Vuorovetten saari; Mont Saint-Michel

Saari

Mont Saint-Michelin graniittikiveä kutsuttiin alun perin nimellä Mont Tomb. Vuosisatojen kuluessa graniittilohkareesta muodostui ranskalaisen kulttuuriperinnön keulakuva, siluetti liene kaikille tuttu. Unescon maailmanperintöluettelossa saari (ja kaistale lahden rannikkoa) ovat olleet mukana vuodesta 1979 aivan ensimmäisten luetteloitujen kohteiden joukossa.

Mont Saint-Michelessä on Manner-Euroopan korkeimmat (suurimmat vaihtelut) vuorovedet, vaihteluväli on jopa 15 metriä. Saarelle kulkua helpottamaan ja lahden luonnon kulumista estämään rakennettiin pengertie vuosina 2006-2015. Alkuvuodesta vuoroveden vaihtelu on suurimmillaan ja silloin ei edes pengertie säily kuivana. On hetkiä jolloin kumpparit ovat tarpeen kun on menossa saarelle tai saarelta pois, kuivin jaloin ei selviä. 

Pitkän historian aikana on saarella ja saaresta taisteltu monta sotaa ja taistelua. Usein on taisteltu siitä kuuluuko saari Bretagnelle vai Normandialle. Sinällään itse saaren kuuluminen johonkin kuningaskuntaan ei ollut edes merkittävä koska olennaista oli luostarin vaikutusvalta. Luostari on taas kuulunut jo noin 1000-luvulta saakka normannien kirkon vaikutuspiiriin. 

Nykyisin Bretagnen ja Normandian välinen virallinen, maantieteellinen raja on määritelty, vesistön sijainnista riippumatta, 4 km saaren kalliosta länteen. Normandiassa siis ollaan kaikilla mittareilla.

Luostari

Kaikkiin vanhoihin ja kunnollisiin luostareihin liittyy tarina. Mont Saint-Michelissä vuonna 708  arkkienkeli Mikael ilmestyi unessa paikalliselle piispalle ja kehotti ryhtymään rakennushommiin. Aikansa se otti ja pari sataa vuotta myöhemmin benediktiiniläisyhteisö perusti ensin itsensä ja myöhemmin kirkkonsa. Vähitellen myös kylä alkoi kehittymään koska pyhiinvaeltajat tarvitsivat majapaikkaa pitkän matkansa jälkeen.  

Pyhiinvaeltajia tuli enenevissä määrin ja alkuperäinen kirkko kävi ahtaaksi. Kirkkoon rakennettiin neljä kryptaa ympäri saaren kärkeä ja näiden kryptien päälle vielä kokonaan uusi kirkko. Melkoinen saavutus noin 1000-luvun rakentajilta ja noiden aikojen logistiikkaratkaisuilla.  Pengertiestä ei ollut tietoakaan, vuorovesi vaihteli tuolloinkin ja lahdessa juoksuhiekka oli ja on edelleen vaarallisen upottavaa. 1200-luvulla luostariin rakennettiin vielä goottilainen kirkko-osuus: kaksi kolmekerroksista rakennusta, hienoimpina osina nähtävissä on luostari ja munkkien ruokasali.  

Ranskan vallankumous sai aikaan paljon ja kaikenlaista, eikä Mont Saint-Michel ole ensimmäinen luostari joka muutettiin noihin aikoihin vankilaksi. Vuoteen 1863 asti luostari toimi vankilana ja oletetaan että noin 14 000 vankia joutui kärsimään vuoroveden ja hiekan kärsimykset. Olosuhteet vankilassa tuskin olivat Suomen nykystandardien mukaiset.

Toinen maailmansota tuli ja meni, vain saari pysyi edelleen pystyssä. Mont Saint-Michel säilyi sodassa varsin hyvin vaikka saksalaiset miehittivät sen vuosina 1940-1944. Ehkä olosuhteet olivat saksalaisillekin liian ankarat? 

Vihdoin 1960-luvulla uskonnollinen yhteisö palasi takaisin luostariin ja alkoi rauhallisempi ajanjakso. Olisi suotavaa että se pysyisikin rauhallisena ja kestäisi historian myrskyt tulevaisuudessakin. Nykyisin vuosittain saarella vierailee noin 2,5 miljoonaa turistia joista noin kolmannes kiipeää saaren korkeimpaan paikkaan, luostariin, saakka.

Vierailumme

Olen tainnut aiemminkin todeta että Ranskan nähtävyyksistä en juuri mitään tiennyt reissumme alkaessa. Kunnon turistin tavoin tiesin Givenchyn pikkukylän ja Mont Saint-Michelin, ensimmäinen näistä tuli tutuksi jo aiemmin. Vierailimme saarella ja luostarissa pyhäinpäivänä 2024 kun olimme ajamassa viimeistä taipalettamme kohti Loirea. Onneksi olimme liikkeellä aamutuimaan ja olimme ostaneet liput parkkialueelle sekä luostariin ennakkoon. Saari ei ole suurensuuri ja kun turistimassat vyöryvät ovat saaren kapeat kadut ja portaat lähes tukalat. Ihmisiä on vain liikaa. 

Jälkeenpäin täytyy olla iloinen että oli vain sumuinen päivä. Kokemus osoitti myöhemmin että vettä tulee täälläpäin Ranskaa usein ja runsaasti, joskus jopa riesaksi asti. Sumu ei haitannut meitä, vain ne "hienoimmat" siluettikuvat saaresta jäivät ottamatta. Tästä huolimatta kuvia on pilvipalvelu pullollaan, erityisesti luostari oli todella vaikuttava. Ehdottomasti kannattaa käydä jos satut kulmilla olemaan, ihan asiakseenkin kannattaa lähteä. Mutta tee lippuvaraukset ajoissa, muuten voi olla hankalaa.

Muutama sana parkkipaikasta on liene paikallaan. Me olimme varanneet parkkimme etukäteen ja pääsimme jouhevasti paikallemme. Aikaisesta ajankohdasta johtuen shuttle bussi saarelle oli vasta kohtuullisen täynnä ja menomatkan huruuttelimme sillä. Kun lähdimme iltapäivällä pois oli shuttle bussiin parkkiksella aivan hurjan pitkä jono ja parkkis pullisteli autoja. Eikä siis ollut sesonkikausi lainkaan. Saarelta pääsee mainiosti myös kävellen parkkipaikalle, reitti on hyvin merkitty ja asfaltoitu.

Uskon että palaan saarelle, saaren muurit olivat hienot kävellä ja tunnelmoida. Jotain pieniä sopukoita jäi vielä löytämättä. Ensi kerrallakin vierailen joko aivan aamusta tai sitten myöhään iltapäivällä/ iltasella ja ihan varmasti en lounasaikaan ellei omat eväät ole mukana.