Itävallassa asumisessa on se hyvä puoli että täältä voi tehdä ulkomaanmatkoja kätevästi useaan maahan lyhyen automatkan päähän. Meidän kukkulaltamme ajelee Budapestiin (ilman vignettiä ja pikkuteitä pitkin) noin reilussa neljässä tunnissa riippuen liikenteestä. Onhan Budapestin kevät nähtävä joten kamat kassiin ja menoksi.
Meille Budapest on tuttu kaupunki aiemmilta Unkarin reissuiltamme mutta edellisestä vierailustamme on jo pitkä aika. Kovasti Budapest on muuttunut muistikuvistamme, vanhoja rakennuksia on remontoitu ja yleisilme on siistiytynyt merkittävästi. Julkinen liikenne toimii edelleen sujuvasti lyhyillä vuoroväleillä ja läpi kaupungin eri osien. Suosittelen lataamaan Budapest Go-appin, sillä pärjää kaikissa liikennevälineissä ja kaikilla lipputyypeillä. Pidä matkustuslippu voimassa sillä lipuntarkastajat ovat jokapäiväinen tuttavuus. Samoin mm. bussikuskit ovat lipustasi kiinnostuneita varsinkin jos linjalla ei ole ruuhkaa.
Batthyánin suku
Batthyánin suvun ensimmäiset elonmerkit ovat noin vuodelta 900 Balatonin alueelta. Olivat kuulemma vähän villimpää porukkaa nämä kantaisät. 1500-luvun puolesta välistä eteenpäin löytyy virallinen sukukirja ja 1740-luvulla eräs suvun edustaja rakensi varsin kauniin ja klassisen kivitalon aivan Kalastajanlinnakkeen kupeeseen, linnan viereen. Meillä oli mahdollisuus majoittua Budapestin matkamme ajan tässä rakennuksessa ja hulppea se olikin. Italiassa tätä taloa kutsuttaisiin palatsiksi, unkarin kielen vastinetta en valitettavasti tunne. Asuntoomme kuului suuri terassi jonka näköala ei olisi voinut olla hienompi.
Kultainen Budapest
Budan kukkulalla asustellessa näimme monenlaisia asioita joita en aiemmin ole ajatellutkaan. Turisteja pyöri kirkon ja linnakkeen vieressä ihan hurjan paljon päivisin, kun ilta saapui meno hiljeni ja kaduilla sai kävellä lähes yksikseen. Silloin myös näkyi kuinka hienosti vanhat, merkittävät rakennukset on valaistu hehkuvaksi. Energiansäästön hengessä ainakin Parlamenttitalon valot sammutettiin illalla klo 23, taitaa Tonavan lukuisat illallisristeilyt myös päättyä tuohon kellonaikaan.
Ristiriitaisia ajatuksia
Lauantaina kävelymme teemana oli tutustua Budapestin juutalaiseen, VII, kaupunginosaan. Kaupunginosa ei ole suuri mutta ajatuksia se herätti. Israelin nykytilanne ei ole yksiselitteinen ja erityisesti suuren synagogan liepeillä oli nähtävissä voimakkaasti kantaaottavia julisteita. Ei liene sattumaa että suuri synagoga oli myös lauantaina näkyvästi vartioitu vaikka oli juutalaisten pyhäpäivä ja synagoga suljettu.
Suuri synagoga on Euroopan suurin (Budapestistä löytyy pari muutakin hiukan pienempää) ja maailmassakin viidennen suurimman joukossa Synagoga valmistui 1859 ja se on rakennettu maurilaiseen tyyliin. Halpaa synagogassa vierailu ei ole (ei varmaan missään päin maailmaa), tiketti näytti maksavan euroissa reilun kolmekymppiä aikuiselta.
Synagogan alueelta löytyy kuuluisa Imre Vargan teos Elämänpuu vuodelta 1991. Teos on unkarinjuutalaisten marttyyrien muistomerkki joka on tehty metallisista suikaleista. Suikaleihin on kaiverrettu menehtyneiden henkilöiden nimet.
Pronssiin valetut kengät Tonavan varrella kertovat karua kieltä juutalaisten kohtalosta toisessa maailmansodassa. Teos sijaitsee lähellä Parlamenttitaloa, siinä kohdassa joen vartta missä juutalaisia teloitettiin vuosina 1944-1945, kengät piti riisua ennen laukauksia. Kengät jäivät, ruumiit putosivat Tonavaan. Täällä ajankohtaisia ajatuksia herätti kengissä olevat viittaukset Ukrainan sotaan; miksi ihminen ei opi historiasta?
Ollakseni rehellinen haluan todeta että Unkarin oma poliittinen tilanne ei ole aivan yksiselitteinen. Tämäkin näkökulma mietitytti matkan varrella ja erityisesti Vapauden aukiolla (Szabadság Ter) olevan muistomerkin äärellä. Muistomerkissä arkkienkeli Gabriel symboloi Unkaria jota vastaan Saksan keisarillinen kotka hyökkää rajusti. Monumentin pystytti yhdessä yössä Unkarin hallitus ja toimijana erityisesti mainitaan Viktor Orbán jonka vallalla ei rajaa ole. Patsaan pystytys aiheutti paljon kritiikkiä Unkarissa, koettiin että unkarinjuutalaisten historiaa kirjoitettiin uudelleen, mustavalkopesua siis. On hyvä tutustua historiaan sen verran että Unkarin juutalaisten kohtalo oli toisessa maailmansodassa sama kuin muualla, mutta eri tekijöiden toimesta. Tässä tapauksessa kaikkea vastuuta ei voi sälyttää natseille.
Seesteinen sunnuntai
Jos lauantaina oli paljon kaikenlaisia ajatuksia mielen päällä meni sunnuntai toisissa merkeissä. Kävimme pitkällä kävelyllä Margitin saarella ja sehän vasta viehättävä paikka olikin. Tänne karkaisin kesällä karkuun Budapestin hellettä, vehreitä puita, varjoisia nurmikkoalueita, urheilupaikkoja, laulavia suihkulähteitä ja kehuttu uimalaitos.
Söimme pitkän sunnuntailounaan Jouri-nimisessä ravintolassa (tämä on herkkusuun toteamus, ei maksettu vinkki) ja vielä jaksoimme suunnistaa eläintarhaan. Propsit Budapestin eläintarhalle, se on erinomaisen hyvin hoidettu ja mukava paikka. Askelia tuli ja kilometrejä kertyi, Budapest on helposti käveltävä kaupunki.
Unikkojen aikaan
Paluumatkalla kotiin muistin elävästi miksi aina olen mieltänyt unikot vahvasti Unkariin liittyväksi asiaksi. Maaseudulla pellot olivat räjähtäneet kukkaan muutamassa päivässä ja värikäs ilotulitus oli valmis. Tietääkö joku miksi unikkoja viljellään sekä punaisia että violetteja? Viljeltyjä ne pellot olivat, unikot kasvoivat viimeisen päälle selkeissä riveissä, kävin ihastelemassa lähempääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!