Kotini on linnani, elämää Chateaun mailla

Pari kuukautta olemme nauttineet uudesta elämästämme lähellä Lavalia. Monenlaisia asioita on tullut vastaan mutta kyllä Ranska valloittaa! Täällä maaseudulla olemme saaneet nauttia kaikesta aidoimmillaan kuten täällä Loiren laaksossa tapana on.

Chateau

Chateau on huikaisevan kaunis valossa kuin valossa. kaikissa tunnelmissa. Linnaa katsellessa tulee mieleen satu Prinsessa Ruususesta, jotain samaa tunnelmaa siinä on. Aamuisin kävellessä tallille aina ihastelen linnaa ja sen todellista kauneutta. Ei haittaa vaikka joku paikka repsottaa, romantiikan tunnelma paikkaa monta kulumaa. 

Alun perin linna on rakennettu kesäasunnoksi mutta myöhemmin siitä on tullut perheen vakituinen koti. 

Koti on paikka jossa leivotaan sämpylöitä

Asustelemme Chateaun mailla, erittäin tunnelmallisessa portinvartijan/ tilanhoitajan kodissa. Kotimme sijaitsee alatallin päässä, nukumme proosallisesti vanhassa maitokeittiössä. Toki perusteellista remonttia on tehty käyttötarkoituksen muuttuessa ajan kuluessa. 

Talven tullen lämmityksestä on tullut päivän askare. Kotimme eristys ei ihan täytä pohjoismaisia normeja (tuskin mikään paikallinen asumus täyttää) ja niin ollen ilmanvaihto toimii loistavasti. Se onkin tarpeen kun toisinaan takka savuttaa sisään(kin) päin. Lämmitys toimii metrisiä halkoja syövällä takalla, ja jos viluttaa muitakin lämmönlähteitä löytyy. Takka on kuitenkin olohuoneemme sydän ja puuvarastosta ei puu kesken lopu. Myrskyt pitävät huolen Chateaun mailla puun karsinnasta ja silloin halkovajan täytettä syntyy aina lisää. Suomalaisittain on hämmentävää että takkaan tuupataan lähinnä jalopuita kuten tammea. Hyvä puu se onkin mutta todella tiivis ja vaikea poltettava.

Arki on arkea Chateaun maillakin. Sämpylöitä leivotaan (tosin varsin kyseenlaista hommaa Ranskassa, leipien supermaa kun on kyseessä), joogaillaan, katsellaan leffoja ja retkeillään. Elämä maistuu mainiolta ja kiireettömältä. Aikataulupainetta ei ole ja asiat tapahtuvat omalla ajallaan, kuitenkin yleensä joskus.

Lähinaapurit

Chateaun mailla on paljon asukkeja, valtaosalla on neljä jalkaa. Löytyy kissoja, koiria, hevosia ja kanoja. Vähemmän haluttuja vieraita ovat kaniinit, ketut, nutriat ja muut nelijalkaiset kuten hiiret ja myyrät. 

Usein aloitamme päivän askareet heppahommilla. Ferrari-tason hepat ovat yön tallissa, kaikki muut (ehkä kymmenisen kappaletta) viettävät aikaa yötä päivää laitumella. Ja kuinka upeat laitumet ovatkaan, kyllä on heppasilla hyvä olla! Kuvassa taka-alalla oleva heppa ei ole heinä-ähkyssä vaan odotamme varsaa syntyväksi alkuvuodesta.

Kanat ovat vaativaisia eläimiä mutta myös varsin omapäisiä. Armoton kaakatus kuuluu kanalasta jos aamuruoka on myöhässä. Melkoinen purputus kuuluu myös kun viikkosiivous on tehty, selkeästi oljet ja heinät ovat väärässä asennossa normaaliin nähden. Toisaalta kun tätä laumaa jaksaa hoitaa huolella niin he tyytyväisinä putkauttelevat säännöllisesti munia aamupalapöytäämme. Paitsi jos kanalan ovi on jäänyt auki, silloin lauma käy munimassa jossain pitkin linnan puutarhaa. Viimeksi löysimme melkoiset muninnat heinäsiilon kätköistä, niistä olisi syntynyt omeletti jos toinenkin.

En ole ollut kissaihminen mutta hyvin me tullaan juttuun. Tallilta löytyy pikkuinen (tai hän oli parikuinen kun tulimme) Georgie, hirvittävän kiukkuinen ja sähisevä, puolivilli Mama-cat ja keltaoranssi Firefly. Kullakin vahva oma persoonallisuutensa, vain pikkuinen Georgie suostuu syliteltäväksi. Tosin siitäkin on jo aikaa kun vietimme Georgien kanssa lähes symbioosissa kaikki päivämme, näin ne pienet kasvaa.

