Heipat Itävallalle, recap syyskuu 2025

Syyskuun vietimme keskellä viinialueita pohjois-Burgenlandissa. Kukkulat vaihtuivat tasaisemmiksi mäiksi ja viinitarhoja riitti loputtomasti. Pitkästä aikaa näimme turisteja ja vilkasta kuhinaa Neusiedler See-järven rannoilla. Oslipin pikkukylässä vietimme kolme aurinkoista helleviikkoa. Hiki päässä puuhastellessa ei olisi arvannut että kalenterissa oli jo syyskuu. 

Retkikohteita oli paljon tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi. Aurinkoisia sunnuntailounaita, herkullista jäätelöä, kuumia fillarikilometrejä ja hiukan automatkailua mahtui syyskuun iloksi.

Sopron, Unkari

Tavaksemme taisi muodostua käydä retkeilemässä säännöllisesti myös Unkarissa, sieltäkin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Sopron sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Oslipista joten hurauksessa rajan yli retkeilemään. Sopronissa oli hiukan enemmän turisteja kuin etelämpänä Unkarissa Köszegissä tai Szombathelyssa, mutta muuten Sopron on unelias pikkukaupunki. Nämä rajalla olevat kaupungit eivät taida kuulua Unkarin suosituimpiin turistinähtävyyksiin.

Unkarilaisten kaupunkien paras puoli on se että kaupungin laidoilta löytyy yleensä pari isompaa kauppaa: sekä Tesco että Decathlon. Ja ne kaupat ovat myös sunnuntaisin auki! Suuri riemu Itävallan nihkeämmälle kauppapolitiikalle kyllästyneelle suomalaiselle -siis minulle. Unkarilaisten kaupunkien ja kylien keskustasta löytyy myös aina hyvä kahvila jonka hintataso on erittäin kohtuullinen.

Suuri pieni Eisenstadt

Kävimme Eisenstadtissa ensimmäisen kerran keväällä, noin puoli vuotta sitten. Hurjaa kuinka aika kuluu nopeasti. Keväisessä, hiukan viluisessa, tunnelmassa mietiskelin että tänne ja erityisesti Esterházyen palatsiin olisi kiva palata paremmalla ajalla. Kuinka vähän tiesinkään miten asiat humpsahtivat kohdilleen, nyt Oslipista ooli Eisenstadtiin lyhyt fillarimatka. 

Esterházyen palatsissa kävimme perusteellisella vierailulla. Täältä löydät tarinan suvun vaiheista ja palatsin aarteista. Jos olet kulmilla ehdottomasti suosittelen käymistä.

Baden bei Wien

Unescon maailmanperintökohteissa on Euroopan 11 suurta kylpyläkaupunkia. Joukossa on tuttuja nimiä kuten Italian Montecatini ja Belgian Spa, Ranskan Vichy. Mutta joukosta löytyy myös Itävallan Baden bei Wien. Badenin useissa kylpylöissä ovat seurapiiriään vahvistaneet Habsburgit, varakkaat wieniläiset ja koko joukko kuuluisia säveltäjiä. Erityisesti seurapiirien viihtymistä kenties edesauttoi edelleen toiminnassa oleva Casino. Casinolla on suuri ja kaunis puisto joka on kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä. Useat kuuluisat säveltäjät ovat saaneet puistosta oman muistomerkkinsä.

Hiukan jo höpsähtänyt Beethoven sävelsi Badenissa yhdeksännen sinfoniansa, nk. Eurooppa hymnin. Mozart eli täysillä rikasta seuraelämäänsä omalla tavallaan ja omilla iltajuoksuillaan. Straussin sekä isä että poika viettivät Badenissa paljon aikaa, tuotteliasta sakkia olivat kumpainenkin. Johann Strauss vanhemman tunnetuimpia sävellyksiä on aito korvamato, Radetzky- marssi. Varmasti koko musiikkisakkia elvytti sävellyshommissa Badenin terveyskylpylöiden hoidot ja sopivan korkeakulttuurinen seurapiiri. 

Sadonkorjuujuhlat

Vähitellen meidän oli aika pohdiskella auton pakkausta tulevaa matkaa varten. Sitä ennen vietimme vielä viimeiset kekkerit Itävallassa. St. Margarethen on pieni kylä keskellä viinialuetta mutta juhlat järjestettiin suuren maailman tyyliin. Porukkaa kertyi vapaa-aikakeskuksen viheriölle ainakin satamäärin. Orkesteri puhalteli perinnepolskaa kymmenien soittajan voimin tuntikaupalla, tanssijoita riitti ja ilo oli ylimmillään. 

