Kevät nostattaa energiaa, itseni lisäksi aika monella tuntemallani henkilöllä. Huomasin puuhastelevani pitkin linnan pihaa ja ulkorakennuksia askareissani ihan vaan tekemisen ilosta. Taimet, perennat, hedelmäpuut ja puskat kaipasivat kilvan huomiotani.
Luonto puhkeaa
Kävimme Rennesissä katselemassa kevään merkkejä ja Thaborin puisto oli aivan erinäköinen kuin joulun tienoilla. Magnoliat, talvikirsikat, luumut ja lukuisat koristepensaat ja -puut loistivat eri väreissä. Kesken puistokävelymme alkoivat rummut päristä ja yhtäkkiä olimmekin keskellä kevätkarnevaaleja ja -paraatia. Ihan espanjalaisten tasoita pukuloistoa ei ollut nähtävissä mutta rumpujen rytmittäessä paraatissa oli iloinen ja kepeä kevättunnelma.
Heppajuttuja
Perheemme heppahistoria alkoi kun tyttäremme Iina oli tomera ekaluokkalainen, siis aika kauan aikaa sitten. Päädyimme yhdessä ratsastusharrastuksen pariin useiksi, useiksi vuosiksi. Joni ja Iina kilpailivat sekä koulussa että esteratsastuksessa, paljon koettiin aikaisia kisaherätyksiä ja jännittäviä hetkiä. Itse yritin ymmärtää hevosten sielunelämää ja oman kehon toimintaa, ratsastus käy opiksi näihinkin teemoihin. Kävimme perheen yhteisenä harrastuksena ratsastamassa ulkomailla, erityisesti Unkarissa. Takamusta on satulaan hinkattu, joskus jopa kevennetty. Edellisestä kerrasta on jo tosi pitkä aika.
Aikaa kului pitkään ilman heppoja arjessamme. Kunnes nyt löysimme itsemme heppojen luota Ranskan maaseutua. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja erilainen kokemus verrattuna aiempiin heppakokemuksiimme. Kun tänne tulimme emme ajatelleet että hepoista tuli tärkeä osa ranskalaista arkipäiväämme. Nykyisin talomme etupihalla asustelee pari pikkupollea tehohoidossamme, miniatyyri arabialainen mutta suuren sielun daami Lillibeth ja tavallisempi perusponi Urielle. Karvakaverit seurustelevat kanssamme sujuvasti hirnahtamalla tasaisin väliajoin -ja aina kun liikumme pihalla. Voihan toki olla että pollet toivovat saavansa hiukan herkkuja, edes heinää, jokainen kerta kun torppamme ovi aukeaa.
Hepparintamalla oli maaliskuussa vilkasta muillakin laitumilla. Vanhojen herrojen seniori-aktiivit (pappakerho joka keskittyy vain syömiseen ja nautiskeluun, keski-ikä on huomattava) saivat uutta virtaa kun vaihdettiin päivittäinen maisema uuteen näkymään, täällä isoja laitumia riittää. Laitumen vaihto nuorensi porukkaa henkisesti ainakin jokusen vuoden.
Le Mansissa kävimme katselemassa estekilpailuita. Puitteet olivat niin hienot että hengästytti. Kentät olivat viimeisen päälle, esteet olivat todella hienot. Kuulutukset toimivat seitsemällä areenalla yhtä aikaa, järjestys säilyi ja porukka viihtyi. Ei sähinää, ei sählinkiä vaan hyvin sujuva suuri hevostapahtuma. Selvästi tätä oli harjoiteltu ja tapahtuman sujumista ei kasattu pelkästään vapaaehtoisten varaan. Oma ihmettelyn aihe oli myös suunnattomat (lue kalliit) heppakuljetusautot ja luksusrekat parkkipaikalla, on todettava että pikkurahalla niitä ei ole hankittu.
Me kannustimme kotitallimme Ferrari-heppaa Fellini de la Lezierea huippusuorituksiin ja hyvin Fellini töitä tekikin, kuskin taidoissakaan ei ollut valittamista. Alla olevassa kuvassa Fellini hyppää estettä joka on tuttu Pariisin olympialaisista. Olympialaisorganisaatio luovutti kaikki käytössä olleet esteet hevosurheilukeskuksille ympäri Ranskaa, myös Le Manse sai omansa.
