Normandia valloittaa

Päädyimme lomailemaan Normandiaan täysin sattumalta ja lähinnä kartan ohjaamina. Osuuhan maakunta melkein reitin varrelle kun Loiren alueella on matkan päätepiste. Onneksemme saimme erinomaisia matkailuvinkkejä työkaveriltani, oli jotain kiinnekohtia joiden varaan lomaviikkomme rakensimme. Ranskassa lomailun suhteen olemme jotakuinkin noviiseja, tässä sitä on suuri maa valloitettavaksi. 

Normandia on Ranskan maakunta joka jakautuu kahteen hallinnolliseen alueeseen, Haute-Normandie sekä Basse-Normandie. Keväällä paluumatkallamme Espanjasta tutustuimme Givernyssä sijaitsevaan Claude Monet'n kotitaloon ja puutarhaan ylä-Normandian puolella. Tällä kertaa keskityimme rannikkoseutuun ja lomailimme verkkaisesti matkaa tehden vajaan viikon pohjoisesta etelään päin. 

Viehättävää maaseutua

Ajelimme pitkin maaseutua pienenpieniä teitä pitkin ja näimme oikeasti, tai näin ainakin toivon, onnellisia maaseudun eläimiä suurilla laitumilla. Siellä sopii maiseman vehreydessä lehmän märehtiä ja miettiä maailman menoa. Lokakuun lopussa hyvinä päivinä lämpötila kipusi lähelle kahtakymmentä astetta. Syksy teki tuloaan ja matkalle mahtui myös sumuisia, vilpoisempia päiviä. 

Maaseutu oli ihanasti kumpuilevia peltoja ja jyrkempääkin rinnettä, jokaisen mutkan takana jotain viehättävää katseltavaa. Jos täälläpäin joskus joku ajelee kannattaa navigaattorista täpätä tullitiet pois ja nauttia todellisesta maaseudun idyllistä. Ranskalaiseen tapaan liikenneympyrät tulevat hyvin tutuksi, on hämmentävää kuinka paljon ympyröitä mahtuu suoralle tielle. 

Étretat

Étretat on pieni kunta Seine-Maritimen departimentissa. Niin pieni kaupunki Étretat on että sitä joutuu hiukan etsiskelemään kartalta. Étretatin kuuluisat rantakalliot on suojeltu ja niille kiivetessään kannattaa olla varovainen, turvakaiteita ei ole liiaksi rakenneltu. Itse kylä on erityisen viehättävä ja ilolla me siellä kävelimme. Näin myöhään syksyllä turisteja oli jonkun verran mutta voin kuvitella mikä suhina kaupungissa on kesäaikaan. 

Opimme lomallamme hyvin nopeasti, muutamassa päivässä, että lounaalle kannattaa tehdä lähtöä hyvissä ajoin, muutoin voi jäädä ilman. Sanotaan ranskalaisten ajantajusta mitä tahansa mutta ruokailun suhteen he ovat täsmällisiä. 

Kuvan pikkukuppilan ovella oli pieni jono noin 11.30 ja kyltin mukaan ravintola avautui kello 12. Päätimme tehdä lyhyen kävelylenkin korttelin ympäri ja kun palasimme noin 11.50 oli jono venynyt ihan hurjan mittaiseksi. Taisimme olla viimeiset asiakkaat jotka vielä pääsivät sisään istumaan. Vilpoisalla terassilla oli paikkoja ja nekin täyttyivät salamannopeasti. En muista nähneeni aiemmin missään yhtä nopeaa ravintolan täyttymistä, avaushetkestä noin viidessä minuutissa jokainen pöytä ja tuoli täynnä asiakkaita. Kyllä kannatti jonottaa, perinteisesti valmistetut simpukat rapeilla ranskalaisilla ja normandialaista siideriä kyytipojaksi -nyt olimme makujen ytimessä. Viihdyimme lounaalla mainiosti, pitkän kaavan mukaan ja koko menun mitalla.