Huhtikuun ensimmäinen viikko oli suhinaa täynnä. Linnassa piti saada projektit valmiiksi, Joni rakensi puuttuvaa linnan ikkunaa, minä ahkeroin tenniskentällä (kyllä, klassisella nurmikko- sellaisella) sekä kylvin ja istutin kukkasia minkä ehdin. Vielä ehdimme pienelle lähimatkailureissulle (tunnelmia löytyy täältä) ja oli aika sanoa heipat Loiren laaksolle ja uusille ystävillemme. Au revoir!
Tien päällä
Yllättäen reissujalkaa olikin jo alkanut vipattamaan ja oli hauska lähteä reissuun ja samalla olla hetki ihan vain turistina. Vajaan viikon reissumme vei Ranskan Alsacen kautta alppimaisemiin, viikonlopun vietimme Salzburgissa. Reissutarinaa tien päältä löytyy täältä, Salzburgissa syötiin, laulettiin ja tanssittiin, pääsiäisen tunnelmaa täällä.
Ystäväni kirjoitti taannoin viisaasti että teidän elämä on uuden löytämistä mutta myös jäähyväisiä. Ja niin se on, sekä löytämisen riemua mutta luopumisen haikeutta. Toisaalta juuri ystävämme ja läheisemme ovat aina mukanamme vaikkemme usein näekään. Sillä ei ole kovin paljon merkitystä, eikä edes muutosta aiempaan verrattuna, jutteletko puhelimessa välillä Itävalta-Suomi vai Tampere-Rovaniemi. Tietotekniikalle suuri kiitos yhteyksistä!
Kukkulan kuningas
Kun lähdimme Ranskaan minua tituleerattiin linnan rouvaksi. Nyt emme asu linnassa vaan....no, mikä tämä nyt on? Ihan vuori tämä ei ole mutta ei mikään pikku mäkikään, joten kunnon kukkula voisi olla hyvä termi.
Bernsteinin kylä on lähin ja se on Burgenlandin maakunnan sekä Oberwartin piirikunnan korkeimmalla oleva kylä. Meidän kukkulamme sijaitsee Bernsteinin lähellä mutta korkeammalla, reilun 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Asustelemme kartanon tiluksilla viehättävässä erillistalossa. Kartanossa asuvat landlordimme, pakettiin kuuluvat myös kissat, koirat, kanat ja neljä heppaa. Sekä aivan uskomattoman hieno kasvihuone/ orangerie! Uutta aamua saa tervehtiä näissä maisemissa, mieli ei voi olla kuin iloinen:
Lähimatkailua
Termi lähimatkailu saakin täällä aivan uuden ulottuvuuden, lyhyen ajomatkan jälkeen voit löytää itsesi joko Unkarista tai Slovakiasta, ei ole moni muukaan maa kovin kaukana. Me lähimatkailimme lähimpään, Unkarin Szombathelyyn, verestämään muistojamme. Ja kyllähän ne herkut kaupan hyllyltä edelleen löytyivät:
Oli Szombathelyssakin kevät jo pitkällä:
Huhtikuun lopussa lähimatkailimme myös Itävallan rajojen sisäpuolella. Tutustuimme Burgenlandin pääkaupunkiin Eisenstadtiin ja ihastelimme siellä Esterhazyn linnaa, uskon että tänne palaamme vielä uudelleen.
On tunnustettava että reissusuunnitelmia on niin paljon että riittääköhän kesä edes kaiken tekemiseen. Se jää nähtäväksi mutta varmasti näemme ja koemme paljon sellaista jota emme osaa edes suunnitella. Burgenlandin mainoksen mukaan aurinko paistaa täällä noin 300 päivää vuodessa, ehkä siis myös kesällä meidän kukkulallamme. Kesänviettoa ajatellen mainos ei kuulosta huonolta, ainakin huhtikuun loppupuoli oli todella helteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!