Käsittämättömän lämmin syyskuun alku hellii torppalaisia. Ilmassa on aamuisin pientä kirpeyttä, joka haihtuu nopeasti lämpöisiin tuuliin ja jopa helteeseen pihamaalla. Näistä luonnonilmiöistä pitäisi olla huolissaan mutta näin kesämaalaisena nautin joka hetkestä.
Venetsialaiset ohitimme ilman suurempia juhlallisuuksia, Eräjärven kesämökkiläiset paukuttelivat ilotulituksia rantatonteillaan, sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kutsuimme rakkaimmat syyskauden avajaisiin rosvopaistin äärelle. Helppoa tarjottavaa rosvopaisti ei ole, aikaa ja huolenpitoa se tarvitsee valmistuakseen. Ihan varma en ole ryhtyisinkö hommaan uudelleen, paitsi sopivassa kesäkelissä ja seurassa kenties?
Aamusella, valmiiksi kaivettuun ja ladottuun kuoppaan, tehtiin tulet ja aloitettiin (täysin järjetön) kuopan lämmitys. Kun kuoppa oli kokkien mielestä riittävän lämmin oli aika laittaa valmiiksi paketoitu paisti muhimaan.
Hiekat päälle ja lisää nuotiopuita palamaan. Aika monta tuntia myöhemmin oli rosvopaisti lisukkeineen valmis ja juhlat valmiit alkamaan. Vielä tarkeni juhlistaa syömällä ulkosalla ja nauttia yhdessä tuikkujen valosta pimeässä illassa. Ihana puheen porina valtasi Lehtolan pihan, paikalla olivat ihan kaikki pikku-Kerttua myöten.
Uuden edessä on tärkeää hyvästellä asioita, paikkoja ja ihmisiä. Tällä kertaa emme tiedä milloin näemme tällä porukalla uudelleen tai palaammeko Suomeen, saati Eräjärvelle torppaan. Muistot syntyvät luomalla ja kokemalla yhteisiä hetkiä. Tämä porukka on tunnettu loistavista ruokakekkereistä. Pitkä, yhteisten kokemusten ketju ei toivottavasti katkea vaan kenties muuttaa muotoaan. Rakkaimmat ovat aina mukana, vaikka fyysisesti olisivatkin toisaalla.
Lähtö lähenee ja mielessä kulkee monenlaisia tuntemuksia. Uudesta emme mitään tiedä mutta positiivisin, rohkein mielin uusia kokemuksia kohti -kyllä elämä kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!