Keisarien kermakakkuja

Wien on mahtipontinen kaupunki ja se on täynnä keisarien historiaa. Näin suomalaisen vinkkelistä ajatellen jopa suureellinen ja pramea, kermakakkurakennuksia kadut pullollaan. Kun Suomessa vielä asuttiin tukevasti savupirteissä, Wienissä juhlittiin tanssiaisia ja yläluokka vietti loistokasta elämää. Toisaalta meillä Suomessa ei ollut Habsburgien sukua mutta meillä on edelleen kotoisat Niemiset, Järvelät ja Lahtiset. 

Habsburgien tarina on pitkä ja kunniakas eikä se suinkaan alkanut Itävallasta vaan nykyisen Sveitsin alueelta. Rudolph IV julisti itsensä Itävallan arkkiherttuaksi kepulikonstein laskennasta riippuen noin 1360-luvun tienoilla. Arkkiherttua- titteli kuulosti sopivalta arvonimeltä saksalaisten mahtiherttuoiden rinnalla. Rudolphia harmitti läheisen Prahan loistokas elämä ja Wienin asemaa pönkittääkseen hän laajensi Pyhän Tapanin katedraalia (vrt. Prahan Vituksen katedraali) ja perusti Wieniin yliopiston. Pramea on Pyhän Tapanin kirkko, sananmukaisesti kirkko keskellä kylää.  

Rudolph menehtyi nuorena 25-vuotiaana ja hän jäi vaimonsa kanssa lapsettomaksi, vallanperijä uupui. Suhmurointien jälkeen vuonna 1440 Fredrik III Habsburgilainen valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Fredrikistä alkoi 1700-luvulle saakka kestänyt keskeytymätön Habsburgien keisareiden joukko. Ei siis ihme että Habsburgilaiset ehtivät rakentaa Wieniin rakennuksen jos toisenkin, rahavarat olivat riittävän mallikkaassa kuosissa. 

Keisarikuntana Itävallan tarina päättyi 1867 mutta loistokkuus jatkui vain. Jatkoa seurasi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiana ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka.

Schönbrunnin linna ja puisto

Schönbrunnin linna (tai palatsi) puistoineen on hengästyttävä kokemus. Rakennuksen historia juontaa 1500-luvun puoliväliin kun keisari Maksimilian II rakennutti linnan sopivalle metsästysalueelle. Osmanien hyökkäys 1638 oli linnalle tuhoisa ja linnan uudelleenrakennus oli välttämätöntä. Keisarit vaihtuivat ja Schönbrunn oli monelle keisarisuvun jäsenelle mukava kesäpaikka hiukan Wienin melskeestä syrjässä. Keisarinna Maria Teresia valitsi linnan pysyväksi asuinpaikakseen 1740 ja korjaus- sekä uudelleenrakentaminen sai toden teolla vauhtia. Keisarinna synnytti 16 lasta joten linnan laajentaminenkin oli tarpeen. 

Nykyisin palatsissa on yli 1000 huonetta.  Ansaitusti linna puistoineen on Unescon maailmanperintökohde. Tuhat huonetta vaatii mahtuakseen melkoisen rakennuksen ja sitä Schönbrunn on loistossaan -melkoinen rakennus.

Schönbrunnin linnan puisto ei ole pikkuinen puutarha. Sieltä löytyy mm. labyrintti, japanilainen puutarha, patsaita, suihkulähteitä ja kukkulan päällä kaunis Gloriette. Puistosta löytyy aavikko- ja palmutalo, eläintarha ja englantilaistyyppinen muotopuutarha. Puutarha on parhaimmillaan mukavalla kävelylenkillä pitkin teitä ja polkuja, me ainakin viihdyimme mainiosti. Puistossa tuntuu viihtyvän wieniläisetkin, paljon näimme lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja tavantallaajia kuljeskelemassa pitkin puiston polkuja.

Luonnonhistoriallinen museo

Luonnontieteellisen museon ja kuvataidemuseon suunnittelun ja rakentamisen tilasi Keisari Frans Joosef I. Museot ovat ulkoasultaan identtiset ja ne sijaitsevat suuren puistoaukion kummallakin laidalla vastakkain, kuin peilikuvina toisistaan. Erittäin vaikuttava näky, puistoalue tai -aukio on täynnä muotoon leikattuja pensaita ja niiden seassa näyttäviä patsaita. 

Keisari Frans Joosef I avasi museon henkilökohtaisesti 10.8.1889 ja museo on ehdottomasti käymisen arvoinen edelleen. Museossa on esillä yli 20 miljoonaa artikkelia, näyttelyhalleja on lukuisia. Tunnetuin museon kohde on Venus von Willendorf, ikä yli 25 000 vuotta. Patsas on yllättävän pieni fyysisesti mutta rehevät muodot ovat terveiset esihistoriastamme. 

