Normandia valloittaa

Päädyimme lomailemaan Normandiaan täysin sattumalta ja lähinnä kartan ohjaamina. Osuuhan maakunta melkein reitin varrelle kun Loiren alueella on matkan päätepiste. Onneksemme saimme erinomaisia matkailuvinkkejä työkaveriltani, oli jotain kiinnekohtia joiden varaan lomaviikkomme rakensimme. Ranskassa lomailun suhteen olemme jotakuinkin noviiseja, tässä sitä on suuri maa valloitettavaksi. 

Normandia on Ranskan maakunta joka jakautuu kahteen hallinnolliseen alueeseen, Haute-Normandie sekä Basse-Normandie. Keväällä paluumatkallamme Espanjasta tutustuimme Givernyssä sijaitsevaan Claude Monet'n kotitaloon ja puutarhaan ylä-Normandian puolella. Tällä kertaa keskityimme rannikkoseutuun ja lomailimme verkkaisesti matkaa tehden vajaan viikon pohjoisesta etelään päin. 

Viehättävää maaseutua

Ajelimme pitkin maaseutua pienenpieniä teitä pitkin ja näimme oikeasti, tai näin ainakin toivon, onnellisia maaseudun eläimiä suurilla laitumilla. Siellä sopii maiseman vehreydessä lehmän märehtiä ja miettiä maailman menoa. Lokakuun lopussa hyvinä päivinä lämpötila kipusi lähelle kahtakymmentä astetta. Syksy teki tuloaan ja matkalle mahtui myös sumuisia, vilpoisempia päiviä. 

Maaseutu oli ihanasti kumpuilevia peltoja ja jyrkempääkin rinnettä, jokaisen mutkan takana jotain viehättävää katseltavaa. Jos täälläpäin joskus joku ajelee kannattaa navigaattorista täpätä tullitiet pois ja nauttia todellisesta maaseudun idyllistä. Ranskalaiseen tapaan liikenneympyrät tulevat hyvin tutuksi, on hämmentävää kuinka paljon ympyröitä mahtuu suoralle tielle. 

Étretat

Étretat on pieni kunta Seine-Maritimen departimentissa. Niin pieni kaupunki Étretat on että sitä joutuu hiukan etsiskelemään kartalta. Étretatin kuuluisat rantakalliot on suojeltu ja niille kiivetessään kannattaa olla varovainen, turvakaiteita ei ole liiaksi rakenneltu. Itse kylä on erityisen viehättävä ja ilolla me siellä kävelimme. Näin myöhään syksyllä turisteja oli jonkun verran mutta voin kuvitella mikä suhina kaupungissa on kesäaikaan. 

Opimme lomallamme hyvin nopeasti, muutamassa päivässä, että lounaalle kannattaa tehdä lähtöä hyvissä ajoin, muutoin voi jäädä ilman. Sanotaan ranskalaisten ajantajusta mitä tahansa mutta ruokailun suhteen he ovat täsmällisiä. 

Kuvan pikkukuppilan ovella oli pieni jono noin 11.30 ja kyltin mukaan ravintola avautui kello 12. Päätimme tehdä lyhyen kävelylenkin korttelin ympäri ja kun palasimme noin 11.50 oli jono venynyt ihan hurjan mittaiseksi. Taisimme olla viimeiset asiakkaat jotka vielä pääsivät sisään istumaan. Vilpoisalla terassilla oli paikkoja ja nekin täyttyivät salamannopeasti. En muista nähneeni aiemmin missään yhtä nopeaa ravintolan täyttymistä, avaushetkestä noin viidessä minuutissa jokainen pöytä ja tuoli täynnä asiakkaita. Kyllä kannatti jonottaa, perinteisesti valmistetut simpukat rapeilla ranskalaisilla ja normandialaista siideriä kyytipojaksi -nyt olimme makujen ytimessä. Viihdyimme lounaalla mainiosti, pitkän kaavan mukaan ja koko menun mitalla. 

Välkommen ombord

Viimeinen viikkomme Lehtolassa sujui rauhallisesti matkaa valmistellen, tunnelma oli positiivisen odottava. Sää suosi, syksyinen ilma parhaimmillaan. Nyt oli aikaa ajatella ja rauhoittua kohti tulevaa. Lähtöaamuna havahduin että aamuisin on jo pimeää. Mukavista keleistä huolimatta syksy on jo Suomessa -ihan pian myös pitkä talvi. 

Syksyistä oli myös Vuosaaren satamassa. Onneksi lauttamatkalla merenkäyntiä ei ollut kovin kummoista, korkeintaan kohtuullista kiikuttelua. Laivamatkan kaava oli jo tuttu viime vuodelta, kuinka kulutamme lähes 36 tuntia ilman ulkoilmaa. Laivalle päästyä ensin joogataan (kuntosalissa ei ruuhkaa ole), sitten saunan kautta illalliselle. Toisena matkapäivänä toistetaan samaa kaavaa ja syödään joka välissä. Kaikissa muissa väleissä notkutaan ja odotetaan matkan päättymistä. Erinomainen matkustustapa kaikille umpistressaantuneille, laivamatka on totaalinen irtiotto -edes wifi-verkko ei (ilman lisärahaa) toimi. 

Majoitusvaihtoehtoja oli Saksan päässä hiukan nihkeästi tarjolla ja päädyimme Lübeckin paikalliseen perushotelliin. Pitkän laivamatkan jälkeen sitä kummasti arvostaa helppoutta ja näppäryyttä majoituksen suhteen. Hyvien yöunien jälkeen oli vuorossa tämän matkan ainoa pitkä ajopäivä Ranskan puolelle, Valenciennesiin.

Lübeck-Valenciennes, 756 km

Sunnuntaisin raskaalla liikenteellä on pakollinen lepopäivä ja moottoriteillä on leppoisa tunnelma ajella. Lähdimme liikkeelle aikaisin ja saimme matkata ensimmäiset pari sataa kilometriä kuin Tre-Hki moottoritiellä konsanaan. Ensimmäiset rekat näimme vasta puolen päivän tienoilla, silloinkin vain satunnaisia kappaleita. Pitkä ajopäivä parin pysähdyksen taktiikalla, alkumatkasta jaksaa autossa istua. 

  

Valenciennes sijaitsee noin 20 kilometriä Belgian rajalta. Luulen että tämä pieni kaupunki ei varsinaisesti ole mistään tunnettu (korjatkaa jos olen väärässä) mutta varsin herttainen se kuitenkin oli. Istumisesta puutuneina kaipasimme kävelyä ja lähdimme keskustaan etsimään sopivaa illallispaikkaa. Sunnuntai ei Valenciennesissä ole varsinainen menopäivä ja tarjonta oli varsin rajattua. Onneksemme ranskalaiset ovat ruokakansaa ja etsiskelyn jälkeen mekin sopivan ravintolan löysimme.

Valenciennes tuntui oikein mukavalle pikkukaupungille, olisi mukava siellä viettää päivä kujia kuljeskellen. Ranskassa paikalliset Nokian kokoiset pikkukaupungitkin tuntuvat olevan varsin viehättäviä.