Suomalaista kesäteatteriperinnettä on ehdotettu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle tänä kesänä. Saa nähdä kuinka listauksen käy mutta tänä kesänä tankkasimme kesäteatteria useamman näytelmän verran.
Pirkanmaalla riittää suuria, katettuja kesäteattereita ja seuraavaksi oli vuorossa Valkeakosken Apianniemen kesäteatteri. Paikka oli meille uusi tuttavuus ja iltaamme tahditti Juice-musikaali. Musikaalissa oli tuttuja sävyjä ja toteutustapoja vuoden 2024 Sappeen kesäteatterin Mä maalaispoika oon- musikaalista. Juicen ja Mikon elämänpolut kulkivat ajoittain samoja latuja, joten ohjaaja Heikki Paavilaisen ratkaisu puoltaa paikkaansa. Apianniemessä soi elävä bändi, loistavia laulajia ja laadukas kansantajuinen musikaali.
Västilän Voimantalo seisoo tukevasti, täydellisesti peruskorjattuna, keskellä maaseutua. Tänne harva eksyy, jos ei tiedä mitä etsii tai miksi eksyy, Improvisaatioteatteri Snorkkeli tiesi eksyä kesäkiertueellaan. Jos läheisillä maalaiskylillä jotain järjestetään, mekin olemme mahdollisuuksien mukaan paikalla. Saimme kokea ainutlaatuisen yhden illan jutun, oletan että tämä tarina ei toistu, sen verran riemukasta ja pähkähullua menoa oli tarjolla. Periaatteessa kaikki kesäteatterin ainekset olivat kasassa; pieni kylä, yllättäviä tapahtumia, rakkaussuhteita menneisyydestä ja uusia rakkauksia solmittiin. Hassuja kohtauksia, spontaania naurua: keihästä heitettiin yli 200 metriä olympialaiset tähtäimessä, joku rakenteli ydinpommia koska kaikki oli jo menetetty. Hienoa heittäytymistä hetkessä tältä pieneltä näyttelijäporukalta, suuri kiitos Snorkkeli! Näemme varmasti vielä.