Meillä on ilonamme kaksi kultaista noutajaa, Rosa ja Lisa. Ihanat rapapellet kulkevat pitkin tiluksia ja ovat kaikissa päivän toimissa mukana. Lähes joka ilta jompikumpi (tai kumpikin) käy ovellamme haukkumassa ovikellon merkiksi. Pohjattomalla ruokahalulla varustettu lady-kaksikko haluaisi tulla tsekkaamaan mitä illalliseksi on tarjolla -jos vaikka parempaa kuin Chateaussa? Tai tallissa, siellä ruokavarannot ovat suorastaan yltäkylläiset (varsinkin kun tonkii kaikki roskikset ja hevosten karsinat).

Tällä hetkellä elämme keskitalvea ja lämpötila on sen mukainen. Päivisin ollaan alle kymmenessä asteessa ja joskus öisin jopa nollan tienoilla. Kevät on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia, tulppaanit ja narsissit jo kurkistelevat kukkaruukuissa. Kaupoissa näkyy jo hiukan siemeniä kylvettäväksi, piakkoin sitä saakin jo salaatit aluilleen. On hauskaa nähdä kuinka tämä kaikki ihanuus täällä puhkeaa kukkaan, vihreyttä täällä riittää luonnossa ympäri vuoden.

Feliz Navidad, juhlakautta espanjalaisittain

Joulu juhlista jaloin ja sitä espanjalaiset toteuttivat tarmokkaalla otteella. Asialleen vihkiytyneen mittarina voinee pitää mittarina juhlakauden pituutta ja jouluvalojen sekä koristeiden määrää. Valoa pimeään kaivataan Espanjassakin.

Juhlakauden aloitus

Jouluvalot Torreviejassa sytytettiin 1.12. ja oli aika aloittaa reilun kuukauden mittainen juhlakausi. Kirkko koristeltiin kukkalähetyksillä joita kaupungin yhteistyökumppanien lähetystöt toivat pormestarille tervehdykseksi kuluneesta yhteistyöstä. Kukkia tulvi erilaisten lähetystöjen tuomana usean tunnin ajan, soittokunta soitti ja tunnelma oli juhlava. 

Espanjalaisille Belen (jouluseimi) on tärkeä osa loppuvuoden juhlintaa. Torreviejan Belen avattiin virallisin seremonioin samassa aloitusjuhlassa. Belen oli noin 200 neliötä, erityisesti tätä tapahtumaa varten rakennettu lasinen rakennus. Belenissä oli vuonna 2023 yli 5000 figuuria eri kuvaelmissa. Avausiltana Beleniin oli aivan valtaisa jono, kärsivällisesti espanjalaiset lapsetkin jonottivat ilman kiukuttelua. Kävimme juhlakauden aikana useammankin kerran katsomassa joko Belenin jonot olisivat hiukan lyhentyneet. Ehkä hiukan oli mutta silti, vielä juhlakauden lopussakin, jonottelimme Beleniin hetken jos toisenkin.

Espanjassa opimme että ei ole juhla eikä mikään jos siihen ei jonkunlaista kulkuetta tai paraatia järjestetä. Viikon verran sulattelimme joulun aloitusta ja olimme valmiina todelliseen koitokseen, Inmaculada Concepción (Purisima Concepción) juhlakulkueeseen. Tapahtuma oli tunnelmaltaan harras ja juhlallinen, pyhimyksen pasoa kuljetettiin kynttiläsaattueessa ympäri kaupunkia orkesterin soittaessa. Hartaan tunnelman vuoksi olikin melkoinen yllätys kun juhlakulkue pysähtyi satamaan päästyään, paso käännettiin ympäri kohti merta ja alkoi hurja ilotulitus. 

Myöhemmin opimme että mascletas on aina paikallaan siinä missä kulkueetkin. Suomalaisesta näkökulmasta olen tainnut vain tottua erilaisiin juhliin kun ilotulitteet kaivetaan kätköistä esiin.

Alcoyn vinkeät pajet

Alcoyn kaupunki sijaitsee vuoristossa, vajaa 100 km Alicantesta koilliseen. Viehättävä pieni kaupunki jossa on historiaa kerrottavaksi monen tarinan verran. Jos satut pitämään patikoinnista Alcoy on juuri sinua varten, vuoristossa riittää polkua tallattavaksi.

Joulu on hauska juhlatuokio vuoden lopussa mutta espanjalaiset tietävät että oikea "juhla" on vasta loppiaisena. Loppiaisen Kolmea kuningasta jaksetaan odottaa ihan koko vuosi, erityisesti Alcoyssa heitä odotetaan innolla. Alcoyn loppiaisperinnettä on dokumentoitu vuodesta 1885 eteenpäin, ensimmäisiä tekstejä juhlinnasta on jo 1860- luvun loppupuolelta. Kolme kuningasta saapuvat juuri ennen loppiaista Alcoyn läheisille vuorille ja laskeutuvat loppiaisena jakamaan lahjoja kaupunkiin pajejen avustuksella.

