Joulukuu on usein taianomainen, täynnä tuoksuja ja makuja. Tänä vuonna se oli lisäksi uusia tuttavia ja kansainvälistä huisketta, myös rauhoittumista ja rakkaita ihmisiä.
Perinteitä
Joulukuussamme perinteitä kunnioitetaan erityisesti itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona. Tosin jälkimmäisen osalta olemme olleet hyvin joustavia. Presidentin juhlavastaanotto (ja sen televisiointi) on ulkomailta käsin vielä juhlavampi kokemus kuin Suomessa. Monelle uudelle tuttavallemme selitimme vastaanoton perinteitä ja se herätti paljon kysymyksiä ja keskusteluja -hiukan ihmetystäkin. Olemme ylpeästi suomalaisia ja sen merkiksi pienen gitemme ikkunalla paloivat kynttilät itsenäisyyspäivän iltana.
Ranskassa tai Britanniassa (josta osa isäntäväkeämme on kotoisin) joulua juhlitaan joulupäivänä. Tämän vuoksi teimme selkoa suomalaisesta jouluaatosta ja meidän perinteistämme. Pöytä koreaksi suomalaisia makuja soveltaen ja videopuhelut kuumaksi rakkaillemme ja läheisillemme -aivan pettämätön tapa viettää jouluaattoa. Kiitos teille kaikille joiden kanssa juttelimme, oli ihanaa vaihtaa kuulumisia!
Allaoleva kuva on Carrougesin linnasta mutta meilläkin oli montaa sorttia tarjolla.
Joulupäivään heräsimme mahat pullollaan, paljon kun syö voi ähky yllättää vielä seuraavana aamuna. Löysää mekkoa päälle ja kohti lounasta ja uutta joulukokemusta. Pitkä joululounas joulupäivänä alkoi merenelävillä ja jatkui kalkkunan kautta jälkiruokaan. Juhlapöydässä istui osallistujia kolmelta mantereelta ja edustettuna oli viisi eri kansalaisuutta. Ei ole suuri yllätys että tämän lounaan jälkeen oli jälleen hyvin syönyt olo. Lounaan tunnelma oli iloinen ja leikittelevä, ehkä me suomalaiset olemme joskus vähän totista kansaa?
Reissuja
Joulukuu on siitä kummallinen että sen alkaessa tuntuu että kuukausi on hyvin pitkä. Loppujen lopuksi juhlat vyöryvät päälle hurjaa vauhtia ja kalenterista loppuu sivut. Tämän vuoksi emme mekään ehtineet montaa reissua tehdä joulukuun aikana mutta jotain kuitenkin.
Itsenäisyyspäivän jälkeen kävimme Carrougesin linnassa. Ei tunnetuin turistinähtävyys, ei suurin ja hienoin mutta tutustumisen arvoinen 1300-luvun uljas linna puistoineen. Linnassa on avoinna runsaasti sisätiloja ja siellä oli ihania jouluinteriöörejä eri vuosisadoilta. Viehättävää tunnelmaa hiukan yltiöpäisen koristeellisella jouluotteella, mutta sopi ympäristöön mainiosti.
Joulukuussa kuuluu käydä joulutorilla. Kävimme perinteitä kunnioittaen joulutorilla Lavalissa (johan me siellä olimme viime vuonna samoissa puuhissa) ja uutena kaupunkina Rouenissa. Rouenin viikonloppureissustamme kirjoittelin tarkemmin täällä.
Jouluvaloja ja riemukas open house
Normandian maaseudulla on vuodesta 1996 alkaen järjestetty valaistujen kylien tapahtuma, tarkempaa tietoa löytää täältä.. Väreistä ei ollut pulaa kun perusjoulukuvaston lisäksi St Mars' Egrennen kirkon seinästä löytyi Mooseksen käskyjen kivitaulut ja samassa kylässä pakattiin Nooan arkkia joka kadulla. Erityisesti pidin dinosauruksista ja kenguruista sekä kirahveista.
Perinteisempää joulutunnelmaa löytyi Beauchenen kylästä jossa kylän kaikki 250 asukasta pistävät joka vuosi parastaan. Kylän suuri yhteinen panostus on tuonut kauneimman valaistun kylän palkinnon jo monena vuonna peräkkäin. Lopputulos oli todella hieno ja valaistu alue oli suuri. Verrokkitietona kylän asukasluvusta: Kolin kylässä on reipas 200 asukasta ja ihan varmasti ei yhtä hienoja valoja edes jouluna.
Kuulumme osaltamme osaksi kansainvälistä yhteisöä ja olemme siitä todella iloisia. Erityinen paikka sydämessämme on, isäntäperheemme lisäksi, suomalaisella leidillä brittimiehineen. Olimme ilahtuneita saadessamme häneltä kutsun pikkujoulutyyppiseen open house- juhlaan. Jälleen kohtasimme paljon uusia ihmisiä ja tarinoita eri maista. Erityisesti jäin miettimään avoimuutta, vieraanvaraisuutta ja iloista tunnelmaa joka juhlassa oli. Kaikki vieraat eivät olleet keskenään tuttuja (tai ainakaan me emme olleet) mutta tutuksi tultiin.
Osittain saman porukan ansiosta kaikuivat englantilaiset joululaulut St Frambaultin kirkossa. Puolet konsertin ohjelmistosta koostui ranskalaisista jouluklassikoista, en tuntenut juuri mitään niistä. Joulumieli oli korkealla ja onneksi jalassamme oli myös villakalsarit housujen alla, kivikirkko oli kylmä istua.
Vuoden lopuksi
Ensimmäinen täysi reissuvuosi on takanamme ja on todettava että olipahan melkoinen vuosi, elämänmakuinen ja kokemusrikas. Konkreettisesti oli monta asiaa jotka joko teimme tai näimme ensimmäistä kertaa. Lämmöllä muistelemme kaikkia teitä jotka olemme matkallamme kohdanneet.
Suurella rakkaudella kiitän rakkaitamme ja läheisiämme. Kullanarvoisia ovat ystävämme Suomessa ja puhelut olkoot vuonna 2026 edelleen pitkiä ja puherikkaita.
Tätä tarinaa ei olisi samalla tavalla kerrottavana ilman matkakumppaniani Jonia. Yhdessä jatketaan ensi vuonna kohti uusia seikkailuja mihin ne ikinä meidät vievät.