Museossa voi ihastella suunnattoman kaunista arkkitehtuuria. Museo on alun perin suunniteltu ja rakennettu museoksi mutta uskoisin että silmäniloakin on ajateltu. Kupolin alapuolella on kultaisin kirjaimin kirjoitettu tervehdys Keisarilta itseltään: Luonnon valtakunnalle ja sen tutkimiselle. Melko mahtipontista, juuri täällä aivan oikeassa ympäristössä.

Sisi-museo

Sisi-museo sijaitsee keskellä Wieniä Hofburgin linnassa. Samassa linnassa sijaitsee mm. tunnettu espanjalainen ratsastuskoulu ja linnaa ympäröi suosittu Hofburgin puisto. Meidän Wienin vierailumme aikana hepat olivat juuri päässeet kesälomalle joten näytöstä emme nähneet. Täällä kotikukkulallamme katselemme heppoja joka päivä, joskus nekin esittävät melkoista näytöstä. Uskon että ensiavuksi pärjäämme kotoisalla meiningillä.

23-vuotias Keisari Frans Joosef rakastui "ensisilmäyksellä" ja "pohjattomasti" nähdessään herttuatar Elisabethin, 15-vuotiaan tyttösen, 1853. Vajaa vuotta myöhemmin vietettiin jo häitä ja Sissin tarina sai alkunsa. Sisi-museossa audio-opastus korvalla pääsee hyppäämään mukaan keisarien, erityisesti Sissin, elämään. Taisin uppoutua audio-opastukseen niin etten muistanut kuviakaan napata kierroksen aikana. Paljon oli kuitenkin nähtävää ja keisarillista loistokkuutta eri huoneissa sekä Sissin esilläolevissa puvuissa.

Sissiä on verrattu mm. lady Diana Spenceriin ja Sissin tarinasta on tehty lukuisia romantisoituja elokuvia ja sarjoja. Monenlaista käännettä Sissin elämään mahtuikin draamaa, tragediaa ja turhamaisuutta. Itselleni jäi kuitenkin mielikuva että Sissi oli aikaansa edellä itsellisenä, vahvana naisena.

Sisi-museossa kannattaa käydä, itse opin paljon historiasta. Samalla mietin ettei aristokraattien elämä ole ollut kovin yksinkertaista tai edes mukavaa. Sissin tarina päättyi surullisesti, italialainen anarkisti puukotti Sissiä viilalla kuolettavasti 1898 Genevessä. Kohde oli täysin sattumanvarainen, suunniteltu hyökkäyksen kohde Orleansin herttua Philippe ei ollut ehtinyt matkaltaan vielä paikalle. 

Wienissä on paljon tarinoita ja rakennukset kuiskailevat keisarien historiaa. Historian tarinoiden kautta kaikki herää eloon. Näkemistä ja tutkittavaa on niin paljon että valintaa joutuu tekemään ettei ähky yllätä. Wien on monen matkan arvoinen. 

Kuuma, kuumempi, Wien

Kesäkuun lopussa odotimme iloisin mielin Iinaa ja Tuomasta saapuvaksi Wienin lentokentällä. Oli aikainen aamu ja mittarissa oli lähes 30 astetta plussan puolella. Suomessa oli ollut sateinen kesäkuu joten aurinkorasvat asentoon ja tervetuloa Wieniin. Edellisesti halauksestamme oli vierähtänyt tovi aikaa.

Vietimme Wienissä viisi päivää eikä helle helpottanut hetkeksikään. Wien on kuuma kaupunki mutta hyvin me tulimme toimeen. Paljon jäätelöä, jokunen virkistävä juoma ja lomatunnelmaa, pettämätön resepti matkailijoille.

Leipää ja sirkushuveja

Praterin huvipuisto tarjosi meille kaikille hauskan elämyksen nostalgiatunnelmissa. Praterissa perinteitä riittää, alunperin puisto oli aristokraattien metsästysmaita jotka keisari Joosef II avasi kaikelle kansalle virkistäytymiseen (1766). Maailmannäyttelyä vietettiin Praterissa 1873 ja tapahtumalla oli suuri vaikutus koko Wienin kaupungin kehitykseen. Huvipuisto avattiin 1895 ja pari vuotta myöhemmin avautui puiston tunnetuin laite, maailmanpyörä Wiener Riesenrad.

Prateriin pääsee helposti metrolla tai ratikalla, sisäänpääsy huvipuistoon on ilmainen ja puisto on käytännössä auki koko ajan. Tämä oli meille toimiva konsepti, kävelimme ympäri huvipuistoa lämpimässä kesäillassa ja toisinaan pysähdyimme lasilliselle. Ruokatarjonta Praterissa oli combo itävaltalaisia perusruokia laajennettuna perushuvipuistoruokaan. Suuria gourmet-elämyksiä ei ehkä kannata odottaa mutta mahantäytettä on saatavana kohtuuhintaan. 

