Keisarien kermakakkuja

Wien on mahtipontinen kaupunki ja se on täynnä keisarien historiaa. Näin suomalaisen vinkkelistä ajatellen jopa suureellinen ja pramea, kermakakkurakennuksia kadut pullollaan. Kun Suomessa vielä asuttiin tukevasti savupirteissä, Wienissä juhlittiin tanssiaisia ja yläluokka vietti loistokasta elämää. Toisaalta meillä Suomessa ei ollut Habsburgien sukua mutta meillä on edelleen kotoisat Niemiset, Järvelät ja Lahtiset. 

Habsburgien tarina on pitkä ja kunniakas eikä se suinkaan alkanut Itävallasta vaan nykyisen Sveitsin alueelta. Rudolph IV julisti itsensä Itävallan arkkiherttuaksi kepulikonstein laskennasta riippuen noin 1360-luvun tienoilla. Arkkiherttua- titteli kuulosti sopivalta arvonimeltä saksalaisten mahtiherttuoiden rinnalla. Rudolphia harmitti läheisen Prahan loistokas elämä ja Wienin asemaa pönkittääkseen hän laajensi Pyhän Tapanin katedraalia (vrt. Prahan Vituksen katedraali) ja perusti Wieniin yliopiston. Pramea on Pyhän Tapanin kirkko, sananmukaisesti kirkko keskellä kylää.  

Rudolph menehtyi nuorena 25-vuotiaana ja hän jäi vaimonsa kanssa lapsettomaksi, vallanperijä uupui. Suhmurointien jälkeen vuonna 1440 Fredrik III Habsburgilainen valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Fredrikistä alkoi 1700-luvulle saakka kestänyt keskeytymätön Habsburgien keisareiden joukko. Ei siis ihme että Habsburgilaiset ehtivät rakentaa Wieniin rakennuksen jos toisenkin, rahavarat olivat riittävän mallikkaassa kuosissa. 

Keisarikuntana Itävallan tarina päättyi 1867 mutta loistokkuus jatkui vain. Jatkoa seurasi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiana ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka.

Schönbrunnin linna ja puisto

Schönbrunnin linna (tai palatsi) puistoineen on hengästyttävä kokemus. Rakennuksen historia juontaa 1500-luvun puoliväliin kun keisari Maksimilian II rakennutti linnan sopivalle metsästysalueelle. Osmanien hyökkäys 1638 oli linnalle tuhoisa ja linnan uudelleenrakennus oli välttämätöntä. Keisarit vaihtuivat ja Schönbrunn oli monelle keisarisuvun jäsenelle mukava kesäpaikka hiukan Wienin melskeestä syrjässä. Keisarinna Maria Teresia valitsi linnan pysyväksi asuinpaikakseen 1740 ja korjaus- sekä uudelleenrakentaminen sai toden teolla vauhtia. Keisarinna synnytti 16 lasta joten linnan laajentaminenkin oli tarpeen. 

Nykyisin palatsissa on yli 1000 huonetta.  Ansaitusti linna puistoineen on Unescon maailmanperintökohde. Tuhat huonetta vaatii mahtuakseen melkoisen rakennuksen ja sitä Schönbrunn on loistossaan -melkoinen rakennus.

Schönbrunnin linnan puisto ei ole pikkuinen puutarha. Sieltä löytyy mm. labyrintti, japanilainen puutarha, patsaita, suihkulähteitä ja kukkulan päällä kaunis Gloriette. Puistosta löytyy aavikko- ja palmutalo, eläintarha ja englantilaistyyppinen muotopuutarha. Puutarha on parhaimmillaan mukavalla kävelylenkillä pitkin teitä ja polkuja, me ainakin viihdyimme mainiosti. Puistossa tuntuu viihtyvän wieniläisetkin, paljon näimme lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja tavantallaajia kuljeskelemassa pitkin puiston polkuja.

