Minulla on kokemuspohja terveydenhuoltopalveluiden käyttäjänä ulkomailla. Viime vuonna tutustuin perinpohjaisesti Espanjassa Quiron- yksityissairaalan prosesseihin ja ihastelin tehokkuutta ja näppäryyttä. Toki matkavakuutus takataskussa elämä on helpompaa. Espanjan julkisen puolen toimivuudesta en osaa mitään sanoa, moni on sitäkin kehunut.
Täällä Ranskassa kaikki onkin sitten hiukan toisin. Maan terveydenhuoltojärjestelmä perustuu lakisääteiseen sairaskuluvakuutusjärjestelmään. Periaatteessa kaikilla talouksilla on kotitalouskohtainen omalääkäri joka hoitaa, ainakin alkuun, kaikki mahdolliset murheet. Omalääkärin kautta saa myös lähetteen erikoislääkärille jos sellaista sattuu tarvitsemaan. Tämäpä kuulostaa mainiolle paitsi....Ranskassa on hurja lääkäripula ja omalääkäreitä ei riitä kaikille. Ulkomaalaisen näkökulmasta on hyvä kertoa että vielä vähemmän löytyy englanninkielen taitavia omalääkäreitä. Ja jos löytyy on asiakkaaksi pääsyjonot aivan valtavat, FB- ryhmät ovat täynnä keskusteluja mistä oma englannintaitaja omalääkäri.
Julkisen terveydenhuollon järjestelmä aiheuttaa, ainakin omalla asuinpaikallamme ei-turistialueella, sen että yksityisiä sairaaloita tai terveydenhuollon palveluntarjoajia ei ole. Periaatteessahan kaikilla tarvitsijoilla on omalääkäri.
Apteekissa
Pari viikkoa arkea linnan mailla ja tuli asiaa apteekkiin. Kaipasin lääkettä, esimerkiksi Bacibact- puuteri tai joku vastaava, pienen ihovaurion hoitoon. Luullakseni ihan käsikauppatavaraa Suomessa muttei Ranskassa. Olen käynyt kuluneella viikolla useammassakin apteekissa monenlaisella menestyksellä. Yhteistä kaikille käynnille on että englantia ei puhu kukaan ja oma ranskankielentaitoni on vähäinen, siis olematon. Jokaisella käyntikerralla olen kuitenkin saanut palvelua ja yritystä ongelman ratkaisuun on ollut vaihtelevasti.
Opin Espanjassa että apteekista saa melkein mitä vaan osaa pyytää ja Suomessakin apua löytyy moneen vaivaan. Ranskassakin pitää osata pyytää, mistään hyllyistä ei lääkkeitä itse nappailla, ja samalla voi varautua siihen että reseptiä kaipaillaan tiskin toisella puolella.
Lääkärissä
Ikävästi tuli sitten asiaa lääkäriin kun kotikonstit eivät auttaneet. Lavalin kaupungissa on reilu 50 000 asukasta ja sairaaloita riittää joka lähtöön. Kokeilimme vinkin pohjalta ensin pientä terveysasemaa mutta siellä autetaan vain Lavalissa vakituisesti asuvia henkilöitä. Meitäkin autettiin antamalla oikean sairaalan osoite mihin kannattaa seuraavaksi suunnata.
En tiedä onko Polyclinique de Maine paikallinen terveyskeskus, keskussairaala vai kenties yliopistollinen sairaala mutta melkoinen kolossi se on. Vaikeinta lääkärin pakeille pääsemisessä oli ylittää vastaanottosihteerin kynnys kirjata minut jonoon. Sihteeri oli varsin kiukkuinen ja erityisesti koska ranskankieli ei vieläkään minulta taittunut. Google kääntäjällä selvisimme ja pääsimme jonon jatkoksi. Tämä sihteeri ei ehkä ole aivan viime aikoina käynyt asiakaspalvelun peruskoulutusta.
Siinä jonotellessa, useamman tunnin, ehti nähdä paljon sairaalan tapahtumia. Pahaksi onneksemme olimme jonossa myös lounasajan ja väitän että ei-pakolliset toiminnot pysähtyivät tässä sairaalassa hetkeksi täysin. Masut täynnä muurahaisarmeija ryhtyi taas hommiin; hoitajat, sihteerit, avustajat (ketä kaikkia he olivatkaan) kipittivät pitkin suurta aulaa mapeittain papereita mukanaan. Ja takaisin toiseen suuntaan samat tai ehkä eri paperit mukanaan. Samassa odotusaulassa oli jonkunlainen erityislääkäreiden konsultaatiotoiminto, vastaanotolle tulevat asiakkaat kiikuttivat sinne papereitansa enemmän tai vähemmän, jokaisella oli jonkunlainen kansio mukana. Tulin siihen lopputulokseen että Kanta-järjestelmän tapaista terveydenhuoltojärjestelmää tuskin Ranskassa on ja potilaan tulee itse arkistoida omat sairaskertomuksensa paperilla lääkäreille nähtäväksi. Tai sitten he kiikuttivat papereita lääkäreille varmuuden vuoksi, käyhän se toki näinkin.
Vihdoin kun lääkäriin pääsimme, täsmälleen jonotusjärjestyksessä, löytyi klinikalta englantia taitava naislääkäri ja tutkimus hoitui alle viidessä minuutissa. Lääkäri pahoitteli ettei hänen englantinsa ole superhyvää, itse pahoittelin että en taida ranskaa lähes sanaakaan. Ystävällinen nainen kaiken kaikkiaan, toivon hänelle paljon jaksamista jonojen keskelle. Lääkärireissu päättyi samaisen sihteerin pakeille josta aloitimmekin. Sihteeri antoi lääkärin määräämän reseptin, hoiti maksutoimenpiteet (26,50 € ilman korvauksia) sekä antoi meille sopivia kaavakkeita täytettäväksi mahdollisia Ranskan "kela-korvauksia" hakemista varten. Luin tästä erinomaisesta linkistä EU terveydenhuolto että Ranskassa lakisääteinen sairasvakuutus korvaa noin 80% sairaanhoidon kustannuksista. Siis lähes ilmaista ja ainakin kovin erilainen järjestelmä kuin Suomessa.
Toivon että tämä oli ainoa ja viimeinen lääkärireissu Ranskassa ollessamme. Jos tarvetta, huonolla onnella, tulisi en mene lääkäriin lounasaikaan. Kaikki hoituu aikanaan ja tavallaan mutta hoituu kyllä. Tästä huolimatta...Olisin mieluummin mennyt yksityiselle palveluntarjoajalle ja hoitanut tämän varsin pienen terveysmurheen nopeammin ja ehkä hiukan suuremmalla nipulla euroja. Näitä tilanteita varten on kattava matkavakuutus.
Siinä jonotellessani kaipasin espanjalaisen Quironin tehokkuutta, asiahan olisi voinut hoitua jo espanjalaisen apteekin tiskillä. Toisaalta mietin myös minkälaista apua ja hoitoa mahtaa ulkomaalainen saada suomalaiselta terveysasemalta?
