En ole aiemmin blogihaasteisiin osaa ottanut ja oletin että pohtimista voi tulla, mistä sitä kirjoittaisi? Helmikuu on selkeästi kuukausi jolloin ei, kuva-arkistojen perusteella, ole paljon matkusteltu. Pitkä joululoma on juuri takana eikä vielä ole talviloman aika.
Riittävästi kun arkistoja kaivelee huomaa myös että "ammoisista ajoista" ei kuvamateriaalia ole jäljellä. Muistatteko ajan jolloin käytettiin filmikameroita ja toivottiin ettei filmit ylivalottuneet lentokentän läpivalaisussa? Ja niin joskus kävi...
1994 Morogoro, Tansania
Siitä huolimatta että tämän reissun kuvat ovat häipyneet muistojen arkkuun muutama sananen vuosikymmenten takaa. Olin Tansaniassa opiskeluihini liittyvässä työharjoittelussa. Kuten usein elämässä, minä päädyin reissulle suuren sattuman kautta ja en todellakaan tiennyt mihin olin matkalla. Onneksi nuorena on avoin kaikelle uudelle, maankuulua resilienssiä tarvittiin Morogoron kuukausina.
Silloisessa Morogoron ammatillisessa koulutuskeskuksessa (näin tämä ehkä suomeksi kääntyisi) Tushikamanessa tarjottiin opiskelijoille erilaisia ammatillisia kursseja mm. autonkorjauksen, ompelun, atk-taitojen ja siivouksen sektoreilla. Tontilla sijaitsi myös opiskelijoille tarkoitettu asuntola ja ulkomaisille vieraille (opettajille, maksaville asiakkaille tai muuten vaan hengailijoille) suunnattu guest house. On helppo arvata että Tushikamanen toimintaan liittyi kehitysyhteistyö ja siihen liittyvät kiemurat. Olen hyvin. hyvin iloinen että löysin jokunen viikko sitten Tushikamanesta kertovat, toimivat ja päivitetyt webbisivut. Koulutuskeskuksen toiminta on muuttunut olennaisesti ajan saatossa mutta jotain kestävää on jäänyt Morogoroon, Kilakalan kaupunginosaan. Toivon lämmöllä että koulutuskeskuksen toiminta nykyisellään auttaa nuoria eteenpäin elämänpoluillaan.
Tansania oli ensimmäinen kosketukseni Afrikkaan ja tämä ajanjakso elämässäni oli avaimeni matkailun maailmaan. Samalla tiellä ollaan edelleen. Jokusen verran aiempaa kokeneempana ja toivottavasti yhtä rohkeana tulevaisuuden ja uusien asioiden suhteen.
2017 Tampere, Suomi
Tyttäremme Iinan prinsessapäivä koitti 2017, oli aika juhlistaa vanhojenpäivää. Ilmassa oli paljon iloa perinteesta, kavereista ja tietenkin kaikesta tapahtumaan liittyvästä suhinasta. Juhlapäivään valmistautuessa kävimme perinteestä keskusteluja. Iina oli viettänyt edellisen vuoden Jenkeissä vaihto-oppilaana ja Prom-tanssiaiset olivat vielä tuoreena mielessä. Jotain samaa, paljon erilaista -kulttuurit ja nuorten asema perheessä ei juuri paljon enempää toisistaan voisi erota. Ei pidä tuomita erilaisia kulttuureja vaan arvostaa tapoja ja perinteitä niiden itsensä vuoksi. Tosin keskusteluissamme tulimme yhdessä Iinan kanssa siihen tulokseen, että suomalaisuus on arvossaan monella tavalla.
Suomalainen vanhojen päivä oli hieno kokemus myös meille vanhemmille...me olemme omat vanhamme tanssineet joskus edellisellä vuosisadalla.
2025 Fontevraud l'Abbaye, Ranska
Viime vuonna helmikuu toi kevään ja kiirettä riitti reissuilla pitkin Ranskaa. Nähtävää ja ihmeteltävää ritti tunnetuimmista kaupungeista pikkuruisiin kyliin. Kuninkaallisen luostarin kylä Fontevraud l'Abbayen haluan erikseen vielä mainita, tuntemattomampi aarre keskellä kaunista Loiren jokilaaksoa. Tarkemmin tarinaa löytyy täältä.
2026 Taas reissataan, Ranska
Jos tämän tekstin aluksi sanoin ettei helmikuussa matkusteta, taisi tilanne kääntyä hetkessä toiseen suuntaan. Lähdimme pidemmälle reissulle Bretagnen rannikolle. Kunhan ehdin kirjoittelen blogiin tarkemmin reissun tunnelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!