Kotini on linnani, elämää Chateaun mailla

Pari kuukautta olemme nauttineet uudesta elämästämme lähellä Lavalia. Monenlaisia asioita on tullut vastaan mutta kyllä Ranska valloittaa! Täällä maaseudulla olemme saaneet nauttia kaikesta aidoimmillaan kuten täällä Loiren laaksossa tapana on.

Chateau

Chateau on huikaisevan kaunis valossa kuin valossa. kaikissa tunnelmissa. Linnaa katsellessa tulee mieleen satu Prinsessa Ruususesta, jotain samaa tunnelmaa siinä on. Aamuisin kävellessä tallille aina ihastelen linnaa ja sen todellista kauneutta. Ei haittaa vaikka joku paikka repsottaa, romantiikan tunnelma paikkaa monta kulumaa. 

Alun perin linna on rakennettu kesäasunnoksi mutta myöhemmin siitä on tullut perheen vakituinen koti. 

Villiers-Charlemagne, Ranska. Marraskuu 2024.


Koti on paikka jossa leivotaan sämpylöitä

Asustelemme Chateaun mailla, erittäin tunnelmallisessa portinvartijan/ tilanhoitajan kodissa. Kotimme sijaitsee alatallin päässä, nukumme proosallisesti vanhassa maitokeittiössä. Toki perusteellista remonttia on tehty käyttötarkoituksen muuttuessa ajan kuluessa. 

Talven tullen lämmityksestä on tullut päivän askare. Kotimme eristys ei ihan täytä pohjoismaisia normeja (tuskin mikään paikallinen asumus täyttää) ja niin ollen ilmanvaihto toimii loistavasti. Se onkin tarpeen kun toisinaan takka savuttaa sisään(kin) päin. Lämmitys toimii metrisiä halkoja syövällä takalla, ja jos viluttaa muitakin lämmönlähteitä löytyy. Takka on kuitenkin olohuoneemme sydän ja puuvarastosta ei puu kesken lopu. Myrskyt pitävät huolen Chateaun mailla puun karsinnasta ja silloin halkovajan täytettä syntyy aina lisää. Suomalaisittain on hämmentävää että takkaan tuupataan lähinnä jalopuita kuten tammea. Hyvä puu se onkin mutta todella tiivis ja vaikea poltettava.

Villiers-Charlemage, Ranska. Joulukuu 2025.


Villiers-Charlemagne, Ranska. Marraskuu 2025.

Arki on arkea Chateaun maillakin. Sämpylöitä leivotaan (tosin varsin kyseenlaista hommaa Ranskassa, leipien supermaa kun on kyseessä), joogaillaan, katsellaan leffoja ja retkeillään. Elämä maistuu mainiolta ja kiireettömältä. Aikataulupainetta ei ole ja asiat tapahtuvat omalla ajallaan, kuitenkin yleensä joskus.

Lähinaapurit

Chateaun mailla on paljon asukkeja, valtaosalla on neljä jalkaa. Löytyy kissoja, koiria, hevosia ja kanoja. Vähemmän haluttuja vieraita ovat kaniinit, ketut, nutriat ja muut nelijalkaiset kuten hiiret ja myyrät. 

Usein aloitamme päivän askareet heppahommilla. Ferrari-tason hepat ovat yön tallissa, kaikki muut (ehkä kymmenisen kappaletta) viettävät aikaa yötä päivää laitumella. Ja kuinka upeat laitumet ovatkaan, kyllä on heppasilla hyvä olla! Kuvassa taka-alalla oleva heppa ei ole heinä-ähkyssä vaan odotamme varsaa syntyväksi alkuvuodesta.

Villiers-Charlemagne, Ranska. Marraskuu 2025.

Kanat ovat vaativaisia eläimiä mutta myös varsin omapäisiä. Armoton kaakatus kuuluu kanalasta jos aamuruoka on myöhässä. Melkoinen purputus kuuluu myös kun viikkosiivous on tehty, selkeästi oljet ja heinät ovat väärässä asennossa normaaliin nähden. Toisaalta kun tätä laumaa jaksaa hoitaa huolella niin he tyytyväisinä putkauttelevat säännöllisesti munia aamupalapöytäämme. Paitsi jos kanalan ovi on jäänyt auki, silloin lauma käy munimassa jossain pitkin linnan puutarhaa. Viimeksi löysimme melkoiset muninnat heinäsiilon kätköistä, niistä olisi syntynyt omeletti jos toinenkin.

Villiers-Charlemagne, Ranska. Marraskuu 2025.

En ole ollut kissaihminen mutta hyvin me tullaan juttuun. Tallilta löytyy pikkuinen (tai hän oli parikuinen kun tulimme) Georgie, hirvittävän kiukkuinen ja sähisevä, puolivilli Mama-cat ja keltaoranssi Firefly. Kullakin vahva oma persoonallisuutensa, vain pikkuinen Georgie suostuu syliteltäväksi. Tosin siitäkin on jo aikaa kun vietimme Georgien kanssa lähes symbioosissa kaikki päivämme, näin ne pienet kasvaa.

Villiers-Charlemagne, Ranska. Joulukuu 2024.

Meillä on ilonamme kaksi kultaista noutajaa, Rosa ja Lisa. Ihanat rapapellet kulkevat pitkin tiluksia ja ovat kaikissa päivän toimissa mukana. Lähes joka ilta jompikumpi (tai kumpikin) käy ovellamme haukkumassa ovikellon merkiksi. Pohjattomalla ruokahalulla varustettu lady-kaksikko haluaisi tulla tsekkaamaan mitä illalliseksi on tarjolla -jos vaikka parempaa kuin Chateaussa? Tai tallissa, siellä ruokavarannot ovat suorastaan yltäkylläiset (varsinkin kun tonkii kaikki roskikset ja hevosten karsinat).


Villiers-Charlemagne, Ranska. Joulukuu 2025.

Tällä hetkellä elämme keskitalvea ja lämpötila on sen mukainen. Päivisin ollaan alle kymmenessä asteessa ja joskus öisin jopa nollan tienoilla. Kevät on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia, tulppaanit ja narsissit jo kurkistelevat kukkaruukuissa. Kaupoissa näkyy jo hiukan siemeniä kylvettäväksi, piakkoin sitä saakin jo salaatit aluilleen. On hauskaa nähdä kuinka tämä kaikki ihanuus täällä puhkeaa kukkaan, vihreyttä täällä riittää luonnossa ympäri vuoden.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!

Missä olit silloin? Tammikuu

Seurailen aktiivisesti erilaisia blogeja, ei edes niin yllättäen, erityisesti matkailuaiheisia.  Blogi Viaperasperaadastra  haastoi muistel...