Viikkarin perjantai-illan risteilyllä oli kanssamatkustajilla ilo ylimmillään kun baarit aukesivat. Meidän matkaamme siivitti ihana päivällinen ystävämme luona Turussa, edellisestä kohtaamisestamme oli kulunut jo tovi. Masut täynnä me emme Viikkarin baareissa pyörineet, vaan kävimme ajoissa nukkumaan.
Tukholma- Malmö, 612 km
Aamu oli rapean aikainen kun laiva saapui satamaan. Pääsimme lähes autioilla kaduilla ajelemaan kohti moottoritietä. Aikaa päivän ajomatkalle oli hukattavaksi asti. Aloitimme hukkaamisen Grännan viehättävästä pikkukylästä. Kylä on kuin postikortista konsanaan, viehättävä ja sievä kuin polkkakarkki. Polkkakarkkimyymälöitä täältä löytyi joka kadun kulmalta. Syysmarkkinoilla piipahdimme ja pienet fikat nautiskelimme ruotsalaiseen tapaan.
Lounasaikaan ajellessamme vastaan tuli taide- ja designmuseo Vandalorum Värnamossa. Muistelimme että ruotsalaisissa museoissa on yleensä hyvä ravintola, niin tälläkin kerralla. Vandalorumissa on upea perennapuutarha jossa ihastelimme istutuksia ja nautimme lämpimästä auringosta.
Malmön satama on sujuva ja selkeä, laivaan lastaus oli jopa hiukan etuajassa. Laivan konsepti itsessään on tuttu Helsingin reitiltä. Malmön reitillä tarjonta oli pelkistetympää ja enemmän rekkakuski-painotteista. Jos tarkoitus on päästä nopeasti ja tehokkasti Saksaan, Malmö-Travemünde reitti ajaa asiansa mainiosti.
Travemünde- Raubling, 930 km
Travemünden satamaan olemme saapuneet jo useita kertoja, nyt ensimmäistä kertaa päivänvalolla. Travemünde on ihan sievän näköinen pikkupaikka. Jouhevasti ulos lautasta ja nasta lautaan kohti etelä-Saksaa. Saksa ei ole huono maa lainkaan ja erityisen hyvää siinä on autobahn sunnuntaisin. Liikenne on sujuvaa ja rekkoja ei ole riesaksi asti.
Päivän kun istuu autossa tietää istuneensa. Nähtävyyksiä ei pysähdytty ihmettelemään ja äänikirja viihdytti matkustajia autossa.
 |
| Lounastauko bensiksellä, me ja rekkakuskit |
Raublingista ei ole juuri kerrottavaa. Kylä on pieni ja meille syntyi vahvoja fiiliksiä Itävallasta. Samanlaiset olivat vuoret ympärillä ja koristelut taloissa.
Raubling-Verona, 367 km
Aamu valkeni sateisena ja koleana. Majatalon vieressä oleva kirkko piti huolta, että aamuherätys oli ajoissa. Voimallista oli kellonsoitto aamukuudelta.
Tirolin alue on kaunista seutua. Jylhää luontoa riittää ihasteltavaksi. Tietöitä oli reitillä paljon ja meno oli verkkaista. Brennerin sola oli silkkaa jonottamista ja me sentään liikuimme hitaasti kohti Italiaa. Italiasta Itävaltaan päin jonot vain seisoivat eivätkä liikkuneet edes matelemalla. En tiedä oliko kyseessä aivan normaali ruuhka vai maanantaiaamun erityisjono, hitaalta näytti matkanteko. Jonoja on luvassa vuoteen 2030 saakka, jolloin Brennerin solan remontti kenties valmistuu.
Brennerin solasta selviydyttyämme matka jatkui kohti lämpimämpää Veronaa. Maailmankuulut viinialueet lepäsivät kasuaalisti moottoritien vierellä, sadonkorjuu oli tältä vuodelta jo ohi.
Ihana Verona valloitti. Jätimme auton hotellille ja bussilla hurautimme keskustaan. (Jos Suomessa bussilippu maksaisi 1.30€/ lippu, uskon että julkista liikennettä käytettäisiin vilkkaammin) Kuljeskelimme Veronassa pitkin poikin ja maukas illallinen kuului suunnitelmiin. Verona oli ihana tuttavuus, tänne me vielä palaamme.
Verona- Livorno, 312 km
Matka alkoi jo painaa ja kaikesta ei vain jaksa innostua. Matkustaminen Euroopan halki on maratonlaji, ei pikasprintti. Matkustaminen on elämäntapa ja voi päättää että kaikkea ei tarvitse kerralla nähdä. Näin me päätimme Livornossa. Majoituksemme oli mainio omakotitalon yläkerta ja siellä kokkailimme yksinkertaisen illallisen ja keräsimme voimia.
Livornoa- (Palermo)- Marausa, 110 km
Voimia tarvittiin Livornon satamassa. Jos aiemmin kehuin satamajärjestelyjä Ruotsissa, se ei päde Livornossa. Satama-alue on pieni ja sekava. Kaikki tunkivat autoinensa yllättäviä kurveja. Kylttejä ei juuri ole mutta huudon ja käsien viittilöinnin määrästä tiedät olevasi oikeassa paikassa. Vihdoin kun pääsee odotusjonoon tunnelma rauhoittuu.
Sähinä alkaa taas kun on aika ajaa lauttaan. Naapurikaistalla kolme autoa rinnakkain pyrki kohti laivan lastausaukkoa. Aukosta mahtuu sisään yksi kerrallaan.
Ensimmäinen vinkki laivamatkaan Livornosta: tule ajoissa paikalle. Ennen jonoon asettumista auto ja matkustajat käyvät "turvatarkastuksessa". Passeja/ henkilökortteja saa näyttää useampaan otteeseen henkilökunnalle. Kannattaa myös pitää kaikkia liput ja laput tallessa, ilman selkeää logiikkaa niitä välillä kyseltiin.
Toinen vinkki: ennakkotietojen mukaan odotusalueella on kahvila. Me emme sitä löytäneet, joten kannattaa olla jotain juotavaa tai evästä mukana. Odotusalueella ei ole kovin paljon tilaa jaloitteluun mutta aina autojen sekaan mahtuu jalkojaan oikomaan.
Laiva oli jo paremmat päivät nähnyt Garibaldi Linesin Zeus Palace. Ruokaa ja juomaa saa, mutta ei kannata odottaa huikeita gourmet-elämyksiä. Sängyt löytyy ja uni maistui. Matka Livornosta Palermoon kesti vajaan vuorokauden, kyllä sen ajan sai kulutettua kirjaa lukemalla.
Palermon satama oli yllättävän rauhallinen italialaisella mittapuulla. Saapuessamme oli juuri siesta-aika ja silloin kaikki ovat kotona köllöttämässä. Satama-alue on tungettu pienelle rantakaistaleelle ja turhan paljon tilaa sompailuun ei ole.
 |
| Vihdoin Palermossa |
Me emme sompailleet vaan lähdimme kohti Sisilian länsiosaa. Loput kilometrit tuntuivat lyhyiltä. Olimme matkustaneet kolmella lautalla ja istuneet autossa yli 2000 km vajaassa viikossa. Ilolla rauhoitumme uuteen kotiimme oliivipuiden keskelle.
 |
| Kotimaisemia |
