Viimeinen viikkomme Lehtolassa sujui rauhallisesti matkaa valmistellen, tunnelma oli positiivisen odottava. Sää suosi, syksyinen ilma parhaimmillaan. Nyt oli aikaa ajatella ja rauhoittua kohti tulevaa. Lähtöaamuna havahduin että aamuisin on jo pimeää. Mukavista keleistä huolimatta syksy on jo Suomessa -ihan pian myös pitkä talvi.
Syksyistä oli myös Vuosaaren satamassa. Onneksi lauttamatkalla merenkäyntiä ei ollut kovin kummoista, korkeintaan kohtuullista kiikuttelua. Laivamatkan kaava oli jo tuttu viime vuodelta, kuinka kulutamme lähes 36 tuntia ilman ulkoilmaa. Laivalle päästyä ensin joogataan (kuntosalissa ei ruuhkaa ole), sitten saunan kautta illalliselle. Toisena matkapäivänä toistetaan samaa kaavaa ja syödään joka välissä. Kaikissa muissa väleissä notkutaan ja odotetaan matkan päättymistä. Erinomainen matkustustapa kaikille umpistressaantuneille, laivamatka on totaalinen irtiotto -edes wifi-verkko ei (ilman lisärahaa) toimi.
Majoitusvaihtoehtoja oli Saksan päässä hiukan nihkeästi tarjolla ja päädyimme Lübeckin paikalliseen perushotelliin. Pitkän laivamatkan jälkeen sitä kummasti arvostaa helppoutta ja näppäryyttä majoituksen suhteen. Hyvien yöunien jälkeen oli vuorossa tämän matkan ainoa pitkä ajopäivä Ranskan puolelle, Valenciennesiin.
Lübeck-Valenciennes, 756 km
Sunnuntaisin raskaalla liikenteellä on pakollinen lepopäivä ja moottoriteillä on leppoisa tunnelma ajella. Lähdimme liikkeelle aikaisin ja saimme matkata ensimmäiset pari sataa kilometriä kuin Tre-Hki moottoritiellä konsanaan. Ensimmäiset rekat näimme vasta puolen päivän tienoilla, silloinkin vain satunnaisia kappaleita. Pitkä ajopäivä parin pysähdyksen taktiikalla, alkumatkasta jaksaa autossa istua.
Valenciennes tuntui oikein mukavalle pikkukaupungille, olisi mukava siellä viettää päivä kujia kuljeskellen. Ranskassa paikalliset Nokian kokoiset pikkukaupungitkin tuntuvat olevan varsin viehättäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!