Lähtiessämme Suomesta joulu oli jo kauppojen ovella. Lavoittain konvehtirasioita, pakastekinkkuja pikkujouluihin ja luumumarmeladit torttutaikinoiden lähellä. Saapuessamme Ranskaan ei voinut aavistakaan että joulu oli, kalenterista katsoen, melko lähellä. Täällä elettiin mukavassa syksyn tuoksinassa kurpitsajuhlien loppumaininkeja ja iloittiin sadonkorjuun onnistumista.
Tuleeko joulu lainkaan?
Marraskuu kului ja joulu odotutti itseään. Kauppoihin tuli ensimmäiset suklaakonvehtilavat näkyville mutta siinä kaikki. Jokusen joulukalenterin näin myynnissä, suklaata tietenkin, ja leivostiskien valikoima laajeni omenatortuista tuhtien suklaaleivosten suuntaan. Marraskuussa etsiskelimme iltojemme iloksi kynttilöitä (eikös nämä ole perusjoulutavaraa..) ja niitä todellakin piti hiukan etsiä löytääkseen.
Ensimmäinen adventti oli juhlakauden lähtölaukaus ja sen jälkeen pari seuraavaa viikonloppua olikin kiirettä ilmassa. Joka ikinen pienen pienestä suurempaan kylään ilmoittivat pitävänsä Marche de Noel samoina päivinä ja luonnollisesti aika lailla samoihin aikoihin. Siinä piti arpoa mihin tapahtumaan suunnistaisi, periaatteesta olisi ollut kiva käydä useammassakin tukemassa paikallista toimintaa.
Joulutunnelmaa etsimässä
Aloitimme joulukauden Craonin kylästä 24.11. Joulutapahtuma oli seutukunnan vuoden tärkein tapahtuma ja siihen oli panostettu merkittävästi. Tapahtuma alkoi joulujuoksulla, osallistujia oli lähes satakunta. Idea oli yksinkertainen, osallistujat pukeutuvat asianmukaisen jouluisasti ja juosta kipittävät kilpaa ( kaksi sarjaa, kaksi matkaa; aikuiset ja lapset) pitkin kaupungin vanhoja mukulakivikatuja. Pukeutumista oli joka lähtöön, suosituin tyyli näytti olevan jonkunlainen pyjama ja tonttulakki, lisäksi kaulassa heilui erilaisia joulupalloja koristeina.
Joku aikuisten sarjassa juoksi tosissaan ja tuijotti joulupukin parran alta älykelloaan, siinä kellotettiin varmasti sekunnin tarkkaa kierrosaikaa. Itseäni hiukan hämmästytti lastensarjan matkan pituus (useampi kierros= useampi kilometri) ja osallistujien nuori ikä. Voittajat saatiin maaliin ja tontturatsastaja piti huolta ettei kukaan eksynyt matkalla.
Kun juoksut oli juostu oli markkina-aika. Herkullisia paikallisia juustoja, jokunen viininmyyjä, hapanjuurileipää ja pikkuherkkujen lisäksi myynnissä oli perusmarkkinatavaraa vaatteista leluihin. Tapahtumapäivälle sattui käsittämättömän lämmin ilma, noin viisitoista astetta auringossa ja todella leppeä, lämmin tuuli. Pohdiskelimme että onko aika ottaa vin chaud (hehkuviini) vai proosallisesti pieni, kylmä olut - kumpikin juoma sopi tunnelmaan mainiosti.
Angers ei ole pikkukylä vaan siellä asuu yli 150 00 asukasta. Angersin Marche de Noel avautui ensimmäisenä adventtina ja tungos oli valtava. Joulutori oli levittäytynyt keskusaukiolle ja läheiselle kävelykadulle. Ruokaa, juomaa, lisää ruokaa ja juomaa. Herkkuja, koristeita, joululahjaideoita ja kaikkea kaunista. Tapahtuma oli järjestetty varsin mallikkaasti ja tyylikkäästi...mutta samaan satumaiseen joulutunnelmaan kuin Münchenin tai Prahan joulutoreilla ei ihan ylletty. Tavaratarjonta (tiedättehän ne kaikki ihanat kynttilälyhdyt, paperitähdet, koristepiparit...) ei ollut kovin jouluinen eikä kovin runsas. Toisaalta ranskalaiset ovat ruokakansaa joten jos tartifletteä on tarjolla, viinin lisäksi, sillä pärjää jo pitkälle. Onneksi tämä puoli oli Angersissa erinomaisesti hoidettu.
