Muutto Eräjärvelle
Elokuu 2023 helotti lämpöään, kun teimme Nokian kodin muuttoa. Yllättävän pieneen maallinen omaisuus kutistuu, jos se on tahtotila. Pyrkimyksestä huolimatta pussukkaa ja nyssäkkää riitti jatkosijoitettavaksi kiertoon, myyntiin, roskiin ja joitakin tarkkaan mietittyjä asioita pakattiin mukaamme. Asuimme Nokian kodissamme yli 20 vuotta, onneksi tavaroiden määrä ei korreloinut asuttujen vuosien määrään. Haikeaa oli sanoa heipat kotikonnuille, puutarhallemme ja tutuille asioille.
Uusi ajanjakso elämässämme Lehtolan torpassa alkoi vadelmavyöryllä, mustikkataivaalla ja kääntyi lähimetsän tatti-infernoon. Kaikki luonnon aarteet olivat poimittavissa heti aitan takana Iilivuoren kätköissä. Luonto on Lehtolassa niin lähellä ja se tulee lähelle pyytämättä. Luonto tarjoaa pieniä ihmetyksen ja ihastuksen aiheita jotka kaupungissa jäävät valojen ja asfaltin taakse.
Syyskuu 2023
Yllättävän nopeasti löysimme uuden rytmin ja kotiuduimme mainiosti. Päivän askareisiin kuului naapurin heppojen tervehtiminen laitumella, metsäkävelyt ja halkojen hakkaus. Ashtangassa oli hyvä, aktiivinen perusvire. Maanantaisin kävimme mysoressa Tampereella, se antoi sopivan pohjan viikon muille omatoimiharjoituksille. Etätyöt sujuivat maalta käsin siinä kuin kaupungissakin, tosin myönnettäköön, että toisinaan yhteys ei ollut nopeinta laatua.
Syyskuussa seisoimme pimeässä illassa keskellä pihaa ihastellen tähtiä ja linnunradan kaarta. Kuinka kaunista voi puhtaassa pimeydessä ollakaan. Tuvassa kynttilät ja tuikut kaivettiin esiin ja loimme todellista hygge-tunnelmaa koko torppaan. Vähitellen ilmassa tuoksui syksy, vaikka syyskuu olikin poikkeuksellisen lämmin. Syyskuun puolessa välissä ajelimme nurmikkoa hellesäässä kuin heinäkuussa konsanaan.
Lokakuu 2023
Lokakuun pimeydessä muistimme toden teolla miksi kaipaamme valoa ja lämpöä. Maalaisunelmat karisivat samaa tahtia syyssateiden lisääntyessä. Vessareissut suoritettiin kumisaappailla ja sateenvarjolla suojautuen. Saunan pataa piti ruveta lämmittämään toden teolla, pikkurisut eivät enää riittäneet mihinkään. Makuuhuoneemme pönttöuuni Oranssi Paholainen söi halkoja iltapalakseen, kuinka ihanasti se lämmittikään vastineeksi.
Lähtö Espanjaan läheni, ilma viileni ja viimeisellä torppaviikollamme lumi peitti maan. Säätieteilijät varoittivat äärimmäisen huonosta ajokelistä Pirkanmaalla ja osuivat ennusteessaan oikeaan. Siinä sitten kökötimme viimeisen torppaviikon tontilla liikkumatta mihinkään, kaupassa olimme käyneet ennakkoon varmuuden vuoksi. Kummaltakin jäi työreissut Helsinkiin tekemättä ja nautimme maaseutuelämästä 24/7, olihan se kokemus sekin. Pohdiskelimme omistammeko enää villapipoja ja mikä olisi paksuin takki joka vielä torpasta löytyy. Ulkoilmajumppaa sai harrastaa halkopinon äärellä.
Samaan tahtiin pakkauksien edetessä tirkistelimme sääennustetta viikonlopulle, pääseekö niillä kesärenkailla reissuun vai ei? Selviämmekö MM-rallin soratieosuudesta isommalle tielle vai tarvitaanko traktoria apuun?
Oli aika hyvästellä Lehtolan torppa tältä erää, kiittää landlordejamme ihanasta kesästä ja suunnata kohti aurinkokotiamme Espanjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!