Aurinko paistoi ja olut oli kylmää, snapseja, kotitekoisia liköörejä ja sektiä oli myytävänä pilkkahintaan. Ruoka-annoksia myytiin traktorien ja kuorma-autojen lavoilta eri seurojen ja yhteisöjen toimesta. Tarjolla oli kaikenlaista herkkua mm. erilaisia makkara-annoksia, knödeleitä ja paistettua speckiä. Edelleenkään en ole itävaltalaisen ruokakulttuurin suurin ystävä mutta aina jotain pientä löytyi naposteltavaksi. Iloitsin että täkäläiset osaavat juhlia eivätkä ole hurjassa huppelissa vaikka hauskaa pitävätkin. Rähinäjuomaa ei ole, ja jos jotakuta rupeaa väsyttämään, hoidetaan tilanne tyylillä. 

Superhelteisen sunnuntai-iltapäivän juhlaohjelma jatkui ja jatkui, me totesimme että nyt taitaa auringonpaistetta riittää tältä erää. Se olikin viimeinen hellepäivä syyskuulle. Oli aika kaivaa farkut kassin pohjalta esiin ja joku pitkähihainen paitakin lämmittämään viileämpiä aamuja.  

Syyskuu oli kiireinen ja tapahtumarikas, näimme aivan uuden ja toisenlaisen palan Itävallasta. Seuraavaksi matkamme jatkui pohjois-Italian kautta kohti Ranskaa ja uusi talvikotimme odottaa asukkejaan Loiren laakson pohjoisosassa, lähellä Normandian rajaa.  

Esterházien jalanjäljissä Eisenstadtissa

Eisenstadtin kaupunki on Itävallan Burgenlandin osavaltion pääkaupunki. Kaupunki ei ole suuri mutta mainion päiväretken arvoinen jos seudulla sattuu liikkumaan. Keskeisellä paikalla kaupunkia kohoaa Euroopan suurimpiin kuuluva barokkityyppinen Esterházyn palatsi, sitä vastapäätä sijaitsevat palatsin hevostallit ja hevoskärryvarasto. Yhdessä rakennukset muodostavat vaikuttavan aukion ja kokonaisuuden josta Eisenstadtin pääkatu alkaa.

Esterházyn palatsin takana on suuri puisto. Puisto on suunniteltu englantilaistyyppiseksi maisemapuutarhaksi jota edelleen pidetään lähes malliesimerkkinä tämäntyyppisestä puistosuunnittelusta. Puistossa on mm. suuri orangerie (kätevästi juhlatilaisuuksiin vuokrattavana, varsin hulppea tila) sekä lampi jossa on romanttinen puutarhamaja. Alueelta löytyy myös julkinen maauimala kuumien päivien iloksi. 

Sekä palatsia että puistoa kunnostettiin ja laajennettiin noin 100 vuoden välein, jokainen suvun edustaja halusi jättää oman jälkensä palatsiin. Kerrostuneisuus näkyy myös palatsin sisätiloissa, jokainen suvun päämies puolisoineen, erityisesti puolisot, remontoivat ja koristelivat huoneitaan ja saleja mieleisekseen. 

Palatsin rakentaminen aloitettiin jo 1200-luvulla, vanhimmasta osasta on jäljellä osa linnanmuuria joka on muurattu myöhemmin osaksi palatsin rakenteita. Nykyisin palatsi toimii sekä turistien vierailukohteena että kulttuuritapahtumien pitopaikkana. Palatsissa on akustiikaltaan ylivertainen ja kuuluisa Haydn-sali sekä lukuisia pienempiä saleja pienempiä konsertteja varten. Haydn-saliin kannattaa kurkistaa myös kauneuden vuoksi. Salissa on suuret kattofrescot jotka maalattiin perinteisesti telineillä selällään maaten. Mahtoi taiteilijalla olla olkapäät hellinä urakan jälkeen

Palatsin sisäpihalla on sopiva hetki huomata että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, eikä kaikki ikkunat ole ihan aitoja. Esterházyn suku oli hyvin rikas eikä elämäntyyli ollut vaatimaton. Julkisivusta ei tingitty vaikka olisi ollut hiukan tilapäistä rahapulaa. Pikkumurheista onneksi selvittiin aina realisoimalla maaomaisuutta.