Vekottimia Praterissa on joka lähtöön ja kaikenlaisia, webbisivujen mukaan yli 250 erilaista. Alueella ei ole käytössä rannekkeita tai yleislippuja. Jokaiseen laitteeseen ostetaan lippu erikseen laitteen vieressä olevasta lippukioskista. Hupien hintaskaala asettui noin 4-15 euroa, hurjimmat, uusimmat ja hienoimmat laitteet olivat skaalan yläpäässä. En muista milloin olen ollut edellisen kerran huvipuistossa saatikka ajellut millään laitteella. Tulin, näin ja koin, seuraavaa hupikerta voi odotella taas hetken.

Museoita

Wien on pullollaan museoita, keisareihin liittyvää historiaa mutta myös luonnontieteitä, taiteita ja lukematon määrä kirkkoja.  Ähkyä välttääksemme karsintaa täytyy tehdä ja me teimme sitä ihan fiilispohjalla. Oli hauska kokemus vierailla itselle uudessa suurkaupungissa ilman tarkkaa suunnitelmaa, kuumuus vei parasta terää seurueestamme. 

Yövyimme aivan Museokorttelin kupeessa ja tätä kompleksia voin suositella. Keisarilliset hevostallit ovat taipuneet taiteen kehdoksi ja tarjolla on museoiden lisäksi myös ilmaisia taidenäyttelyitä.  On täysin mahdollista että joku nykytaiteen teos tässä korttelissa meni yli ymmärrykseni mutta ihmettely ei maksa mitään. Alueella on useita ravintoloita joissa on miellyttävä pysähtyä vaikka illalliselle tai aperitiiville.

Tutustuimme aimo annoksen verran myös keisarilliseen elämään ja siihen liittyviin rakennuksiin ja museoihin. Näistä kirjoittelen erikseen, melkoisen mahtipontisia mutta hienoja rakennuksia.

Pieni pala Bratislavaa

Sunnuntai on Itävallassa perinteinen ja kunnollinen pyhäpäivä, mikään paikka ei ole auki -ei edes Wienissä. Sunnuntain hiljaisuuteen kannattaa varautua ja me päätimme lähteä Bratislavaan päiväreissulle. Vajaa 70 km (myös julkiset toimivat hyvin) autolla ja humps rajan ylitettyä kaupat ja palvelut aukenivat. 

Slovakiassa on moottoriteillä käytössä vinjetti kuten Itävallassakin. Hiukan pienempää tietä huristellen tämän kustannuksen voi sivuuttaa ja silti matkanteko on joutuisaa.

Bratislava on viehättävä ja pittoreski kaupunki. Vanhakaupunki ei ole kovin suuri ja helposti käveltävissä omin toimin. Eduksi on jos etukäteen hiukan vilkaisee kaupungin taustoja ja historiaa, taloilla on paljon tarinoita kerrottavana. 

Aikamme kaupungilla käveltyämme oli aika löytää sopiva terassi varjossa jossa lounas maistuisi mainiolle. Bratislava oli myös kuuma kuin kattila ja aktiviteetit piti sovitella jaksamisen mukaan. Pitkä, maittava lounas ja myöhemmin herkulliset kakkukahvit rakkaassa seurassa, siitä on muistorikas sunnuntai tehty.

Wien yllätti positiivisesti

Taustatutkimusta Wieniin olimme tehneet niin täällä Itävallassa kuin Suomen päässä. Kukaan ei erityisesti odottanut huikeita elämyksiä, löysimme sellaisia arvioita joissa Wieniä ei varauksettomasti kehuttu. On totta että Wien on iso, on totta että siellä on paljon kermakakkurakennuksia mutta mutta..

Meidän Wien oli silmäänpistävän siisti ollakseen suurkaupunki. Rakennukset olivat hienosti kunnostettu ja kauniita puistoja oli ydinkeskustassa useita. Koimme tunnelman, myös metroasemilla ja julkisissa liikennevälineissä, turvalliseksi. Riitti mainiosti että kassistaan piti huolta, erityisiä turvatoimenpiteitä ei tarvittu. En voi olla mainitsematta julkista liikennettä, se toimii ajallaan ja kattaa varmasti tavallisen turistin ja asukkaan tarpeet. 

Wien ei ole halpa kaupunki. Ravintoloissa hintataso on tietenkin laidasta laitaan mutta peruslounas per henkilö on kenties 20-30 euron luokkaa henkilö, juomat (myös alkoholittomat) nostavat laskun loppusummaa ikävästi. Museoliput olivat noin 20 euroa per henkilö kohteessa kuin kohteessa. Kannattaa tutustua erilaisiin lippupaketteihin jos tekee mieli tutustua esimerkiksi useampaan keisarilliseen kohteeseen.

Jos Wien meitä joskus kutsuu uudelleen niin voisi olla syksy, ehkä joulumarkkinoiden aikaan? Kunnolliset kävelykengät ja vaatteet sään mukaan ja sitten kävelemään. Wien on helposti käveltävä ja kaupunginosia on useita, jokaisessa omat hienoudet tutkittavaksi.