H(a)ukkapaloja Itävallasta

Itävallassa on monta merkillistä asiaa, uskon tosin että joka maassa on omat ihmeellisyytensä. Täältä löytyy monta tuttua asiaa jotka muistuttavat Suomesta ja Suomea kovasti. Ohessa sekalainen läjä havaintoja maan ja taivaan väliltä. Mahdollisesti esitetyt mielipiteet ovat omiani -ilman faktapohjaa.

Almdudler

Virvoitusjuoma itävaltalaiseen tapaan jo vuodesta 1957. Juoma jota en ole koskaan aiemmin maistanut, vaikka verkkosivun mukaan Almdudler on laajalta tunnettu ja rakastettu. Noh, ehkä olen itse vain huono virvoitusjuomien juoja. Almdudler maistuu hiukan Pommacille, hiukan enemmän happoa ja loppusilauksena mukava yrttinen raikkaus. Ei huono mutta en osaa ajatella missä tilanteessa tätä joisin. Sokeriton versio voisi olla toimiva saunajuoma lämpimässä kesäillassa.

Samaisen verkkosivun mukaan Erwin Klein kehitti tämän juoman rakkaudenosoituksena vaimolleen Ingridille. En ollut aivan väärässä yrttien suhteen, juomasta löytyy (ainakin teoriassa) useita erilaisia yrttejä. Edelleen ikinuori pariskunta kippistelee Almdudlerin etiketissä. 

Buckligen Welt

B-kirjaimeen olikin tunkua. Buschenschankeista kirjoitin jo aiemmin täällä, ruokaan ja juomaan aihe tiiviisti liittyykin. 

Ajatus kuitenkin muuttui eilen kun kävimme patikalla Buckligen Weltin puolella. B W on äärimmäisen vaikea kuvailla ja on vaikea myöskään verrata sitä mihinkään aiemmin kokemaani. Buckligen Welt on kukkuloiden avaruus, korkeuserojen ihmeellisyys ja kuin taivaan katolla seisoisi. Täältä löytyy patikkapolkua joka kunnolle ja erityisesti hyväkuntoisille reittivalikoima on loputon. B W haastaa mutta myös palkitsee. B W on Itävallan salattu aarre, harvan turistin tuntema.

Grüss Gott

Paikallista tervehdystä kuulee kaikkialla. Toisin kuin Suomessa täällä tervehditään aina. Grüss Gott on katolilaiseen tapakulttuuriin liittyvä tervehdys, ehkäpä suomalaisessa kulttuurissa voisi verrata "Jumalan terve"- tervehdykseen. Voi olla että vertaus on aivan vääräkin mutta näin olen käsittänyt. Tänä kesänä olen lukenut useammankin paikallisen lehtiartikkelin jossa tervehdystä ja sen uskonnollista perimää käsitellään. Voisiko jopa puhua debatista, tärkeä asia tuntuu kuitenkin olevan. Olisiko ilmassa yhteiskunnallista muutosta?

Uskonnollisuuden näkökulma on tietenkin ilmeinen, mitä vastata tervehdykseen jos itse ei ole uskonnollinen? Guten Tag tuntuu jotenkin epäsopivalta. Joku on taas sitä mieltä että uskonnollisuuden leima tervehdyksestä on hävinnyt jo ajat sitten, heippa- tervehdys kuin tervehdys. Toinen pohdiskeli että olisiko Grüss Gott sopiva vanhemman väen tervehdykseksi edelleen ja muuten voisi siirtyä Guten Tag- tervehdykseen.

Omaan suuhuni Grüss Gott tuntui aluksi varsin kankealta ja vieraalta, nykyisin sitä vastailee sujuvasti ilman pohdintoja. Tärkeintä on muistaa aina tervehtiä.

