Halki Euroopan

 Travemünde-Colmar, 845 km

Ajomatka halki Saksan vaatii kuskilta hyvää reaktionopeutta ja ajohermoja. Moottoritie on täynnä rekkoja jotka ensin kääntävät rattia ja sitten ehkä käyttävät vilkkua. Tilanteiden perusnopeus on noin 140 km, ja silloin ajetaan vasta hitaampien kaistalla. Turvaväleistä ei kukaan kuskeista ole kuullut ajokorttiaan hankkiessaan. Vasemmalta huristaa ohi kalliimpaa autoa niin nopeaan ettei edes auton merkkiä ehdi huomata. 

Proosallisesti pysähdyimme Kasselin Ikeaan lounaalle ja matka jatkui eteenpäin. Moottoritien hyvä puoli on että matka taittuu ripakasti, rekkojen lisäksi muita maisemia ei näy. Eipä tule pysähdyttyä turhaan, bensa-asemat riittävät.

Reippaan työpäivän rupeaman jälkeen saavuimme Colmariin, Alsacen sydänseudulle. Väsyneenä päivän jälkeen teimme pienen kävelylenkin kylällä ja iloitsimme herkullisesta illallisesta ranskalaiseen bistro-tyyliin. Tähän kylään haluan palata uudelleen, se oli postikortin kaunis ja viehättävä pimeässäkin. Lämmin kiitos hyvälle työkaverilleni joka kehui Colmaria Ranskan kauneimpana pikkukylänä.

Colmar- Nimes, 650 km

Kaava alkoi olemaan jo tuttu; aikainen aamiainen ja matkan tekoon. Edellisen päivän istuminen jo jossain tuntui joten päätimme jaloitella päivän mittaan hiukan useammin. Päätöksestä huolimatta en muista että jaloittelua olisi suuressa mittakaavassa harrastettu. Joogaa, sen jokaisessa muodossa, kaipasimme jo kovasti.

Jura-vuoriston liepeillä liikenne rauhoittui ja ajelimme ihanassa auringonpaisteessa. Maisemaa ihastellessani The Housemartins- yhtye lauleskeli Freedom- kappaletta. So this is freedom, you must be joking....Nauratti ja ilo kupli sisällä, on hauskaa olla matkalla!

Lisää hymyilytti kun pysähdyimme pikkukylään lounaalle. Vaihtoehtoja kylän keskustassa ei montaa ollut, valitsimme sen missä oli eniten porukkaa. Kolmen ruokalajin lounas, lasi viiniä ja espressoa jälkiruoan kanssa. Pöytiintarjoilu ja ranskankieli pulisi tuvan täydeltä. Hintataso oli noin 13 euron luokkaa per henkilö, halpaa joka tapauksessa. Huippukokemus!

Nimes-Tarragona, 480 km

Nimesistä emme muista muuta kuin kadun toisella puolella olevan Carrefour- marketin. Ajaminen ottaa veronsa. Aamulla oli rento mieli, tänään pääsemme jo Espanjan puolelle. Ajomatka alle 500 km hurahtaa jo varsin nopeasti ja iltasella meillä oli hyvin aikaa kävellä pitkin Tarragonaa. Viehättävä kaupunki, yllättävän harvan tuntema. Samassa kaupungissa kunnon annos historiaa, viehättävä vanhakaupunki, loistavia ravintoloita ja sympaattinen uimaranta. 

Espanjalaisittain ihan liian aikaisin illalla, olimme illallista vailla. Ehkä opimme jatkoa ajatellen ettei ravintolan ovia kannata ennen klo 20 kolkutella. Meille Tarragona oli kuin minilomanen keskellä matkantekoa. Tervetullut hengähdyshetki ja yllättävä, viehättävä kaupunki.

Tarragona- Orihuela Costa, 500 km

Viimeinen ajopäivä, nyt suoristui jalka kaasulla ja päivän päätarkoitus oli vain päästä perille mahdollisimman nopeasti. Paljon hienoja asioita jäi rannikon puolelle kun visusti kiersimme Barcelonan, Valencian ja kaikki muutkin tunnetut houkutukset. Liikenne oli vilkasta mutta sujui hyvässä yhteisymmärryksessä myös rekkojen kanssa. Mailla on eronsa liikennekulttuurissa.

Ensimmäistä kertaa tällä reissulla pysähdyimme lounaalle "paikalliselle ABC- asemalle".  On todettava että lounasvalikoima ja laatu yllätti erittäin positiivisesti bensistunnelmasta huolimatta. Aurinko paistoi hellelukemissa ja reissun ensimmäinen cafe con leche nautiskeltiin jälkiruoaksi. Alicanten kohdalla oli juhlahetki, alle sata kilsaa aurinkokotiin. Emme silloin tienneetkään että tämä ajopätkä tulisi meille hyvinkin tutuksi myöhemmin.