Alppien Annecy

Ajellessamme Itävallasta Ranskaan matkan varrelle osui Rhone- Alpesin hallinnollinen alue. Se sijaitsee kaakkois-Ranskassa ja Lyon on alueen pääkaupunki. Alueen itäreunaa reunustavat jyhkeät Alpit ja alueella lännemmäksi mentäessä alkaa Ranskan maanviljelyksen aarreaitta. Rhone-Alpesin alueelle mahtuu muutama järvi joista Annecy-järvi on varmasti tunnetuimpia. 

Annecy on melko pieni kaupunki mutta sitäkin pittoreskimpi. Vakituisia asukkaita kaupungissa on reilu 50 000 mutta turisteja ympäri vuoden paljon enemmän. Annecyn kaupungin historiaa tunnetaan 1000-luvun alkutaipaleelle. Kaupungissa on häärännyt kreivejä, kuningashuoneiden edustajia, ripaus uskontokuntien edustajia ja viimeisen silauksen jätti teollinen vallankumouskin. Nykyisin Annecy on Haute-Savoien departementin pääkaupunki ja valtaosa kaupungin tuloista tulee turismista.

Annecy kutsuu kävelemään

Annecyn kaupunkia, ja erityisesti sen vanhaa osaa, ei ole suunniteltu autoille vaan pyöräilijöille ja kävelijöille. Jos satut alueella autolla liikkumaan niin jätä auto lepäämään parkkiin suosiolla. 

Kaupungin keskellä on le Thiou- joki. Se saa alkunsa Annecy-järvestä ja se soljuu pikkuisissa kanavissa läpi keskustan. Tämän vuoksi keskustassa on paljon viehättäviä siltoja ja kanavissa jopa muutama pikkuruinen saarikin. Kanavistaan tunnettu Annecya kutsutaan Ranskan Venetsiaksi. (Itse en ole varma onko vertaus ihan kohdillaan mutta parempaakaan en keksi. Venetsia on ainoa laatuaan.)  

Kanavien varrella on värikkäitä taloja, kahviloita, ravintoloita ja pikkukauppoja ihmeteltäväksi. Kaikkialla on niin kaunista että ei tiedä mihin katseensa pysäyttäisi. Todellista silmäkarkkia! Päivä meni rattoisasti pitkin kaupunkia kävellen, kahville tai lounaalle pysähtyen ihmettelemään kaupungin vilinää. Ranskassa linna löytyy lähes joka kylästä ja niin löytyy myös Annecysta. Chateau de Annecy on nykyisin museo, näköalat museon pihalta olivat oikein mainiot. Samalla tuli kipaistua päivän rappustreeni, sen verran ylämäkeä linnalle saa kiivetä.

Vaikka olimme liikkeellä syys- lokakuun vaihteessa oli ilma mukava parikymmentä astetta auringossa, iltasella paksumpi takki toki oli jo tarpeen. Sesonki oli lopuillaan ja ilmassa oli syksyn ote, jopa vin chaudia oli jossain baarissa jo myytävänänä. Äkkiä ilma vaihtui ja lähtöpäivänämme satoi mittarin näyttäessä hädin tuskin 10 astetta, se tuntui jo kolealta.

Kirkkaan turkoosi Annecy-järvi

Lac d´Annecy rajaa kaupunkia vuorien puolelta. Kirkasta kirkkaampaa, turkoosina säihkyvä järvi on olennainen osa kaupungin kauneutta. Järven rannalla on vuokrattavana lukuisia erilaisia polkuveneitä, pikkuveneitä, soutuveneitä ja muita vesivitkuttimia. Järvi on hiekkapohjainen ja matala, jos uimaan olisi tehnyt mieli olisi vene voinut olla hyvä valinta. Me sen sijaan istuimme penkillä suuren puiston laidalla ja otimme aurinkoa, nautimme järven kauneudesta. Kävimme järven rannalla muutaman kerran, jännällä tavalla valo ja samalla maisema vaihteli kellonajan ja pilvisyyden mukaan. 

Jos aikaa olisi ollut enemmän olisi pyöräily järven ympäri ollut mukava päiväretki. Kun alppiruoka alkaa painamaan mahassa, järven toiselta puolelta lähtee useita eritasoisia patikkapolkuja. Nekin jäivät tällä reissulla meiltä tallaamatta, ihan kaikkea ei saa pariin päivään puristettua. 