Esterházy suvun tarina

Esterházy suvun tarina alkaa 1200- luvulta. Suku on ollut merkittävä vaikuttaja erityisesti Unkarin mutta myöhemmin myös koko Euroopan aatelissukujen joukossa. 1700-luvulla varallisuutta oli kertynyt runsaasti erityisesti maakauppojen myötä. Varallisuus on mukava asia mutta suvun jäseniä harmitti kovasti se että sukua ei arvostettu kuninkaalliseksi. Aatelisena on kiva olla mutta kuninkaallisena olisi mukavampi.

Palatsista löytyy Esterházien sukutaulu, jota paranneltiin edustavammaksi 1800-luvulla. Alkujuurista löytyy Aatami ja Eeva (suoraan alenevassa polvessa) sekä sopivia viittauksia kuninkaallisiin. Todellisuudessa Esterházyt kaveerasivat Itävallan Habsburgien kanssa aina mahdollisuuksien mukaan. Koska sotiminen oli tullut kalliiksi, oli Habsburgeilla finanssikriisi. Silloin Esterházyt riensivät ilomielin apuun ja auttoivat kurjuudesta kärsiviä ystäviään. Opin sen, että aikansa kun rahoittaa kuninkaallista sukua voi itsekin yletä kuninkaalliseksi -ainakin paperilla. 

Esterházyn suku oli vahvimmillaan 1700-luvusta eteenpäin ja heidän vaikutuksensa näkyi erityisesti Unkarissa 1900-luvun alkupuolelle saakka. Suku oli tunnettu taiteiden vaalijana ja palatsin sisätiloissa on merkittävä määrä öljymaalauksia suvun edustajista ja tietenkin muutama kappale Habsburgeista. Itävaltalainen palatsi tai linna ei ole oikea ja aito ellei siellä ole maalausta kuningatar Sissistä -onneksi Esterhàzyn palatsista sekin löytyy.

Tunnetuin palatsin palvelusväestä on Joseph Haydn joka toimi kesäisin Esterházyn palatsin palveluksessa säveltäjänä tai soittajana. Tarvittaessa hän järjesti myös nukketeatteriesityksiä ja muita huvituksia suvun kesäjuhliin. Talvisin Haydn sai elantonsa Eisenstadtin kirkon urkurina. Palatsissa on kaunis kappeli jonka urut tulivat Haydnille tutuksi. Kaiken kaikkiaan Haydn vietti aikaa Eisenstadtissa yli 40 vuotta ja kaupungissa vietetään vuosittain useita Haydniin liittyviä tapahtumia.

Toinen maailmansota rymisteli taiteen ja rauhan tyyssijaankin. Suku oli kuihtunut kovin pieneksi ja sota vei suvun viimeisen prinssin Paul Esterházyn vankilaan Budapestissä 1948. Paul vapautettiin vankilasta Unkarin kansannousun yhteydessä 1956 ja silloin hän pakeni vaimonsa Melindan kanssa Sveitsiin. Sveitsistä käsin prinssi Paul sekä prinsessa Melinda hallinnoivat suvun varallisuutta. Pariskunta jäi lapsettomaksi ja Paulin kuoltua oli Melindan aika ryhtyä suvun päämieheksi. Melinda eli pitkään 92-vuotiaaksi saakka ja ennen kuolemaansa hän säätiöi suvun omaisuuden ja erityisesti palatsin toimintaan (kiinteistö, kulttuuri, maatalous, viinintuotanto sekä ravitsemus ja matkailu) liittyvät toiminnot. Tänään Esterházyn palatsin toimintoineen omistaa ja hallinnoi Esterházyn yksityissäätiö prinsessa Melindan ohjeistuksen mukaisesti. 

Viihdyimme Esterhàzyn palatsissa useamman tunnin ja erityinen kiitos innostuneelle oppaallemme jolla tarinoita riitti. Opastetulla kierroksella pääsee käymään linnassa useissa paikoissa jotka ovat muuten suljettuna. Kun kierros on ohi voikin suunnistaa pääkadulla johonkin lukuisista kahviloista. Herkuksi kannattaa valita vaikka Esterhazy tarte kahvin kera, palasta riittää kahdellekin sen verran makeaa torttu on.