Vappujuhlaa ja Maibaumin pystytys
Toukokuu alkoi hellekelissä ja tutustuimme vappuaattona burgenlandilaiseen vappuperinteeseen, Maibaumiin. Jokaisessa pienessäkin kylässä on vapaapalokunta (ehkä täällä ei ole julkisen yhteisön ylläpitämiä palokuntia?) ja Maibaum pystytettiin VPK:n toimesta kyläläisten kannustaessa. Perinteiden mukaan Maibaum pystytetään vappupäivänä mutta perinteetkin muuttuvat ja nyt pystytys oli kylissä vappuaattona. Kotoisasti käänsimme Maibaumin kevätsaloksi, joksikin sitä piti kutsua, olisihan se voinut olla myös toukosalko.
Kävimme läheisessä Mariasdorffin kylässä katsomassa pystytystä. Tapahtumaan tarvittiin Maibaum, noin 20 metriä pitkä kuusi, josta oli oksat karsittu pois latvaa lukuun ottamatta. Latvus koristeltiin pitkillä nauhoilla. Sitten alkoi itse urakka: traktori, jonkunlaiset työntöseipäät tai -hakaset, reilu kymmenen ukkoa ja riittävästi aikaa. Tätä oli selvästi harjoiteltu aiemminkin, ei ollut yksinkertaista pystyttää pitkää ja kapeaa salkoa sille muurattuun koloon vapaapalokunnantalon eteen.
Salkoperinne tuntuu täälläpäin olevan muutenkin muodissa, useassa talossa on oma salko pihassa. Salossa voi olla esimerkiksi syntymäpäivien kunniaksi nauhoja joissa on täytetyt vuosikymmenet tai vaikkapa 18 v- nauhoja. Salon voi myös pystyttää jos taloon on syntynyt uusi lapsukainen. Tällöin on tapana, salkoon tai sen läheisyyteen, tehdä kyltti jossa on pienokaisen syntymäpäivä ja hänen nimensä. Ei liene niin pientä juhlaa etteikö yksi salko pihaan mahtuisi? Meidän kukkulalla vietetään kesäkuussa häitä, vielä en tiedä ilmestyykö tontille salko vai ei.
Tällä hetkellä meille on epäselvää kauanko salko, vaikka Maibaum, on pystyssä. Odotetaanko että tulee tuuli ja hoitaa tilanteen? Tätä kirjoitellessa aika monen kylän Maibaum on edelleen pystyssä -tosin Mariasdorffissa se taisi olla jo poissa viime viikonloppuna. Toisaalta Kirchschlagin kylän liepeillä oleva 70 v - salko on ollut siellä pystyssä nyt jo lähes pari kuukautta.
Pohdimme aiemmin kuinka näitä salkoja kasvatetaan, otetaanko puu ja sitten karsitaan sopivaksi kun pituus on riittävä. Näimme Unkarin puolella rajaa "metsäpellon" jossa salkoja kasvatetaan. Siellä ne kasvaa rivissä ja järjestyksessä mutta jo pienistäkin taimista on, latvusta lukuun ottamatta, oksat karsittu. On näille oltava jonkunlainen kysyntä kun kasvatus on ammattimaista.
Buckligen Welt
Buckligen Welt on maantieteellinen alue ja se tarkoittaa käännettynä kyttyrämailla, tai ehkä markkinoinnillinen käännös voisi olla tuhansien kukkuloiden maa. Korkeutta alueella on 370-900 metriä ja se pääosin sijaitsee Niederösterreichin maakunnassa, aivan Alppien itälaidalla. Mäkeä siis riittää joka lähtöön ja jokaiseen urheilumuotoon. Täällä voi patikoida, fillaroida ja muuten vain rehkiä ylä- ja alamäkiä omalle kunnolle sopivalla tavalla.
