Heinäkuu hiihteli omaa latuaan hiljaisena ja meille hyvin arkisena aherruksena. Heinäkuun ajan olimme kukkulan eläimistä vastuussa itseksemme, suomeksi ei eroa arkiaskareissa oli sitten sunnuntai tai keskiviikko. Kaikki eläin(heppa)ihmiset voivat helposti arvata mitä askareet olivat käytännössä, kanojen ja kissojen perushoidon lisäksi.
Mieli lepää kun päivien rytmi on rauhallinen ja ennakoitava. Päiviin mahtui säännöllisesti joogahetki ja paljon aikaa lukemiseen, joskus köllöttelyä ilman kiirettä. Suomesta saimme terveisiä helleputkesta, täälläpäin keli pysytteli alle hellerajan. Ehkä se meidän hellevuoro vielä tulee, olisi melkoinen tuuri jos kesän ainoa kuumuus oli juuri silloin kun olimme Wienissä.
Graz, Itävallan Tampere?
Vapaan viikonloppumme käytimme Grazin reissuun. Grazin vanhakaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde ja syystä. Grazista tuli mieleen Tampere, opiskelijakaupunki tunnelmaltaan ja turistejakin oli jokunen kuljeskelemassa. Burgenlandin kukkuloilla metsittyy helposti, siksi yllättäen edes meidän makuumme turisteja ei ollut liikaa.
Keskellä Grazin kaupunkia on selvä "Hämeenkatu", ratikat huristelee tutusti ja kukkula on (kyllä Pyynikki kukkulasta käy) aivan kaupungin keskustasta. Asukasluku kummassakin kaupungissa suurin piirtein samaa luokkaa. Ei siis ihme että oli tuttu fiilis kävellä ja nautiskella auringosta.
Joitakin pieniä eroavaisuuksiakin löytyy. Tampereelta et löydä keisarin mausoleumia ja kirkot ovat tuoreempaa vuosikertaa kuin Grazissa. "Hämeenkadun" (Herrengasse) vierustat ovat täynnä mitä hurmaavampia vanhoja taloja, arkkitehtuurin koristeellisuudessa Tampere kyllä hiukan häviää.
Kummastakin kaupungista löytyy joki keskeltä kylää, Tammerkoskelle tästä pisteet tehdasmiljöön ainutlaatuisuuden vuoksi. Grazissa on paljon nähtävää (museoita, kirkkoja ja ties mitä hienoa) mutta me vietimme aikaa kävellen ja ihmetellen. Pitkä lounas ja ihanat kakkukahvit, siitä oli meidän Grazin reissu rakennettu. Jos satun kulmille joskus, käyn ehdottomasti uudelleen!
Buschenschankia etsittiin, mostschank löydettiin
Buschenschank on paikallisen viinitilallisen "pop-up-ravintola" joka saa olla auki vain tilapäisesti ja erikseen ilmoitettuina ajankohtina. Vapaasti kääntäen buschenschank tarkoittaa puskaravintolaa tai -baaria. Paikassa saa tarjoilla vain oman tilan tuotteita ja tyypillisesti ruokavalikoima on leipäpohjaista; leipää ja lisukkeita joka lähtöön.
Paikka saa olla auki rajoitetun määrän päiviä vuoden aikana. Tästä syystä buschenschankit ovat auki yleensä sadonkorjuun yhteydessä ja elokuun viikonloppuina loma-aikaan. Me emme heinäkuussa avoinna olevaa buschenschankia löytäneet, alla olevaan kylttiin kuitenkin törmäsimme. Ja tietenkin kävimme elokuussa kokeilemassa...
Etelä-Burgenland ei ole turistille ihan helppo paikka. Täällä ei ole suuria nähtävyyksiä joita mainostettaisiin laajasti, kaikki paikat pitää löytää. Tienvarsilla on kylttejä joita kannattaa vilkaista toisenkin kerran. Kylttien koosta tai ammattimaisuudesta ei voi arvioida mitään tapahtuman laadusta tai suuruudesta. Sosiaalisesta mediasta tuurilla voit löytää tarkempaa tietoa -kunhan ensin tiedät mitä ja millä nimellä etsit.
Heinäkuussa ei siis onnea buschenschankin kanssa mutta löysimme mostschankin läheltä Unkarin rajaa. Konsepti on sama mutta oman viinin sijasta tarjoillaan most- nimistä juomaa eri lantringeilla. Kaupan viinejä, olutta ja muita juomatarvikkeita toki listalla oli normaali valikoima.
Most on omenapohjainen viinityyppinen juoma, paikan omaa tuotantoa, joka laimennetaan "gespritzen" esim. soodavedellä ja lopputulos on etäisesti siideriä muistuttava pitkä juoma. Maistoimme tätäkin ihmetuotetta, siideriä se ei minusta makumaailmaltaan muistuta mutta raikas ja mukava kuitenkin. Kukkulan nuorempi väki varoitti että jos mostia enemmänkin juo voi se aiheuttaa liukasta vatsantoimintaa seuraavana päivänä. Siitä en tiedä mutta prosentteja tuntui laimennuksen jälkeenkin olevan jonkun verran. Onpa kova ikävä ranskalaisia siidereitä....
Mostschank Gusto ei ollut helposti löydettävissä. Kyltin vieressä oleva seppele kertoi että paikka on auki, jos seppelettä ei näy paikka on sinä päivänä kiinni. Vain viikonloppuisin kannattaa seppelettä toiveikkaasti vilkuilla. Ruokaa tarjottiin perinteiseen tapaan varsin edulliseen hintaan. Jos autoa ei liikkumiseen tarvitsisi voisi viihtyä pitkänkin illan rennossa tunnelmassa maukkaita annoksia napostellen.
Tätä tekstiä editoidessani, nyt elokuun puolivälissä, ulkona on yli 30 astetta lämmintä. Hiki virtaa ja meidän helleputkea on nyt riittänyt yli viikon. Superhienoa ja nautimme. Olemme palanneet normaaliin työrytmiin vapaine viikonloppuineen, kukkulan väki on palannut lomaltaan. Vielä on jotakin reissuja suunnitelmissa ennen kuin on uuden askeleen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!