Meidän on aika pakata kassit ja fillarimme autoon ja jatkaa matkaa Itävaltaan. Viimeinen viikonloppumme Ranskassa helli meitä auringolla ja lämmöllä. Otimme kaiken ilon irti lomamme alusta ja nautimme lähimatkailusta.
Sable-sur-Sarthe
Kävimme Sable-sur-Sarthessa ensimmäisen kerran talvella, joessa vesi oli korkealla ja oli harmaa, tihkuinen keli. Tunnelma oli aivan toinen lähes kesäisessä säässä. Linnan puisto hehkui kevään värejä ja ihmiset olivat liikkeellä iloisin mielin.
Sable-sur-Sarthe ei ole kaupunkina tunnettu jostain tietystä historian tapahtumasta. Oikeasti se on pieni alle 15 000 asukkaan tavallinen, ranskalainen pikkukaupunki. Ranskalaiseen tapaan kaupungissa on kuitenkin historian saatossa tapahtunut yhtä sun toista. Sijainti merkittävän Sarthe-joen varrella sekä Anjoun ja Mainen rajalla on tehnyt kaupungista kokoaan tärkeämmän. Samasta syystä toinen maailmansota jätti kaupunkiin vahvan jäljen.
Me emme olleet historian jalanjäljissä vaan nautimme kupposen kahvia torilla ja kävelimme pitkin keskustan katuja ilman suunnitelmaa. Fiilistelimme ihanaa kevättä. Näin pääsiäisen alla tarkastelin myös suklaapuputarjontaa ja boulangerien pääsiäisherkkuja.
Maantiekartalla pienet, tuntemattomat kaupungit voivat tarjota hienoja elämyksiä ja kurkistuksen paikallisten ihmisten arkeen. Lämmin suositus siis paikalliselle "Kouvolalle", "Jämsälle" tai vaikkapa "Kokkolalle". Ranskassa jokaisesta niistä löytyy kahvibaari ja hyvä boulangerie vaikkei siellä mitään muuta olisikaan.
Chateau de Craon
Marraskuussa, juuri saavuttuamme Loiren laaksoon, aloitimme lähialueisiin tutustumisen Craonin kylästä. Craonissa avasimme myös joulun juhlakautemme ja toisinaan olemme käyneet kylän pikkubaarissa La Stazionessa syömässä lounasta. Craonin linna oli sulkeutunut yleisöltä juuri kun saavuimme joten linnan salaisuudet jäivät näkemättä. Ei linna ollut auki vieläkään, webbisivujen mukaan aukeaa kesäkuussa. Linnan puisto sen sijaan avautui huhtikuun alussa ja sinne lähimatkailumme näillä seuduilla päättyi.
Craonin linna on rakennettu 1770-luvulla skandaalin käryisissä tunnelmissa. Kuninkaallisia sukuja, pakkoavioliittoja, arkkitehdin tyttären maanpako Riikaan ja tietenkin yhden suvun konkurssi. Vain kerran, 1828, on linna myyty ja tämän jälkeen omistajat ovat olleet saman suvun jäseniä.
Linna ei siis ollut auki joten olimme varautuneet kävelylenkkiin linnan puistossa, käveltävää todella riitti. On ranskalaista, englantilaista ja pientä puutarhaa, keittiöpuutarhaa ja kaikenlaista ihmeteltävää pitkin tiluksia. Pesutupa (sähköistetty!) joen varrella, linnan väen herkkuja varten rakennettu jäähuone, kappeli, joutsenlampi ja monenlaista muuta rakennusta. Linnan puistoalue on suuri, noin 47 hehtaaria.
Linnan alueella on yli 300 vuotta vanha tammi (etsi kuvasta ihminen) joka on kestänyt mm. natsien polttopuun hankintaoperaation. Valitettavasti natsit pistivät linnan puiston muuten melko sileäksi erityisesti englantilaisen metsän osalta.
Nykyisin linnaa, kokonaan tai osittain tai pelkästään tallialuetta, voi vuokrata juhlatilaksi majoituksineen. Olisi sieltä löytynyt yhden yön majapaikkaakin mutta kuten arvata saattaa ei ihan säästöbudjetilla. Kalliita nämä ranskalaiset chateaut.
Näihin kuviin ja tunnelmiin jätämme heipat Loiren laaksolle. Valloittava, suuri ja ihana alue Ranskaa. Täynnä linnoja, historiaa ja ristikkotaloja, unohtumattomia makuelämyksiä -ihan hiukan viinimaistiaisiakin. Au revoir!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!