Luonnonhistoriallinen museo

Luonnontieteellisen museon ja kuvataidemuseon suunnittelun ja rakentamisen tilasi Keisari Frans Joosef I. Museot ovat ulkoasultaan identtiset ja ne sijaitsevat suuren puistoaukion kummallakin laidalla vastakkain, kuin peilikuvina toisistaan. Erittäin vaikuttava näky, puistoalue tai -aukio on täynnä muotoon leikattuja pensaita ja niiden seassa näyttäviä patsaita. 

Keisari Frans Joosef I avasi museon henkilökohtaisesti 10.8.1889 ja museo on ehdottomasti käymisen arvoinen edelleen. Museossa on esillä yli 20 miljoonaa artikkelia, näyttelyhalleja on lukuisia. Tunnetuin museon kohde on Venus von Willendorf, ikä yli 25 000 vuotta. Patsas on yllättävän pieni fyysisesti mutta rehevät muodot ovat terveiset esihistoriastamme. 

Museossa voi ihastella suunnattoman kaunista arkkitehtuuria. Museo on alun perin suunniteltu ja rakennettu museoksi mutta uskoisin että silmäniloakin on ajateltu. Kupolin alapuolella on kultaisin kirjaimin kirjoitettu tervehdys Keisarilta itseltään: Luonnon valtakunnalle ja sen tutkimiselle. Melko mahtipontista, juuri täällä aivan oikeassa ympäristössä.

Sisi-museo

Sisi-museo sijaitsee keskellä Wieniä Hofburgin linnassa. Samassa linnassa sijaitsee mm. tunnettu espanjalainen ratsastuskoulu ja linnaa ympäröi suosittu Hofburgin puisto. Meidän Wienin vierailumme aikana hepat olivat juuri päässeet kesälomalle joten näytöstä emme nähneet. Täällä kotikukkulallamme katselemme heppoja joka päivä, joskus nekin esittävät melkoista näytöstä. Uskon että ensiavuksi pärjäämme kotoisalla meiningillä.

23-vuotias Keisari Frans Joosef rakastui "ensisilmäyksellä" ja "pohjattomasti" nähdessään herttuatar Elisabethin, 15-vuotiaan tyttösen, 1853. Vajaa vuotta myöhemmin vietettiin jo häitä ja Sissin tarina sai alkunsa. Sisi-museossa audio-opastus korvalla pääsee hyppäämään mukaan keisarien, erityisesti Sissin, elämään. Taisin uppoutua audio-opastukseen niin etten muistanut kuviakaan napata kierroksen aikana. Paljon oli kuitenkin nähtävää ja keisarillista loistokkuutta eri huoneissa sekä Sissin esilläolevissa puvuissa.

Sissiä on verrattu mm. lady Diana Spenceriin ja Sissin tarinasta on tehty lukuisia romantisoituja elokuvia ja sarjoja. Monenlaista käännettä Sissin elämään mahtuikin draamaa, tragediaa ja turhamaisuutta. Itselleni jäi kuitenkin mielikuva että Sissi oli aikaansa edellä itsellisenä, vahvana naisena.

Sisi-museossa kannattaa käydä, itse opin paljon historiasta. Samalla mietin ettei aristokraattien elämä ole ollut kovin yksinkertaista tai edes mukavaa. Sissin tarina päättyi surullisesti, italialainen anarkisti puukotti Sissiä viilalla kuolettavasti 1898 Genevessä. Kohde oli täysin sattumanvarainen, suunniteltu hyökkäyksen kohde Orleansin herttua Philippe ei ollut ehtinyt matkaltaan vielä paikalle. 

Wienissä on paljon tarinoita ja rakennukset kuiskailevat keisarien historiaa. Historian tarinoiden kautta kaikki herää eloon. Näkemistä ja tutkittavaa on niin paljon että valintaa joutuu tekemään ettei ähky yllätä. Wien on monen matkan arvoinen.