Tarinan alku

Google kertoo, että tarinan voi aloittaa milloin tahansa ja miten tahansa. Tarinan voi aloittaa pienesti, tekemällä vaikka muistiinpanoja. Olkoot nämä tulevat ajatelmat siis pieniä muistiinpanoja, terveisiä auringosta. Tällä hetkellä kotipihallamme ei aurinko paista, on helmikuu 2023. Kotonamme sen sijaan on lämpöinen tunnelma. Arkipäivät mieheni Joni tekee etätöitä ICT-asioiden parissa, minä Birgit pakerran asiakastyössä. Kun työarki päättyy, säntäämme yhdessä joko joogashalalle tai viskomme kahvakuulia kotosalla. Viikonloput, poikkeuksia toki on, vietämme lähes samojen askareiden parissa. Arkemme on siis hyvin tasaista, ainakin vielä.

Hulluja ajatuksia

Viisivuotissuunnitelman idea syntyi alun perin Afrikan taivaan alla auringossa. Olin nuori tytön hupakko ja maailma oli avoin isoille ajatuksille. Noin 20 vuotta myöhemmin maistelimme uudelleen samaa ajatusta rommikolalla höystettynä Kuuban tummassa yössä. Hullu ajatus taisi tulla miehelleni Jonille puskasta, myöhemmin vuosien saatossa on juotu lasillinen, jos toinenkin, haaveiden parissa.

Aikansa se vaati, että ajatuksista ja toiveista muotoutui suunnitelma. Suunnitelman käytännön tavoite oli aloittaa elämänvaihe numero kaksi, kun puoli vuosisataa kilahtaa mittariin. 50 vuotta todellakin kilahti mittariin mutta samalla maailmaa oli juuri runnellut korona. Järki-ihminen lisäsi viisivuotissuunnitelmaan muutaman vuoden lisää, kuka niitä vuosia enää jaksaa laskea? Viisi vuotta päätöksestä toteutukseen, harkitsemisesta toimintaan ja koronavuodet päälle.

Toteutusvaiheessa

Elämme nyt keskellä toteutusvaihetta. Arki töineen rullaa mutta samalla realisoimme kotiamme pala kerrallaan. Seuraava iso askel on, kun laitamme kotimme (puutarhoineen!) myyntiin. Sitä seuraava iso askel on nykyisestä työelämästä irtautuminen.

Toteutusvaiheeseen kuuluu tulevaisuuden pohdiskelu, tämä se tuntuu olevan vaikeaa. Mitä, missä, miten ja milloin ovat kysymyksiä joihin vastauksia ei hyllyltä löydy. Ei ehkä tarvitse löytyä, uskomme että polku johdattaa, kun on sen aika. On vapauttavaa olla suunnittelematta kaikkea tarkasti, toisaalta se vaatii myös paljon epävarmuuden sietämistä. Sen tiedämme nyt, että talvea 2023–2024 emme Suomessa vietä.

Muuttolintujen lailla viimeistään lokakuussa on aika lähteä. Tosin joillakin reunaehdoilla, että tässä välissä voi tapahtua mitä vaan: Time will tell says Rastafarians. Uskon rohkeuteen ja heittäytymiseen. On sitä hulluja asioita elämässä tullut tehtyä aiemminkin. Tämä on vain yksi tienristeys elämämme polulla.

Blogista

Tämä blogi kertoo Birgitin ja Jonin matkasta, muutoksesta ja uudesta arjesta, terveisiä auringosta. Perheeseemme kuuluu myös aikuinen tyttäremme Iina puolisonsa Tuomaksen kanssa. Toivomme kuulevamme heiltä säännöllisesti Suomen kuulumisia, varmasti myös näemme matkamme taittuessa. Kerttua ei voi unohtaa, pientä mustaa villakoira- neitiä joka asustelee Iinan ja Tuomaksen kanssa.

Tekstejä tuotan minä, Birgit. En ole ammattikirjoittaja enkä -kuvaaja mutta tekemisen riemua on sitäkin enemmän. Osa teksteistä, kuten tämä ensimmäinen, on kirjoitettu digitaaliseen pöytälaatikkoon jo aiemmin. Osa teksteistä viittaa menneisiin tapahtumiin, nämä erotat tunnisteesta "pöytälaatikosta".
Kaikki blogissa käytetyt kuvat ovat omiamme.

Tervetuloa mukaan!