Käteinen raha

(K- kirjaimeen oli tarjolla myös keisarit mutta heistä kirjoittelin Wienin reissun yhteydessä, teksti löytyy täältä )

Itävalta uskoo edelleen vahvasti käteisen rahan voimaan. Täällä tuskin törmäät ravintolaan joka ei käteistä rahaa maksuksi kelpuuttaisi. Juurikin luin Hesarista artikkelin jossa kerrottiin Suomessa toisenlaisesta kehityksestä. Sen sijaan täällä melko varmasti törmäät paikkaan jossa ei käy pankki- tai luottokortti. Tämä on tuottanut joitakin ikäviä tilanteita meille, muovi- ja mobiilimaksamisen kuluttajille. Olemme siis uudelleen oppineet setelien ja kolikoiden voiman, olemme myös oppineet tarkistamaan ennen lounasta sopivan maksutavan. Kahvien maksu pelastettiin autossa olevalla kolikkopussilla, edellisellä viikolla samassa kahvilassa kortti kävi.

Meijerituotteet

Itävalta on meijerituotemaa, ihan niin kuin Suomikin! Täältä löytyy rahkaa, kermaa, jogurttia, juustoa ja kaikkea tuttua ja turvallista. Täältä toki löytyy jotain kummallisuuksia kuten magertopfen, jonkunlainen rasvainen tuorejuustolevite. Hiukan kuin tiukkaa, kuiva-ainepitoista rahkaa. En keksi mihin sitä käyttäisin, maistuukin hiukan kitkerältä. Rahka sen sijaan on täällä nimeltään Skyr, ja erotukseksi edellisestä se on aina nimeltään Islantiin viittaava.

Muutama asia maitohyllystä puuttuu. Raejuustoa täällä ei tunneta, ei kyllä juuri Ranskassakaan. Hyvin perinteikkääseen tapaan lähes kaikissa meijerituotteissa on rasvapitoisuus kohdillaan. Täältä ei juuri kevyttuotteita, löydä sen sijaan pienin peruskuohukermaputeli on puoli litraa vetoisuudeltaan (rasvapitoisuus 36%). Ehkä kolesterolista ei aiheuta kansalaisilla suurempaa murhetta, ainakin voin kulutus tuntuu olevan runsasta.

Kaikki mahdollinen pakataan lasipurkkiin erityisesti meijerituotteissa. Kerta-annosjogurtit, maidot ja kermat kaikki pulloon vaan. Nämä pullot eivät ole palautusjärjestelmän piirissä joten niitä kiikutetaan kierrätyspisteisiin oman innon mukaan. 

Ruokakulttuurista

Itävaltalainen ruokakulttuuri herättää minussa paljon ajatuksia. Ensimmäinen ajatus on että onko sitä olemassakaan? Tunnistan paljon lainaa naapurimaista mutta mietin mikä olisi oikeasti ehtaa itävaltalaista. 

Sianliha on arvossaan. Kaupan lihatiskiä vilkaistessaan huomaa että nautaa on niukemmin tarjolla ja se on kilohinnaltaan kallista. Täällä syödään paljon riistaa kuten kaurista ja peuraa. Esimerkiksi kukkulamme isäntäväki metsästää lähes kaiken kuluttamansa lihan, metsästä (tai pellolta) pöytään -lähiruokaa. Lihaa syödään paljon, kalaa ei juuri ole tarjolla ja sen kilohinta on laatuun nähden erittäin korkea. Samaisesta kaupan kylmäaltaasta löytyy myös broileria ja erityisesti kalkkunaa.

Knöödeleiden ideaa en oikein ymmärrä. Taikinamöykyn sisään leivotaan suolaista tai makeaa täytettä, kypsennetään ja lisukkeeksi tarjoillaan jotain lautaselle sopivaa. Peruskuppilassa knöödeleitä on kuitenkin lähes aina tarjolla. Jos valitsit suolaisen version, olut isossa tuopissa on oikein oivallinen ruokajuoma.

Kahvilakulttuuri on voimissaan pienimmässäkin kyläpahasessa. Jos kylässä ei ole kahvilaa, on se tosi pieni kylä. Lähikylämme Bernstein on pikkuruinen mutta sieltäkin löytyy kolme erilaista kahvilaa. Erinomaisen kahvin lisäksi täällä osataan tehdä herkullista jäätelöä ja vieläkin herkullisempia leivoksia. Paikallinen kahvi on lähes poikkeuksetta erinomaista.

