Tämähän käy jo rutiinilla, kamat kassiin ja kassit autoon. Rutiinilla ei käy uusien ystävien ja tuttavien hyvästeleminen. Kahdeksan kuukauden aikana ehtii kokea yhdessä monenlaista, uusia hienoja muistoja. Yhdessä on mm. tehty pihahommia, rakenneltu kaikenlaista, juotu lasillinen viiniä päivällisillä, katsottu elokuvia ja joogattu. Maailmaa on parannettu, uusia ystävyyssuhteita luotu ja toivottavasti puhelinnumerot tulevat tarpeeseen tulevaisuudessa. On suuri rikkaus tavata uusia ihmisiä ja tutustua uusiin kulttuureihin.
Vaucé- Fontainebleau, 335 km
Pidempiin matkoihin on hyvä sujauttaa joku turistikohde jota käydä ihmettelemässä. Tällä kertaa valitsimme reitin varrelta Chateau Fontainebleaun, Ranskan linnavertailussa samassa kategoriassa kuin Versailles. Versaillesia pohdiskelimme myös mutta se sijaitsee reitiltämme Pariisin "väärällä" puolella. On siis lisää syitä palata Ranskaan uudelleen, kyllä Versailles joskus täytyy nähdä.
Jokunen linna on jo nähty mutta kyllä Fontainebleau oli upea. Se on käsittämättömän hieno ja lähes tuhat vuotta historiaa mahtui niiden seinien sisään. Linnassa on 1500 huonetta ja kaunis puutarha oli kooltaan noin 130 hehtaaria. Siinä sitä on nurmikkoa ajeltavaksi, iso puutarhurijoukko istutti kesäkukkia pitkiin kukkapenkkeihin. Puutarhassa kaikki oli isompaa, tilaa ja avaruutta oli paljon. Mikä parasta puutarha on julkinen ja yleisölle auki päivittäin, paljon näkyi ihmisiä lenkillä vaikka ilma oli sateisen sorttinen.
Linna itsessään oli melkoinen kokemus. Tavalliselle turistille oli auki noin 20-30 huonetta jotka olivat lähes täysin alkuperäisessä kunnossa. Kierroksella ihmettelimme mm. kuninkaiden makuuhuoneita, Marie Antoinetten uhkapelisalonkia, paavin huoneistoa ja Napoleonin buduaaria . Linnakierrokseen kannattaa varata aikaa, niin paljon tutukittavaa siellä on. Tämän linnan historiaan kun tutustuu (toivottavasti ennakkoon) tulee samalla Ranskan historian tärkeimmät tapahtumat tutuksi.
Linnakierroksella tulee päivän niskajumppa suoritetuksi, kaikkialla oli katseltavaa eikä vähiten upeissa kattokoristeluissa. Kaiken kaikkiaan linnan prameus ja historian yltäkylläisyys olivat yhdelle kierrokselle runsaasti sulateltavaa. Kulttuuriähky voi iskeä Firenzessä mutta myös ranskalaisessa linnassa. Täällä olisi mielellään kuljeskellut toisenkin päivän ja viettänyt piknikkiä linnan puistossa.
Fontainebleu- Forbach, 415 km
Kuninkaalliset komeudet jäi taakse kun suuntasimme kohti Saksan rajaa. Kohtuullinen päivämatka pikkuteitä pitkin, viimeinen liitutaululounas ja tunnelma muuttui. Pikkuteitä ajellessa aikaa kuluu mutta moottoriteiltä puuttuu löytämisen riemu ja ihanauus. Päädyimme pikkuruiseen kyään keskelle ensimmäisen maailmansodan polttopistettä. Historian kertaus on aina paikallaan ja nykyisin voisin väittää jo osaavani kohtuullisesti maailmansotien käännekohtia Euroopassa.
Forbach on vielä juuri ja juuri Ranskan puolella mutta Saksan vaikutus on vahva. Kaupungissa itsessään ei ole juuri mitään nähtävää, meille se oli yhden yön pysähdys, ihan asiallinen sellainen.
Forbach- Dusseldorf, 290 km
Sitten se moottoritie alkoi ja loppumatka oli vain kilometrien kulutusta. Dusseldorf oli yllättävän eloisa kaupunki, mukava kuhina iltasella oluttupien terasseilla. Voihan toki olla että maaseutuelämän jälkeen kaikki tuntuu vilkkaalta.
Keskustassa rakennettiin tulevia Japani-viikkoja, kirsikankukat olivat kauniissa kukassa. En tiennytkään että Dusseldorfissa on yksi Euroopan suurimmista japanilaisten yhteisöistä.
Dusseldorf- Bremen- Travemünde, 484 km
Viimeinen reissupäivä ja Lübeck on jo nähty. Laiva lähtee yöllä ja jossain päivä täytyy kuluttaa. Päädyimme Bremeniin, auto parkkiin ratikkapysäkin lähelle ja siitä keskustaan. Vaikka mieheni Joni on kätevä, ict-taustainen herrasmies emme ymmärtäneet lippujen ostologiikkaa apissa. Päädyimme ostamaan tiketit suoraan ratikan automaatista, se toimi mainiosti korttia vinguttamalla.
Bremen jätti hiukan ristiriitaisen fiiliksen. Kaupungissa on vanhaa hansakulttuuria, Schnoor-kortteli aivan suunnattoman viehättävä pikkuinen alue. kirkkoja joka lähtöön ja kävelemällä avoimin mielin löytää vielä enemmän. Bremenissä on myös kummallisia ehkä 1970-luvun metallipömpeleitä (ehkä ne oli taidetta) joista oli väsätty lapsille leikkipaikka. Kiva ajatus joka oli toteutettu suoraan asfaltille, paikallisen laitapuolen kulkijoiden suosikkipuiston viereen. Noh, kaupunkiin mahtuu monimuotoisuutta ja elämää.
Meidän Bremen oli päivän turistipysähdys, lounas, kävelyä ja ihmettelyä. Oivallinen tapa viettää aikaa ja odotella laivanlähtöä.
Viimeinen pätkä Travemünden satamaan ja vajaa kaksivuotinen reissumme on laivamatkaa vaille valmis. Suomessa on hyvä ladata akkuja sekä hoitaa käytännön asioita ennen seuraavaa seikkailua.
Tähän oli hyvä päättää reissaaminen hetkeksi, tämän kaupungin, näiden rakennusten ja kosken kuohujen tarinat ovat tuttuja.