Hellyttävin tunnelman luoja Angersissa oli yksityisen perheen kodin ikkuna vanhan kaupungin puolella, lähellä linnaa. Koristeltu ikkuna oli leveydeltään noin 3-4 metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Ehkä ikkuna oli vanha kaupan näyteikkuna, kovasti se sellaiselta näytti. Ikkunaan oli rakennettu joulun pienoismaailma suurella tarkkuudella ja tunnelmaa luoden. Vertaisin taideteosta Stockmannin jouluikkunaan, vain hiukan pienemmässä koossa. Tästäkin ikkunasta löytyi useita kerroksia ja hellyttävä satu, teknisiä vempaimiakin oli viritelty useampi kappale tarinaan mukaan.
Rennes on tukevasti Bretagnen puolella ja sinne lähdimme joulutunnelmaa tutkailemaan. Joulutori oli erillinen tapahtuma hiukan keskustan ulkopuolella. Jostain syystä ranskalaiset ovat kovin ihastuneita kirkkaisiin, jopa räikeisiin, koristevaloihin/ valoketjuihin ja niitä levitellään runsain mitoin. Räikeitä valoja, älämölöä ja rasvanhajua oli Rennesin Marche de Noel täynnä ja tyydyimme kävelemään sirkusmeiningin läpi siitä enempää ihastumatta.
Sen sijaan Rennesin suuret keskusaukiot oli koristeltu herttaisesti. Paljon kauniita valoja, joulukuusia, lahjoja, pieniä myyntikojuja.....tämähän kuulostaa samalta kuin Tampereen joulutori. Ehkä on niin että muilla mailla asustellessa omilla perinteillä on oma arvonsa. Kävelimme useaan otteeseen Rennesin keskustassa ihan vain fiilistelemässä tunnelmaa. Rennes on kaunis kaupunki, käy ihmeessä jos olet sielläpäin.
Joulupyhät
Ranskassa olikin sitten erilainen joulun aika. Jouluaatto on täällä normaali työpäivä, mitäpä sitä suotta tehokasta työaikaa lyhentämään. Itse puuhastelimme aattona tallilla aamuasioita mutta sitten siirryimme joulunviettoon perinteisesti lumiukon ja joulurauhan julistuksen myötä. Jouluateriallamme saimme virtuaalivieraita Suomesta, kiitos seurasta Iina ja Tuomas! Jälkiruokaan päästyämme olikin seuraavan vierailun aika ja vaihdoimme lisää kuulumisia Elinan ja Harrin kanssa. Joulutunnelma muodostuu ei niinkään ulkoisista asioista vaan rakkaista ihmisistä ympärillä -tai läsnä tässä tapauksessa.
Joulupäivä oli oikea pyhäpäivä myös meilläpäin. Pyhyyden mittarina voi pitää Entrammesissa olevaa baaria joka lähtökohtaisesti on auki vuoden jokainen päivä. Muutaman tunnin baari oli auki aamusta joulupäivänäkin (aina voi olla tarvetta lottoamisella tai vedonlyönnille) mutta sitten baariinkin tuli joulu. Joulupäivänä syödään pitkään ja hyvin koko perheen voimin ja menussa on ainakin foie grassia. Hanhenmaksa jouluaterialla on täällä samankaltainen perinne kuin Suomessa kylmät kala-alkupalat. Foie grass pienenä annoksena on varsin maittavaa mutta samalla pitää unohtaa ruokalajin eettinen puoli, terveellistähän se ei myöskään ole.
Ei puhettakaan että jouluna köllähdettäisiin masun viereen pyhää viettämään. Tapaninpäivä on täällä jälleen normaali työpäivä, johan sitä päivä vietettiin vapaata. Kävimme tapanina kaupassa, joulu oli hävinnyt. Jouluinen kausiosasto oli purettu lähes kokonaan pois ja uutta vuotta indikoivat liinavaatteet vyöryivät tilalle. Vikkelää toimintaa kaupan somistajilta sanon minä.
Loppiainen
Uusi vuosi oli ja meni ilman sen kummempia riekkumisia. Ainuttakaan rakettia tai pauketta emme kuulleet. Yhteistyössä hevosten, koirien, kissojen ja kanojen kanssa olimme hiljaisuudesta erittäin iloisia.
Meille oli hiukan epäselvää onko loppiainen täällä pyhäpäivä vai ei. Entrammesin baari-indeksin mukaan loppiainen ei ole pyhäpäivä, eikä ollut uudenvuodenpäiväkään. Nykyisessä elämänmenossa meille ei ole niin tärkeää erilliset vapaapäivät työelämästä. Mielessäni hiukan säälin ranskalaisia, jotka eivät pysty kikkailemaan itselleen pitkiä vapaita joulun tienoille, kuten suomalaisilla voi olla mahdollisuus.
Juhlakausi tuli juhlittua, herkut syötyä ja viinitkin maisteltu. Tätä kirjoittaessa tammikuu on jo hyvin aluillaan ja arki maistuu taas mainiolle.