Sunnuntai

Sunnuntai on pyhäpäivä ja se on pyhitetty asian vaatimalla tavalla. Kirkonkellot raikaavat pitkin kukkuloita ja väki käy kirkossa. Sunnuntaina mikään ei ole auki, on turha etsiä pikkukauppaa josta jotain pientä hakisi. Ei ole ei. Hyvällä tuurilla, mutta tarkista ensin!, voit löytää jostain lähistöltä hiukan suuremman bensa-aseman jossa on pieni elintarvikeosasto. Paino sanalla pieni.

Jonkun ravintolan voit löytää lounasaikaan sunnuntaina avoinna yllättävästäkin paikasta. Mutta se paikka pitää tietää ja etukäteen tarkistaa onko se juuri sinä sunnuntaina auki. Lounasaika päättyy joskus kolmen neljän tienoilla ja sitten ei ole auki enää pieninkään kuppila. Paitsi ehkä jossain auringonpaisteessa voi olla vielä kylän baari hetken auki. Poikkeuksia poikkeuksien perään mutta periaatteessa sunnuntaina mikään ei ole auki. 

Tästä syystä sunnuntai on oikein hyvä päivä käydä vaikkapa Slovakiassa (Bratislavaan ei ole pitkä matka) tai vielä lähempänä, Unkarin puolella kaupassa. Sunnuntaisin olemme usein myös patikalla, metsässä ei ole ruuhkaa.

Wienerschnitzel

Wieninleike tai paneroitu leike, termistöllä on väliä, on täälläpäin ravintolan menun peruspilari. Melkein väittäisin että jokaisessa kuppilassa jossa olemme syöneet, on tämä ruokalaji ollut listalla tarjolla. Tyypillisesti se tarjoillaan kylmän, kirkkaan perunasalaatin kera ja ei muita lisukkeita. En muista nähneeni sitruunakapris-koristeita kertaakaan kun olemme turistialueet jättäneet taaksemme (alla oleva kuva on keväältä Salzburgista, tunnistan sen sitruunasta). Jos oikein hyvä tuuri käy voi lautasella olla myös hiukan hapankaalia tai ehkä kurkkuviipale. Ruokajuomaksi iso tuopponen olutta sitä kaipaaville.

Yllättäviä asioita

Itävalta on käsittämättömän siisti ja puhdas. En muista törmänneeni roskisten puutteeseen tai epäsiisteyteen, en täällä maalla kuin isommassakaan kaupungissa. Ja jos jossain roska olisikin ollut, se on ihan varmasti turistipohjainen. Itävalta tuntuu turvalliselta. Wienissä edes ruuhka-aikaan metrossa ei ollut epämiellyttävä olo. Toisin kuin vaikka Hesan rautatieasemalla toisinaan.

Itävalta on kaunis, maasta löytyy kaunista maisemaa ihasteltavaksi. Talojen pihat ovat pieteetillä hoidettu ja nurmikot sentin tarkasti nyljetty oikeaan mittaansa. Talojen puutarhat ovat täsmällisiä. Joku intohimo tai fiksaatio paikallisilla on puutarhakitschiin, puutarhatontut ja muuta kummalliset koristeet könöttävät täsmällisesti omilla paikoillaan. 

Itävalta on vanhoillinen ja vanhanaikainen valtio, tähän mielipiteeseen nyt olen päätynyt. Sekä hyvässä että pahassa mutta kaipaan hiukan notkeampaa pohjavirettä. Toki voi olla että tämä kokemus korostuu täällä maalla ollessa. Tosin ei Wien tunnelmaltaan mikään tulevaisuuden airut ollut sekään. 

Joku osuvasti sanoi että "Itävalta on kuin Suomi 50 vuotta sitten". Täsmällisesti kiteytetty!