Viimeiset kuplivat juotiin ystäviemme kanssa linnan pihalla, viimeiset halaukset ja oli aika lähteä matkaan. Matkamme suuntasi konkreettisesti kohti tuntematonta, kumpikaan meistä ei ole käynyt Itävallassa. Uusi maa, uudet kujeet ja tavat, ja uuden oppimisesta on tullut uusi normaali.
Villiers-Charlemagne-Troyes, 414 km
Pyörittelimme kartalla kaikenlaisia reittivaihtoehtoja matkallemme Ranskan läpi lännestä itään. Tavoitteenamme oli viettää ajellessamme lomaa joten pidimme ajomatkat varsin maltillisina. Ranskan läpi ajellessa maisemat vaihtuivat Mayennen jokisuistosta ylängöksi ja kumpuilevia peltoja riitti. Mayennen tutut lehmä- ja hevoslaitumet jäivät taakse, täällä selkeästi keskityttiin maanviljelykseen.
Troyesin (koittakaapa lausua tämän kaupungin nimi, niin ranskalaista kuin olla saattaa) kaupungista jäi hiukan ristiriitainen olo. Selkeästi olin asettunut Mayennen maalaiselämään niin hyvin että turismin pienet välähdyksetkin tuntuivat väenpaljoudelta. Todellisuudessa turisteja ei tietenkään ollut kovin paljon mutta lämmin kevätsää houkutteli paikallisiakin keskustaan kävelemään ja vaihtamaan kuulumisia.
Muutaman kirkkovierailun, ristikkotalojen ihastelun (eikö nämä olleetkaan Bretagnen seudun yksinoikeus?) ja illallisen jälkeen päivä jo painoi. Emme olleet kuulleet suomenkieltä reiluun puoleen vuoteen joten korvat höristivät Troyesin pikkukaupassa kun jotain tuttua kuului. Nuoripari oli ostoksilla, herra oli opiskelijavaihdossa Troyesin yliopistossa ja neitihenkilö lomailemassa herran luona. Nuori herra kertoi että vaikeaa on ranskalaisten kanssa kommunikointi kun sijamuodot ja taivutukset ovat niin monimutkaisia. Voin uskoa sen, on se vaikeaa myös kun ei osaa sanaakaan ranskaa. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta.
Troyes- Colmar, 323 km
Olemme käyneet Colmarissa kerran aiemmin, syksyllä 2023 ajaessamme kohti Espanjan aurinkokotia. Tuolloin takanamme oli pitkä ajopäivä, syksy oli jo aikaisin illalla pimeä ja kunnon illallinen houkutteli. Ymmärrettävästi Colmar itsessään jäi tuolloin varsin pienelle tutustumiselle. Tämän vuoksi reittimme kulki Colmariin nyt siten että kaupungille jäi aikaa haahuiluun.
Pääsiäinen oli saapunut Colmariin, pupuja, kukkaistutuksia ja värikkäitä pääsiäiskoristeita oli kanavan varsi ja aukiot täynnä. Keskustassa useammalla aukiolla oli myyntikojuja, pääsiäismarkkinat siis. Aurinko paistoi, oli todella lämmintä ja keväistä. Jännällä tavalla matkamme suuntasi kohti kevään alkua, kuin toisintona elimme kevään ensivaiheita uudelleen. Colmarissakin magnoliat olivat vasta auenneet kukkaan.
Onneksi olin saanut ensimmäisen tuntuman turisteihin jo Troyesissa, Colmarissa meitä vierailijoita riitti ihan joka kadunkulmalla ja ravintolassa. Voin vain kuvitella kuinka hurja tungos pittoreskeilla kaduilla on kun sesonki käynnistyy. Emme jääneet ihan keskustan tuntumaan illalliselle, liikaa ihmisiä meidän makuumme.
Nyt kun on jokusen ranskalaisen kylän ja kaupungin nähnyt on Colmar edelleen kaunis ja idyllinen. Ei kuitenkaan aivan ihmeellisen erikoinen, sijainti Alsacen ytimessä on tosin vertaansa vailla. Tuntumaksi kuitenkin jäi että Colmar kaupunkina tulee muutamassa päivässä nähdyksi perinpohjin.
Colmar-Salzburg, 584 km
Salzburg osui reitillemme vahingossa, alun perin olimme ajatelleet viettävämme viikonloppua Münchenissa. Varsin suolaiset majoitushinnat saivat meidät aivan toisiin ajatuksiin joten ajelimme Salzburgiin viikonlopun viettoon. Reitti tosin meni Münchenin kehäteitä pitkin ja siellä oli perjantai iltapäivän ratoksi pari muutakin autoa, jokunen tunti siellä jonotellessa kului rattoisasti. Kun kaupungin suhina jäi taakse kauniit järvimaisemat ja myöhemmin vielä Alpit komistivat matkaamme. Kyllä Eurooppaan mahtuu paljon luonnonkauneutta. Pitkän ajopäivän jälkeen vihdoin olimme perillä, pienessä gasthausissa Salzburgin laitamilla, aivan vuorten kainalossa.
Salzburgin seikkailuista kirjoitin erillisen tekstin, löytyy täältä, kaupungissa riitti kokemista ja näkemistä, ehdimme jopa pienelle patikalle luonnonrauhaan.
Salzburg-Holzschlag, 383 km
Myös Itävallassa raskas liikenne lepää sunnuntaisin joten moottoriteillä sai ajella rauhassa. Annoin kuskille jatkuvaa kuvailutulkkausta Alppien lumipeitteistä, olihan se pientä poikkeusta aiempaan kukka- ja pensashehkutukseen. Otimme kevättä edelleen kiinni, nyt puut hukkasivat jo lehtensäkin ja aivan pienet hiirenkorvat vain näkyivät. Länsi-itäsuunnassa oli samaa tuntua kuin Suomessa etelä-pohjoissuunnassa vuodenaikojen suhteen, toki koko ajan kiipesimme korkeammalle merenpinnasta.
Alpit jäivät taakse mutta mäkiä Itävallan kesäkodissamme riittää. Ensipuraisulla uudesta kodistamme voisi tiivistää että huikean hienot näköalat ihan joka suuntaan. Fillarointiin mäet taitavat olla, näin tavan tallaajalle, liian haastavia sekä ylös - että alaspäin, eiköhän joku tasaisempi paikka aikanaan löydy. Patikkamahdollisuudet ovat rajattomat, ensi alkuun voi aloittaa retkeilyn vaikka takapihalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!