Annecy sopii aktiivimatkailijalle, vesillä, kävellen ja pyörällä. Kuulin että liitovarjoiluakin olisi ollut tarjolla. Tosin varoituksen sana kesäsesongista; voi olla että päädyt tekemään aktiivisuoritusta pitkässä jonossa muiden matkailijoiden kanssa. 

Alppiruokaa

Raskas lomailu vaatii raskaat huvit tai ainakin raskasta ruokaa. Annecyn kadut tulvivat tuoksuja ja erityisesti yhtä tiettyä tuoksua, Reblochon juustoa. Ravintoloissa, lähes jokaisessa, ruokalistalla oli raclette, fondue sekä tartiflette. Näkemissämme annoksissa annoskoko oli juuri näissä annoksissa aivan valtava. Vahingosta viisastuneena me emme tällä kertaa näitä ruokia tilanneet mutta toki meidänkin illalliseen oli Reblochonia kastikkeeseen upotettu. Luulen että että Annecyssa voi olla todella vaikeaa saada annosta ilman juustoa. Vaikka Reblochonissa on rasvaprosentti erittäin "kohdillaan" kannattaa sitä maistaa, se on todella maukas ja hyvä juusto erityisesti ruoanlaittoon. Jälkiruoat oli, ranskalaiseen tapaan, erityisen maittavia.

Ravintolaruokailu ei Annecyssa ole huokeaa ja kannattaa hiukan katsastella sopivaa ravintolaa. Valitettavasti turismilla on joskus haittapuolensa ruokakulttuurin sarallakin. Monesta ravintolasta löytyi lounasvaihtoehdoksi menu du jour josta meillä on muualta Ranskasta erinomaisia ja maistuvia kokemuksia.

Annecy on käymisen arvoinen ja siellä viihtyy mainiosti päivän pari tai aktiivilomalla pidempään. Auto alle ja Alppien muut kaupungit ja pikkukylät ovat aivan lähellä. 

Kansainvälistä tunnelmaa, recap joulukuu 2025

Joulukuu on usein taianomainen, täynnä tuoksuja ja makuja. Tänä vuonna se oli lisäksi uusia tuttavia ja kansainvälistä huisketta, myös rauhoittumista ja rakkaita ihmisiä.

Perinteitä

Joulukuussamme perinteitä kunnioitetaan erityisesti itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona. Tosin jälkimmäisen osalta olemme olleet hyvin joustavia. Presidentin juhlavastaanotto (ja sen televisiointi) on ulkomailta käsin vielä juhlavampi kokemus kuin Suomessa. Monelle uudelle tuttavallemme selitimme vastaanoton perinteitä ja se herätti paljon kysymyksiä ja keskusteluja -hiukan ihmetystäkin. Olemme ylpeästi suomalaisia ja sen merkiksi pienen gitemme ikkunalla paloivat kynttilät itsenäisyyspäivän iltana.

Ranskassa tai Britanniassa (josta osa isäntäväkeämme on kotoisin) joulua juhlitaan joulupäivänä. Tämän vuoksi teimme selkoa suomalaisesta jouluaatosta ja meidän perinteistämme. Pöytä koreaksi suomalaisia makuja soveltaen ja videopuhelut kuumaksi rakkaillemme ja läheisillemme -aivan pettämätön tapa viettää jouluaattoa. Kiitos teille kaikille joiden kanssa juttelimme, oli ihanaa vaihtaa kuulumisia!

Allaoleva kuva on Carrougesin linnasta mutta meilläkin oli montaa sorttia tarjolla.

Joulupäivään heräsimme mahat pullollaan, paljon kun syö voi ähky yllättää vielä seuraavana aamuna. Löysää mekkoa päälle ja kohti lounasta ja uutta joulukokemusta. Pitkä joululounas joulupäivänä alkoi merenelävillä ja jatkui kalkkunan kautta jälkiruokaan. Juhlapöydässä istui osallistujia kolmelta mantereelta ja edustettuna oli viisi eri kansalaisuutta. Ei ole suuri yllätys että tämän lounaan jälkeen oli jälleen hyvin syönyt olo. Lounaan tunnelma oli iloinen ja leikittelevä, ehkä me suomalaiset olemme joskus vähän totista kansaa?