Tontut liikkuvat joulukuun ajan Alcoyssakin mutta nämä pajet näyttävät kovin erilaiselta kuin suomalaiset serkkunsa. Pajet tuovat loppiaisena lahjat pitkien tikkailla parvekkeille (konkreettisesti useiden metrien korkeuteen) painovoimaa uhmaten. Tämän vuoksi Alcoyssa joulukoristukset kaduilla olivat joko punaisia tikkaita parvekkeilla, muovi-pajeja näyttämässä mallia parvekkeilla killuen tai sitten paje-julisteita. Jollain tavalla mieleeni tuli lapsuuden lakritsapötköt....erilaista joka tapauksessa. 

Ei juhlakautta ilman Beleniä, Alcoyssa asiaan oli paneuduttu erityisten Belen- näyttelyiden ja -tapahtumien voimalla. Vaadittiin useampi kirkko ja jokunen juhlatila kaikkien Belenien esittelyyn, täytyy todella ihailla kaikkien yksityiskohtien määrää.

Alicanten suurempi seimi

Alicanten jouluvaloja ihailimme hiukan ennen jouluaattoa. Alicantessa ei jäänyt epäselväksi että seimi on tärkeä, valo-Joosef oli rakennettu 19 metriä korkeaksi. On pakko sanoa että näky oli melko mykistävä kun valot vaihtelivat diskoteekki-malliin, vain musiikki puuttui. Espanjalaiset ovat rentoa porukkaa joten eiköhän siinä olisi Joosefin valoissa tanssahdeltu jos musiikkia olisi raikunut ämyreistä.

Alicanten joulu tarjosi tutumpaakin tunnelmaa. Erityisesti Ayuntamientoa (vapaa maalaiskäännös kaupungintalo tai kaupungin valtuusto) ympäröivä puisto oli tunnelmallisesti koristeltu. 

Satumainen Cartegena

Cartagenan kaupunki on täynnä kauneutta ilman jouluvalojakin. Joulukoristeet tekivät kaupungista kuitenkin aivan satumaisen. Aukioilla oli paljon valokoristeita ja pääkatu oli täynnä yksityiskohtia. Kaupungin pitkä historia näkyy rakennuksista ja ne luovat oivallisen raamin juhlakimallukselle. Jos jostain niin täältä joulumieli tarttuu kulkijaan, kenties mukillinen lämmintä ja pieni pala turronia niin kaupungin ihastelu taittuu mukavasti. 

Once again folks, Murcia

Murcian kaupungista muodostui meille monellakin tavalla tärkeä ja tuttu paikka. Viikoittain kävimme Murciassa joogan merkeissä ja mielellämme teimme sinne päiväretkiä muulloinkin. Saimme odotettuja jouluvieraita Suomesta joten pakkasimme autoon koko jengin, ihmiset ja yhden pikkuisen koiran, ihastelemaan Murcian joululoistoa tällä kertaa päivänvalossa.

Murcia on itsehallintoalueen pääkaupunki ja se näkyi joulukoristuksissakin, hiukan enemmän ja hiukan prameampaa. Kukkasia oli Ayuntamienton eteen istutettu tuhansia, puistosta oli luotu jouluinen puutarha. Joulutähtiä kaikissa mahdollisissa väreissä, massoittain tulilatvoja ja kaikenlaisia etelän kukkasia joita en edes tunnistanut. Näin kukkaihmiselle näistä kukista riitti iloa useammaksi viikoksi joogareissuilla, kukkaistutukset vaihdettiin vasta kevään karnevaalikauden kunniaksi. 

Murcian Ramblan toisessa päässä on suuri aukio Placa Circular. Puisto oli muutettu joulun ihmemaaksi ja puiston keskiaukiolle oli rakennettu luistinrata. Melkoinen suoritus kun ottaa huomioon että lämpötila oli rapian viisitoista astetta ja aurinko paistoi. Kovin pitkäaikaista huvia ei tästä luistinradasta luvattu vain joitakin päiviä ja säävarauksella. Me emme tällä kertaa laittaneet luistimia jalkaamme, ei tullut mieleenkään että niitä olisi Espanjassa tarvittu.

Samaan aikaa Circular-aukiolla oli tarjolla kaupungin joulutervehdys asukkaille. Jonottajille oli tarjolla sekä suolaista leivonnaista että olutta. Kummatkin jonot etenivät varsin rivakkaan tahtiin ja sopuisasti,  kaljajonossa ei ollut sen enempää ruuhkaa kuin piirakkajonossakaan. Hiukan seurueessamme pohdiskelimme kuinka sujuvasti sama tarjoilu olisi Suomessa sujunut. 

Näiden joulukokemusten jälkeen tuli jouluähky, rajansa se on koristeillakin. Pidimme muutaman viikon totaalista glitterivapaata ja siirryimme vapaa-ajalla patikkahommiin. Kalenterissa tosin vilkkui vielä loppiainen ja se vasta melkoinen spektaakkeli olikin.

Murciaa ei voi ohittaa ilman kurkistusta Ayuntamienton sisälle, sielläkin oli -yllätys !- Belen mutta tämän portaikon muistan varmasti pitkään. Felices fiestas para todos!