Kuukauden suurin tapahtuma oli ehdottomasta pienen tyttövarsan syntymä ja hänen ensimmäiset viikkonsa huolehtivan mamman kanssa. Kaikenlaisia nimisääntöjä, kantakirjaa ja ties muita sääntöjä kunnioittaen pikkuisen nimeksi tuli Padam de la Leziere. Pikkuisella on paljon jalkoja ja rohkea mieli. Uskon että hänestä kasvaa oikein mainio tamma aikanaan, onnea matkaan.
Puhumista, lukemista ja kirjoittamista
Maaliskuussa aktivoiduin kommunikaatioasioissa. Vaikkei blogissa montaakaan julkaisua maaliskuulle ole, olen kirjoittanut paljon. Kai se kevät pistää runosuonen pulppuamaan. Kunhan tarinat kypsyvät ne tänne sitten putkahtavat. Viime vuonna kaverini toivotti onnea matkaan ja mietiskeli ääneen että riittääkö aiheita blogiin kirjoitettavaksi. Juuri nyt arvioisin että tarinoita riittää, kunhan ehtisi kaiken vain kirjoittamaan.
Työkaverini menneisyydestä on nykyisin kirjailija. Sellainen oikea kirjailija joka on julkaissut ihan oikeita, painettuja kirjoja. Työkaverini tekstisuoni on myös pulpunnut ja uusi kirja on nyt kirjoitettu, vain pientä kypsymistä vaille sekin. Olen saanut etuoikeuden lukea tätä uutta julkaisematonta kirjaa ja hieno kokemus se on monelta kantilta ollutkin. Kun kirja on vielä hiontavaiheessa itsekin lukee sitä eri silmin ja pohtii lukemaansa. Samalla tulee miettineeksi omaa kirjoittamistaan ja käsialaansa. Toivottavasti tekstini on riittävän selkeää luettavaksi, pilkkuvirheitä sen sijaan on varmasti tarjolla.
Puhumisen vaikeus vai supervoima? Tällä teemalla olen viettänyt maaliskuuta verkkokurssin parissa. Olen oppinut erilaisia näkökohtia mutta myös faktoja mm. puhenopeudesta, temposta, rytmistä, intonaatiosta ja puheen vaikuttavuudesta. Olen harrastanut akrobaattista verbaalijumppaa (hevoset eivät pistä hanttiin, ne tykkää kun niille puhuu) ja pohdiskellut jännittämistä ja esiintymisen laajaa skaalaa. Aihepiiri on ollut erittäin mielenkiintoinen ja on ollut mukava pysähtyä näiden asioiden äärelle. Selvästi tällainen leppoisa elämäntyyli tekee hyvää aivokapasiteetille, antaa mahdollisuuden uppoutua. Hiukan on epäselvää mihin näitä taitojani jatkossa kenties käytän mutta onhan niitä nyt hiukan päivitetty. Olen aiemmin todennut että opiskeleminen on kivaa, hyvältä se maistuu edelleen.
Istuminen ei ole hyväksi Ranskassakaan joten kävimme Mayanne-joella viime sunnuntaina pyöräillen päiväretkellä, baanaa riittää ja se on tasaista.
Tulevaisuus
Kevät saa myös reissujalan vipattamaan ja meidänkin on aika ruveta pakkaushommiin. Huhtikuun alkupuolella hyvästelemme Ranskan tältä erää. Luvassa on alppimaisemia ja musikaali- sekä klassisen musiikin sävelmiä kun matkustamme Itävaltaan. Kumpikaan meistä ei ole Itävallassa käynyt joten ihania, uusia kokemuksia on varmasti luvassa.
Matkustaminen Itävaltaan on pakkausta vaille suunniteltu joten tämä maaliskuun recap tulee hiukan etupeltoon -pakkausaskareet odottavat. Ensi viikolla pakkaamme, pelaamme autotetristä ja vähitellen jätämme heipat linnan väelle. Ehkä viimeiset kuohuvat, boulangerien herkut ja ihana liitutaululounas. Viihdyimme Ranskassa mainiosti.
