Torrevieja- Jaca, 675 km
Haikein mielin suljimme aurinkokodin oven viimeistä kertaa. Takana oli hieno talvi ja paljon kokemuksia joka lähtöön. On paljon asioita joita jäämme täältä kaipaamaan. Kenties taas joskus?
Tuttua rannikkotietä pitkin kunnes tuli aika kääntyä kohti Pyreneitä. Mitä lähemmäs vuoret tulivat sitä enemmän maisemaan tuli väriä. Kukkia, niittyjä, ruohikkoa ja auringon valo kirkastui. Vuoristossa oli satanut talven aikaan vettä ja lunta toisin kuin Torreviejassa.
Lounastimme äärimmäisen viehättävässä Teruelin kaupungissa. Olisi ollut mukava jäädä viihtymään pidemmäksikin aikaa mutta tie kutsui. Vielä oli kilometrejä edessä kohti Jacaa.
Jaca- Tours, 670 km
Jacassa yöpymisen jälkeen odotti Pyreneiden alitus, pitkä tunneli jota ennen kehotettiin tarkistamaan mm. ajoneuvon polttoainetankin täyttöaste. Tankki oli täynnä joten hurautimme pitkän tunnelin läpi ja melkein heti kohta humpsahdimme Ranskan puolelle. Tämä rajanylityspaikka on hyvä jos liikennettä ei paljon ole. Tällä vuoriston mutkatiellä en haluaisi olla ajelemassa autojonossa. Lumi oli juuri sulanut huhtikuun alkupuolella joten Pyreneillä kulkemisen ajoituskin kannattaa pohtia tarkkaan. Jos osatekijät ovat kohdillaan on reitti kaunis ja mieleenpainuva.
Ranskassa rypsirapsipellot (tiedättehän ne keltaisena hehkuvat pellot) loistivat ja luonnon värit olivat kuin äärimmilleen viritetty kevään kunniaksi. Välttelimme tulliteitä ja ajoimme kauniin maaseudun läpi leppoisassa lomatunnelmassa. Tours oli ensimmäinen kosketuksemme Loiren laaksoon joka myöhemmin syksyllä tulisi paljon tutummaksi. Tours on kaunis kaupunki, viihtyisä ja pittoreski. Helppo tutustua kävellen ja erinomaisia illallispaikkoja löytyi useita joista valita sopiva.
Tours- (Giverny)- Beauvais, 330 km
Joskus pitkä odotus palkitaan. Yli kolmekymmentä vuotta olin toivonut pääseväni käymään Givernyn kylässä ja Claude Monet'n kotona sekä puutarhassa. Koko paluumatkamme reitti suunniteltiin tämän toiveen toteuttamiseksi ja kuinka ihanaa se olikaan! Kaikkea kaunista, värikästä ja taidokasta puutarhaihmettä oli puutarha ja taitelijan kotitalo täynnä.
Kokemus oli sama kuin Keukenhofin tulppaanitaivaassa, olisin voinut kuluttaa aikaa vaikka kuinka paljon vain katselemiseen ja ihastelemiseen. Kun kaikki aistit ovat täynnä kauneutta on aika luovuttaa, myös matkakumppani taisi olla jo valmis jatkamaan matkaa.
Päätin että tänne palaan vielä uudelleen, eikä siihen mene seuraavaa kolmeakymmentä vuotta. Jos Claude Monet'n puutarha ja koti kiinnostaa kannattaa tiketit hankkia ennakkoon verkosta, säästyy aivan järkyttävän pitkältä lippujonolta paikan päältä. En myöskään itse jättäisi lounastamista (ilman ennakkovarausta) Givernyn kylän varaan. Kylä on kaunis mutta pikkuinen ja ravintoloita/ kahviloita ei montaa kappaletta tainnut olla. Olen lähes varma että istumapaikkoja ei ole tarpeeksi kaikille halukkaille huippusesongissa.
Vaikka päivä ei ajomatkaltaan ollut pitkä taisi kaikki aistikanavat olla täynnä kauneutta. Beauvaisin kaupunki on kuulemma myös hyvin kaunis. Siihen kauneuteen, ja uuteen kaupunkiin tutustumiseen, ei enää voimat riittäneet, taisi matkakin ruveta jo painamaan. Niin tai näin, kävimme Carrefourissa etsimässä evästä iltapalaa varten ja kävimme ajoissa nukkumaan. Taisin nähdä jotain puutarhaunia.
Beauvais- Duisburg, 500 km
Kun matkan tavoite on täynnä alkaa suorittaminen. Mekin suoritimme reissumme loppuosan kohti Duisburgia. Pakko myöntää että kumpikaan meistä ei muista tästä ajopäivästä mitään. Tai kun oikein mietin niin muistan ihan älyttömät rekkajonot jossain Antwerpenin tienoilla. Joku onnettomuus tukki vastaantulevan liikenteen ja seisovat rekkajonot olivat kilometrien mittaiset. Eurooppa todellakin kulkee kumipyörillä.
Duisburgissa aseman ravintolassa iltapalaa, pieni kävelylenkki lähiössä. Siinä sitten olikin päivä paketissa.
Duisburg- (Lübeck)- Travemunde, 450 km
