Ahvenanmaalaisten laulu alkaaa sanoilla "Landet med tusende öar och skär...". Kotisaarta katsellessa voi todeta sanojen osuvan kohdilleen. Olemme käyneet Ahvenanmaalla vuosien varrella useampaan otteeseen erimittaisilla reissuilla. On fillaroitu, patikoitu sekä kierretty saaristorengasta lyhyen ja pitkän kaavan mukaan. Reissuilta on jäänyt mieleen saariston kaunis luonto, laulava ruotsinkieli ja uteliaisuus kulttuuria kohtaa. Miltähän mahtaisi tuntua oleskella saaristossa hiukan pidempi aika, vaikka kesällä?
Kun sattuma tekee taikojaan voivat toiveet toteutua. Näin me sitten päädyimme kesäkotiimme Ahvenanmaalle, pienelle yksityiselle saarelle. Täältä kun haluaa lähteä kauppaan vaatii se hiukan suunnittelua. Ensin vajaa vartti veneellä mantereen puolelle ja Maarianhaminaan matkaa taittuu autolla reilu puoli tuntia.
Luonto on suunnattoman kaunis ja lähellä saarellamme. Mökkimme on aivan meren äärellä ja isoista ikkunoista huomaa valon ja meren virtausten vaihtelut, suuret merikotkat ja hupaisat kurjet läheisellä luodolla. Ilolla toivotamme joutsenet tervetulleeksi pieneen lahdenpoukamaan aamukahviseuraksi. Ei voi olla huomaamatta väylällä kulkevia veneitä, skoottereita ja muita ihmisen kulkuneuvoja. Onneksi olemme sen verran syrjässä, että täällä kulkevilla yleensä on jotain asiaa jonnekin.
Saariston elämä on yksinkertaista ja se vaatii hyvää ongelmanratkaisutaitoa ja kekseliäisyyttä, erityisesti jos joku paikka vaatii fiksaamista. Rautakauppa ei ole ihan vieressä ja lähimpään ruokakauppaan on kilometri jos toinen. Toisaalta yksinkertainen elämä poistaa turhat hulinat, elämä kulkee valon ja lämmön kanssa samaa rytmiä.
Ahvenanmaa on osoittautunut yllättävän vilkkaaksi kesäpaikaksi, tapahtumaa riittää pitkin pääsaarta erityisesti heinäkuussa. Kun omalla saarella kuviot käyvät pieniksi, käymme "kylillä" joko tapahtumissa tai patikalla, kenties herkullisella lounaalla. Kulttuuria, historiaa ja patikkaa on kertynyt täälläkin kokemusreppuun tuttuun tapaan.
Kuluneeseen heinäkuuhun mahtui paljon ihania hetkiä. Varmasti yksi ikimuistoisempia on Kaljaasi Emelian vesillelasku. On hienoa, että historialliset rakennustaidot ovat edelleen voimissaan. Emeliaa on rakennettu avoimessa yleisöprojektissa massiivitammesta kaljaasiksi lähes kymmenen vuoden ajan. Projektissa on mahdollisuus oppipojille mestereiden oppiin ja aikanaan myös purjehdusopiskelijoille. Tunnustan, että veneilystä en tiedä mitään, mutta Emelia oli hurjan suuri ja upeita olivat myös satamaan saapuneet muut kaljaasit.
Elokuun tummuvat illat vielä vietämme saarellamme. Euroopassa kaipaamamme luonnonmarjat odottavat poimijaansa ja toivottavasti löytäisimme hiukan sieniä kuivattavaksi. Kovin on luonto kuivaa sienien kannalta.
Syyskuun vietämme Pirkanmaan tienoilla kunnes on aika lähteä. Tällä kertaa matkamme vie toivottavasti vähäsateisempaan talvenviettoon Sisiliaan. Käymme varmasti myös Selinunten raunioilla kuten kuvassa vuodelta 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!