Toukokuu osoittautui paikallisittain hiukan viileäksi (suomalainen juhannussää siis, hiukan alle 20 astetta) ja otimme kaiken ilon irti patikkahommista. On oletettavaa että jo kesäkuussa lämpötila on sen sorttinen, että patikalle voi lähteä auringonnousun aikaan -aamun jälkeen on jo liian kuuma.
Patikalla on käyty sekä Burgenlandissa että Niederösterreichin puolella, niin Itävallassa kuin Unkarissakin. Ja vielä on niin paljon patikoitavia polkuja kartta pullollaan! Jos omasta patikkakunnosta ei ole ihan varmuutta voi käydä ensin Bad Tatzmannsdorffissa tekaisemassa virallisen UKK- kävelytestin.
Me kuitenkin kävimme ensin patikalla Steinstückelillä ja sen alapuolella olevissa vehreissä tammimetsissä. Lähikylämme Bernstein ei ole turha paikka kun keskeltä pöpelikköä löytyy suuntaa osoittava kyltti. Tosin kyltin suunnassa saisi rämpiä kilometrin jos toisenkin, ja paljon ylämäkeä, ennen Bernsteinin pikkukylää.
Geschriebensteinin luonnonpuisto on Unkarin ja Itävallan rajan ylittävä luonnonpuisto jossa on historian havinaa itsessään. Jos matka meinaa käydä raskaaksi voi aina piristää itseään pienellä historian oppitunnilla, myös biologian tunnin voisi näissä pyökkimetsissä pitää. Tunnustan että oma muistikuvani Euroopan historiasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli hiukan hatara. Nyt on päivitetty kovalevylle keisarikunnan vaiheet. Historian tunteminen tekee olemisesta mielekkäämpää mutta toisaalta historia aina selittää myös osaltaan nykypäivää. Itävaltahan ei ole kovin vanha valtio, tuulista on ollut.
Monikielisyydestä johtuen joskus luonnonpuiston kyltit meni hiukan ohi, siististi kuitenkin matkattiin. Jokamiehen oikeutta täällä ei tunneta, uskomme kuitenkin että maalaisjärjellä pärjää mainiosti.
Hochneukirchenin luona, lähellä Krumbachia, olo oli kuin maailman katolla. Ei sen vuoksi että olisimme olleet erittäin korkealla vaan koska näkymä oli avara ja aukea. Patikkaa sai tehdä aivan yksikseen ja omassa rauhassa. Ainoat kohtaamamme elävät oli tamma-varsalauma korkealla kukkulalla sekä maatilan lehmät jotka olivat matkalla laitumelle. Kyllä me sovussa samoilla aukeille mahduimme.
Toukokuuhun mahtui paljon muutakin...
Toukokuu alkoi mutta myös päättyi juhlien. Rakas kummityttömme Sumu sai valkolakin ja saimme osallistua etänä kekkereihin. Olipa tunteikas hetki, vastahan Sumu oli ihana pikkutytteli. Paljon onnea vielä kerran!
Juhlien väliin mahtui pitkä viikonloppu Budapestissä (tarkemmin täällä) sekä tavallista arkea monen päivän verran. Arkeamme kaunistaa kukkaloisto täällä kukkulallamme, puutarha on valloittava, eikä maisemissakaan ole moitteen sanaa.
Kesäkuussa vietetään rakkauden juhlaa, kauan odotetut ja paljon valmisteluja vaatineet häät ovat tulossa. Paljon on vielä tekemistä ja puuhastelua mutta olen vakuuttunut että juhlat tulevat onnistumaan loistavasti. On mielenkiintoista nähdä kuinka itävaltalaiset häät vietetään. Olemme huomanneet joitakin eroavaisuuksia tavoissa suomalaisiin perinteisiin verrattuna.
Kun häistä on selvitty ja elvytty, kesäkuun kruunaa rakkaamme Iina ja Tuomas vierailullaan meidän mäelle. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Ei liene yllätys jos kerron että tätä odotan kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!