Rauhan ajatuksia hautausmailla Ranskassa

Maailmansodat ovat jättäneet pysyvät jäljet Ranskaan. Sotien jälkiä ei pääse pakoon, ne muistuttavat ihmiskunnan historiasta lähes jokaisen kylän keskustassa. Uljaita patsaita, muistomerkkejä, betonibunkkereita hiekkarannoilla, suuria sotilashautausmaita ja tietenkin esimerkiksi Normandian valtavat D-day rannat. Näiden lisäksi on paljon erilaisia museoita, sotaisaa historiaa ei häivytetä tai peitellä. Sodat ovat osa ihmiskunnan historiaa, merkittävä osa Ranskan historiaa.

Bagnoles-de-l'Orne, Ranska. Toukokuu 2026.

D-day beaches, Normandy American cemetery

Internet on pullollaan tietoa D-daysta; ennakkovalmisteluista, itse tapahtumista ja lopputuloksesta. Eittämättä käy selväksi että D-day oli yksi toisen maailmansodan käännekohdista Euroopan näkökulmasta. Tapahtumapaikat ja tapahtumien mielettömyys avautuvat vasten historian kulkua. 

Omaha Beach, Ranska. Lokakuu 2024.
Omaha Beach

Saint-Laurent-sur-Mer, Ranska. Lokakuu 2024.

Tutustuimme tapahtumapaikkoihin myöhään syksyllä, turistisesongista ei ollut tietoakaan mutta silti ihmisiä riitti hämmästyttävän paljon.  Jätimme auton Omaha Beachin parkkipaikalle ja kävelimme lenkin metsäpolkua pitkin haustausmaalle ja myöhemmin dyynejä pitkin takaisin rannan toiseen päähän. Matka ei ollut kilometreissä pitkä mutta jollain tavalla mielelle raskas. Tämä ei ollut kevyt hupikävely.

Colleville-sur-Mer, Ranska. Lokakuu 2024.

American cemetery opetti paljon erityisesti sodan skaalautuvuudesta. Rautaisannos tapahtumien kulusta on hyvin selkeästi esitetty ja selvitetty. 

Colleville-sur-Mer, Ranska. Lokakuu 2024.

Niin surullista kuin se onkin, tämä pohjustus oli tarpeen kun siirryttiin hautausmaalle. Ristien loputon määrä muutti mielen hiljaiseksi. Jokainen risti kertoi yhden ihmisen elämästä, usein nuoren sotilaan. Joku näitä nuorukaisia jäi kaipaamaan toisella mantereella.

Colleville-sur-Mer, Ranska. Lokakuu 2024.
Normandy American cemetery

Colleville-sur-Mer, Ranska. Lokakuu 2024.

Brittany American cemetery, Montjoie-Saint-Martin

Vaikka American cemetery Normandiassa on varmasti tunnetuimpia amerikkalaisten hautausmaista se ei ole ainoa laatuaan. Melko lähellä Mt-St- Micheliä, St James kaupungin lähellä, on vaikuttava Montjoie-St-Martinin hautausmaa. Alueella on hautausmaan lisäksi kadonneiden muuri, muistokappeli, kartat sekä useita patsaita.

Montjoie-Saint-Martin, Ranska. Helmikuu 2026.

4408 hautakiveä joista kristittyjä 4327. Daavidin tähti löytyy 81 hautakivestä. 500 kaatunutta joiden ruumista ei ole löydetty, 97 ruumista joiden henkilöllisyys jäi tuntemattomaksi. Veljespareja 21 kappaletta. Näiden lukujen äärellä mietin jälleen sodan hulluutta. Tämä hautausmaa ei ole massiivinen kooltaan, se on tunnelmaltaan rauhallinen ja kunnioittava. Montjoie ei ole turistinähtävyys ja sinne harva turisti vahingossa eksyy.