Reissuja

Joulukuu on siitä kummallinen että sen alkaessa tuntuu että kuukausi on hyvin pitkä. Loppujen lopuksi juhlat vyöryvät päälle hurjaa vauhtia ja kalenterista loppuu sivut. Tämän vuoksi emme mekään ehtineet montaa reissua tehdä joulukuun aikana mutta jotain kuitenkin. 

Itsenäisyyspäivän jälkeen kävimme Carrougesin linnassa. Ei tunnetuin turistinähtävyys, ei suurin ja hienoin mutta tutustumisen arvoinen 1300-luvun uljas linna puistoineen. Linnassa on avoinna runsaasti sisätiloja ja siellä oli ihania jouluinteriöörejä eri vuosisadoilta. Viehättävää tunnelmaa hiukan yltiöpäisen koristeellisella jouluotteella, mutta sopi ympäristöön mainiosti.

Joulukuussa kuuluu käydä joulutorilla. Kävimme perinteitä kunnioittaen joulutorilla Lavalissa (johan me siellä olimme viime vuonna samoissa puuhissa) ja uutena kaupunkina Rouenissa. Rouenin viikonloppureissustamme kirjoittelin tarkemmin täällä.

Jouluvaloja ja riemukas open house

Normandian maaseudulla on vuodesta 1996 alkaen järjestetty valaistujen kylien tapahtuma, tarkempaa tietoa löytää täältä.. Väreistä ei ollut pulaa kun perusjoulukuvaston lisäksi St Mars' Egrennen kirkon seinästä löytyi Mooseksen käskyjen kivitaulut ja samassa kylässä pakattiin Nooan arkkia joka kadulla. Erityisesti pidin dinosauruksista ja kenguruista sekä kirahveista. 

Perinteisempää joulutunnelmaa löytyi Beauchenen kylästä jossa kylän kaikki 250 asukasta pistävät joka vuosi parastaan. Kylän suuri yhteinen panostus on tuonut kauneimman valaistun kylän palkinnon jo monena vuonna peräkkäin. Lopputulos oli todella hieno ja valaistu alue oli suuri. Verrokkitietona kylän asukasluvusta: Kolin kylässä on reipas 200 asukasta ja ihan varmasti ei yhtä hienoja valoja edes jouluna.

Kuulumme osaltamme osaksi kansainvälistä yhteisöä ja olemme siitä todella iloisia. Erityinen paikka sydämessämme on, isäntäperheemme lisäksi, suomalaisella leidillä brittimiehineen. Olimme ilahtuneita saadessamme häneltä kutsun pikkujoulutyyppiseen open house- juhlaan. Jälleen kohtasimme paljon uusia ihmisiä ja tarinoita eri maista. Erityisesti jäin miettimään avoimuutta, vieraanvaraisuutta ja iloista tunnelmaa joka juhlassa oli. Kaikki vieraat eivät olleet keskenään tuttuja (tai ainakaan me emme olleet) mutta tutuksi tultiin. 

Osittain saman porukan ansiosta kaikuivat englantilaiset joululaulut St Frambaultin kirkossa. Puolet konsertin ohjelmistosta koostui ranskalaisista jouluklassikoista, en tuntenut juuri mitään niistä. Joulumieli oli korkealla ja onneksi jalassamme oli myös villakalsarit housujen alla, kivikirkko oli kylmä istua.

Vuoden lopuksi

Ensimmäinen täysi reissuvuosi on takanamme ja on todettava että olipahan melkoinen vuosi, elämänmakuinen ja kokemusrikas. Konkreettisesti oli monta asiaa jotka joko teimme tai näimme ensimmäistä kertaa. Lämmöllä muistelemme kaikkia teitä jotka olemme matkallamme kohdanneet.

Suurella rakkaudella kiitän rakkaitamme ja läheisiämme. Kullanarvoisia ovat ystävämme Suomessa ja puhelut olkoot vuonna 2026 edelleen pitkiä ja puherikkaita.

Tätä tarinaa ei olisi samalla tavalla kerrottavana ilman matkakumppaniani Jonia. Yhdessä jatketaan ensi vuonna kohti uusia seikkailuja mihin ne ikinä meidät vievät.