Lokakuun ensimmäistä viikkoa odotettiin Sisilian saaren länsipuolella suurin toivein. Perinteisesti juuri tällä viikolla alkaa oliiveiden sadonkorjuu. Tietenkään asia ei ole ihan niin yksinkertainen että kalenteria vilkaisemalla kaikki järjestyy. Päivämäärän lisäksi odotettiin ensimmäistä kesän jälkeistä sadetta pesemään pölyt pois. Sade oli tervetullut, edellisen kerran täällä on satanut toukokuussa.
Keräysvalmis
Vihreissä oliiveissa on öljyn ja veden kosteus oikeassa suhteessa öljyn puristamiseen. Mustat oliivit saavat mennä korjatun massan mukana mutta on toivottavaa ettei niitä ole liian paljon. Vihreä oliivi on korjauskypsä kun sen kuori muuttuu kiiltäväksi ja harmaa vahapeitto väistyy. Korjausaikaan ei saa sataa, maa menee mutaiseksi ja keräysverkot likaavat oliivit. Toisaalta olisi suotavaa ettei tuulisi kovin paljon, kovassa tuulessa oliivit tippuvat itsekseen puista ja sato menetetään.
Ei niin yllättävää että kaikkien oliivit kypsyvät samaan aikaan. Armoton pärinä käy oliivilehdoissa heti auringonnousun jälkeen, kaikilla on kiire. Innokkaat omistajat keräävät itse jopa sunnuntaisin.
Riippuen keleistä korjausaika kestää reilun pari viikkoa. Oliivia kerätään joko manuaalisesti poimimalla, usein näkee käytettävän puiden täryyttelyyn kannettavaa motorisoitua työkalua. Joka tapauksessa rankkaa, fyysistä hommaa jota tehdäään suorassa auringon paisteessa. Oletettavasti hyvin pienellä palkalla.
Puristamolla
Puristamon toiminta näyttää Marttojen mehuaseman toiminnalta, kaikki on vain suurempaa ja tarkempaa. Puristamoja tuntuu olevan monenkokoista ja -näköistä, yhteistä tuntuu olevan se että puristamot eivät mainosta toiminnastaan. Tietäjät tietää ja muiden ei tarvitse tietää. Oletettavasti tieto periytyy suvussa ja käytetyssä puristamossa pitäydytään.
Pellon omistaja varaa puristusajan valmiiksi, jos oliivia on paljon täytyy puristus tehdä päivittäin. Tai vaikka yöllä, puristamot toimivat 24h niin kauan kun satokausi on päällä. Oliivi matkustaa pellolta puristamoon isoissa laatikoissa. Laatikot punnitaan todella tarkasti ja jotain dokumentteja allekirjoitetaan. Oleificio Basiricoa johtaa vanha herrasmies kävelykeppinsä kanssa. Vaikka puristamolla on hässäkkää ja hälinää, tämä herrasmies saa selvää kunnioitusta tarkastellessaan toimintaa -myös niitä dokumentteja.
Puristusvaihe oli salaista hommaa, sain nähdä puristuksen mutta kuvia ei saanut ottaa. Puristuslinja oli suuri ja siinä oli useita kaukaloita joissa puristus tapahtui. Kussakin kaukalossa oli digitaalinen näyttö missä näkyi ko. oliivierän omistajan nimi sekä puristuslämpötila ja jäljellä oleva puristusaika.
Kun puristusaika väheni tuotantoerien omistajat ilmestyivät paikalle jälleen. Omistajajoukko tuntui olevan iäkästä ja selvästi olivat olleet paikalle kymmeniä kertoja. Osa henkilöistä istui toimiston edessä koko prosessin ajan. Kunnioitettava saavutus koska meteli tuotantotilassa oli järkyttävän kova. Mitäpä sitä ei elantonsa eteen kerran vuodessa tekisi.
Puristuksen jälkeen öljystä siivilöitiin sakka pois. Sakkaa tuntui kertyvän aika paljon ja mietin mitähän sille mahtoi tämän käsittelyn jälkeen tapahtua. Vihdoin hanat aukesivat ja vihreää kultaa alkoi valumaan. Osa omistajista pullotti öljynsä, tai osan siitä, suoraan 20 l kanistereihin. Kärryyn mahtui kanistereita ehkä kymmenkunta. Hyvä on olla pientä kotitalousvaraa tuleviin tarpeisiin.
Tuotettu öljy oli mahdollista myydä suoraan puristamolle. Erityisesti jos öljyn laatu oli korkea, puristamo pullotti ostetun öljyn suoraan myyntiin. Jos laatu ei ollut ihan priimaa, puristamo säilöi öljyn isoihin terästankkeihin myöhempää prosessointia varten. Käytännössä sekoitti usean tuottajan öljyt keskenään.
Tuottajan oli mahdollista myös ottaa öljy kokonaisuudessaan omiin tankkeihinsa, kanistereihin tai muihin astioihin ja pullottaa öljy itse kotonaan. Melko usealla näytti olevan tämä kotitarveversio: osa (siis jokunen sata litraa) kotitarpeeksi ja loput myytiin puristamolle. Jossain kohtaa prosessin loppupäässä taas punnittiin öljyn määrää sekä painoa. Dokumentteja täytettiin ja allekirjoitettiin melkoisella hartaudella. Oliiviöljyn tuottaminen on tarkkaa hommaa.
 |
| Tuoksu valtasi puristamon, tämän tuoreempaa ei ole |
Keittiön eliksiiriä
Oli mielenkiintoinen matka oliiviöljyn tuottamisen perusteisiin. Selvästi oliiveihin liittyy tuottajien intohimoa ja paljon perinteitä. Me nautimme äärimmäisen herkullisesta, vihreän makuisesta ja sakeasta öljysttä perinteiseen malliin keittiössä. Tuskin pääsemme italialaisten keskikulutukseen viikkotasolla mutta parhaamme yritämme. Kotipullomme ei kauneudella koreile mutta on silkkaa herkkua sisältä.
 |
| Vihreää kultaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!