Montjoie-Saint-Martin, Ranska. helmikuu 2026.
Brittany American cemetery

Pointe du Hoc 

Sodasta jäi muitakin jälkiä kuin pelkät hautausmaat. Normandiassa 300 m korkealla rantakalliolla käytiin Pointe du Hocin taistelu.  Veretön ei ollut tämä taistelu kummallekaan osapuolelle. Taistelun lopputulos kuitenkin oli selvä ja saksalaiset joutuivat luopumaan asemapaikastaa.

Pointe du Hoc, Ranska. Lokakuu 2024.

Pointe du Hocissa ajattelin kuinka paljon ihminen on valmis näkemään kurjuutta sodan vuoksi. Olisiko samalla panostuksella saatu rauha maailmaan? Miksi maailmasta puuttuu tahto rauhaan?

Pointe du Hoc, Ranska. Lokakuu 2024.
Pointe du Hoc

Mont d´Huisnes, German War cemetery

Sodalla on on aina vähintään kaksi osapuolta ja väistämättä kaikilla osapuolilla on uhrinsa. Saksalaisilla on Normandiassa kuusi hautausmaata joista Mont d´Huisnes suurin. Ironista kyllä, tämä hautausmaa sijaitsee kuvankauniilla kukkulalla josta näkymä Mt-St Micheliin on suunnattoman upea.

Sen sijaan hautausmaa on tunnelmaltaan hyvin surullinen. Sodan aikana saksalaiset jättivät ruumiit jälkeensä, ruumiita ei pääsääntöisesti tuotu kotiin tai haudattu keskitetysti. Ruumiiden keräys läheisistä departementeistä sekä saarilta (Guernsey, Jersey) alkoi 1960. Ruumiiden joukossa oli saksalaisten sotilaiden lisäksi työleirin vankeja, keskitysleirien vankeja sekä siviilejä, myös naisia ja 21 lasta. 

Mont d´Huisnesiin on haudattu lähes 12 000 ruumista. Siltä osin kun tunnistus on ollut varma, haudattujen nimet löytyvät muistonäyttelyn kirjasta. Kirja on paksu ja aivan liian täynnä nimiä, mutta paljon myös nimettömiä kirjauksia "A German Soldier".

Hautausmaa ei ole kaunis, se on karu ja hyvin yksinkertainen, jopa tehokas jos tällaista termiä voi käyttää. Hautojen rakennus on ympyränmallinen ja se on kahdessa kerroksessa, yhteensä 68 eri kammiossa. 

Mont d´Huisnes, Ranska. Helmikuu 2026.
German war cemetery

Tämä ei ole hautausmaa jolla käytäisiin suuressä vapauden tai itsenäisyyden aatteen tunnossa. Karuudessaan ja arkisuudessaan tämä hautausmaa summaa kaiken kauheuden. Hautausmaa ei kaunistele eikä täällä liput liehu, ympäristö on erittäin tarkasti ylläpidetty ja hautoja kunnioitetaan. 

Toivon että haustausmaan kukkulan päältä näkymä Mont-Saint-Micheliin on lupaus paremmasta tulevaisuudesta -yhdessä ilman sotaa. 

Saint-Georges de Reintembault, Ranska. Helmikuu 2026.







Missä olit silloin? Elokuu

Taisin edellisessä, heinäkuun muistoissani pohdiskella, että Eurooppa on elokuussa liian kuuma ja siellä on liikaa ihmisiä. Arkistoja tutkaillessa selvisi että joskus ollaan mekin hikoiltu oikein urakalla.

2013 Puglia, Italia

Saappaan korko kutsui meitä lomailemaan matkamessujen innoittamana. Messuilla näin kuvan Monopolin valkeasta kaupungista ja siitä se suunnittelu sitten lähti. Puglia oli juuri niin ihana kuin tv-sarja Unelma Italiassa meille nyt kauniilla kuvillaan kertoo. Aurinko paahtoi, ruoka oli suorastaan ällistyttävän herkullista, Primitivo-viini tumman täyteläistä ja meri puhdasta turkoosia. Täälläpäin Italiaa ei varsinaisesti ole kiire joten en usko että tunnelma on kovasti muuttunut. Vain turisteja ja turismia on tullut läjäpäin lisää, näin oletan.


Alberobello, Italia. Elokuu 2013.

Yövyimme useammassa paikassa reissumme aikana ja meillä oli mahdollisuus nähdä Puglian eri puolia. Kartalla etäisyydet eivät näytä kovin pitkiltä mutta teillä ruuhka ja sähläys oli melkoinen. Kuumuus verotti voimia joten paljon jäi vielä näkemättä. Puglia on sellainen osa Italiaa johon haluan palata ajan kanssa uudelleen -ehkä hiukan viileämpänä ajankohtana. Paljon jäi näkemättä historiaa ja kiehtovia kaupunkeja. Joku herkullinen ruokaelämys jäi vielä syömättä valkoisessa Monopolissa, pehmeässä ja tummassa elokuun illassa.

2019 Vietnamin kiertomatka

Jälleen matkamessujen inspiroimina (tämän jälkeen emme ole tainneet ko. messuilla käydä) päädyimme tekemään useamman viikon kiertomatkan pitkin Vietnamia reppureissutyylillä. Näihin viikkoihin mahtui mm. Hanoi, Halong bay, vuoristokaupunki Sapa ja useita rannikkokaupunkeja ( Danang, Hue, Hoi An) kohti etelää. Vietnamin historia on uskomattoman rikas ja ruokakulttuuri ylivoimaisen herkullinen. 

Halong Bay, Vietnam. Elokuu 2019.

Kuuma oli Vietnamissakin elokuussa, monsuunikausi oli juuri alkamassa. Helteessä hehkuimme ja kastuimme useampaan otteeseen rankoissa sateissa. DIY- matkalla yövyimme laidasta laitaan erilaisissa majoituksissa. Hoi Anin lähellä vietimme minilomaa todellisessa luksusresortissa ja toisaalta Hanoissa yhden yön (hyvin, hyvin halvan) sellaisessa kopperossa ettei ihan heti uskoisi. Loput majapaikat taisivat olla tasoltaan enemmän tai vähemmän normaalimatkaajan perustasoa. 

Hue, Vietnam. Elokuu 2019.

Taisin menettää sydämeni pohjois-Vietnamin ruokaherkuille: banh mi, kookoskahvi, bun cha ja saman päivän tuore kalja, bia hoi. Vietnam on herkuttelijalle sopiva maa monella tapaa; raaka-ainevalikoima on laaja, hintataso erittäin edullinen ja herkullisia yllätyksiä on luvassa.

Hanoi, Vietnam. Elokuu 2019.

1995 & 2015 Lefkas, Kreikka

Lefkasilla olemme muistelleet kuinka ihanaa oli olla nuori ja elämä lupauksineen oli edessä. Tai vaihtoehtoisesti kuinka elämä on kohdellut meitä yhteisellä matkalla hyvin. Yhteistä matkaa on taivallettu jo yli 30 vuotta ja eiköhän me joskus käydä taas Lefkasilla vuosien kertymistä juhlistamassa.

Lefkas on mainio saari monella tapaa. Lähellä mannerta, paljon nähtävää ja löydettävää myös turismin ulkopuolelta. Olemme käyneet paljon Kreikan saarilla ja Lefkasissa on aina vain jotain erityistä viehätystä.

Lefkas,, Kreikka. Elokuu 2015.

Missä olit silloin- blogihaaste

Missä olit silloin- blogihaaste 2026 on oivallisen blogistin Via Per Aspera Ad Astra julkaisema muisteluhaaste. Matkoja riittää yllättävän paljon ja ihania muistoja jaettavaksi.

Missä olit silloin? Tammikuu

Missä olit silloin? Helmikuu

Missä olit silloin? Maaliskuu

Missä olit silloin? Huhtikuu

Missä olit silloin? Toukokuu

Missä olit silloin? Kesäkuu

Missä olit silloin? Heinäkuu

Missä olit silloin? Syyskuu

Syyskuussa on matkailtu usein jossain Euroopan kohteessa. Vielä viimeiset auringonsäteet, herkkuillalliset ja latautuminen pimeään Suomen sy...