Iloinen Salzburg

Reissun päällä tiemme vei viikonlopun viettoon Salzburgin kaupunkiin. Ennakkoon emme kaupungista tienneet kuin lyhyen oppimäärän; Mozart, Sound of Music ja Alpit. Viikonloppu, käytännössä lauantaipäivä, on lyhyt aika valloittaa kaupunkia mutta hyvän ensipuraisun siitä sai. Salzburgin keskusta on mukavasti käveltävän kokoinen.

Kermakakku-barokkia

Salzburg on kaunis, todella kaunis kaupunki. Silmät sikkuralla ja niska kenossa ihmettelin koristeellisia rakennuksia joita riitti kadut pullollaan. Pääosa kaupungin toreista, suihkulähteistä ja kirkoista on rakennettu 1500- ja 1600- luvulla. Salzburgin historiallinen keskusta on ollut vuodesta 1996 Unescon maailmanperintöluettelossa. 

Meille Salzburgin kaupunki oli parhaimmillaan kävellen ilman päämäärää ja kauneutta ihastellen, erinomaista ajanvietettä.

Do-Re-Mi

Elokuvamaailmassa on paljon klassikoita ja minulle yksi tärkeimmistä on Sound of Music. Nostalgisen elokuvan lisäksi tämä oli ensimmäinen teatteriesitys jonka näin Lahden vanhassa teatterissa, ammattikoulun juhlasalissa. Ikää minulla oli tuolloin alle kymmenen vuotta ja siitä alkoi kiinnostukseni teatteriin. Muistan kuinka pikkutyttönä lumouduin musikaalin sävelmistä ihan sanattomaksi, kuin satu olisi tullut todeksi. Samaan tunnelmaan uppoudun edelleen tätä elokuvaa katsoessani, tämä elokuva kestää toistokertoja.

Sound of Music on kuvattu Salzburgissa ja sen lähitienoilla, elokuva täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Turisteille oli tarjolla monenlaisia ja monenlaiselle lompakon paksuudelle sopivia teemakierroksia. Bongasimme mm. neljän tunnin Sound of Music- bussiajeluita, oletan että ne olisivat vieneet kaupungin lisäksi kauniisiin alppimaisemiin. Me emme bussiin joutaneet istumaan vaan kävimme patikoimassa pienen lenkin päivän päätteeksi aivan majoituksemme lähistöllä. 

Kaupungin keskustassa sijaitsee Mirabellin linna ja sen puisto. Täällä voi käyskennellä niillä paikkeilla jossa Maria ja lapset tanssivat ja lauloivat yhdessä. Aika hauskasti pienehkö nuorisokuoro, jostain Aasiasta päin ehkä, kajauttivat Do-Re-Mi- laulun linnan edustalla ihmisten iloksi. 

Lisää musiikkia

Aikansa ihmelapsi ja musiikkikapinallinen herra Mozart on syntynyt Salzburgissa vuonna 1756. Syntymäkoti ja myöhempi asuinresidenssi ovat auki yleisölle, päivän mittaan jonot näiden talojen edessä olivat melkoiset. 

Uskoisin että yksi tapa päästä Mozart-tunnelmaan olisi kuljeskella Mozartin jalan jäljissä pitkin kaupunkia ja osallistua johonkin konserttiin. Me pysähdyimme kuuntelemaan Salzburgin sinfonietan jousikvartetin Mozart-esitystä kadun kulmassa. Taitavia olivat soittajat! Salzburg soi kuin Praha konsanaan, konserttimahdollisuuksia on tapahtumakalenterin mukaan useita erilaisia joka päivä.

Pääsiäistunnelmaa

Pitkin reissuamme olimme nautiskelleet pääsiäishumusta Ranskan puolella. Salzburgissa oli paikallinen tapahtuma jossa ihmiset ostivat ja koristelivat "pääsiäishuiskuja". Oikeaa nimitystä en tiedä mutta kaikilla oli jonkinlainen keppi jonka päässä oli pajunkissa- tai havunippu. Kimppu koristeltiin erilaisilla koristeilla kuten meillä pääsiäisvitsat. Lopputulos oli suurin piirtein pääsiäisvitsan ja vappuhuiskun välimallia. Mielenkiintoinen perinne ehdottomasti. Vuosi sitten ihmettelimme Espanjan Elchessä valkoisten palmujen kulkuetta, jotain samaa virpomisperinnettä oli siinäkin. 

Pääsiäistapahtumassa oli ihastuttava kansantanssiryhmä pistämässä jalalla koreasti, live-bändi soitti, nahkahousut suhisivat ja dirndlit heilahtivat. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tempautua tunnelmaan mukaan kun herrasmiehen kutsu kävi. Tanssiminenhan on aina hauskaa!

Päivän päätteeksi

Päivän mittaan kuljeskellessa tuli nälkä, oli aika korkata ensimmäinen wiener schnitzel. Oletan että näitä tulee tänä kesänä syötyä toistekin. Joko mainitsin että hiukan on ikävä Ranskan herkkuja. Tilannetta onneksi korjaa erinomainen kahvilakulttuuri josta Itävalta on kuuluisa.

Kohti Itävaltaa

Viimeiset kuplivat juotiin ystäviemme kanssa linnan pihalla, viimeiset halaukset ja oli aika lähteä matkaan. Matkamme suuntasi konkreettisesti kohti tuntematonta, kumpikaan meistä ei ole käynyt Itävallassa. Uusi maa, uudet kujeet ja tavat, ja uuden oppimisesta on tullut uusi normaali.

Villiers-Charlemagne-Troyes, 414 km

Pyörittelimme kartalla kaikenlaisia reittivaihtoehtoja matkallemme Ranskan läpi lännestä itään. Tavoitteenamme oli viettää ajellessamme lomaa joten pidimme ajomatkat varsin maltillisina. Ranskan läpi ajellessa maisemat vaihtuivat Mayennen jokisuistosta ylängöksi ja kumpuilevia peltoja riitti. Mayennen tutut lehmä- ja hevoslaitumet jäivät taakse, täällä selkeästi keskityttiin maanviljelykseen. 

Troyesin (koittakaapa lausua tämän kaupungin nimi, niin ranskalaista kuin olla saattaa) kaupungista jäi hiukan ristiriitainen olo. Selkeästi olin asettunut Mayennen maalaiselämään niin hyvin että turismin pienet välähdyksetkin tuntuivat väenpaljoudelta. Todellisuudessa turisteja ei tietenkään ollut kovin paljon mutta lämmin kevätsää houkutteli paikallisiakin keskustaan kävelemään ja vaihtamaan kuulumisia.

Muutaman kirkkovierailun, ristikkotalojen ihastelun (eikö nämä olleetkaan Bretagnen seudun yksinoikeus?) ja illallisen jälkeen päivä jo painoi. Emme olleet kuulleet suomenkieltä reiluun puoleen vuoteen joten korvat höristivät Troyesin pikkukaupassa kun jotain tuttua kuului. Nuoripari oli ostoksilla, herra oli opiskelijavaihdossa Troyesin yliopistossa ja neitihenkilö lomailemassa herran luona. Nuori herra kertoi että vaikeaa on ranskalaisten kanssa kommunikointi kun sijamuodot ja taivutukset ovat niin monimutkaisia. Voin uskoa sen, on se vaikeaa myös kun ei osaa sanaakaan ranskaa. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta.

Troyes- Colmar, 323 km

Olemme käyneet Colmarissa kerran aiemmin, syksyllä 2023 ajaessamme kohti Espanjan aurinkokotia. Tuolloin takanamme oli pitkä ajopäivä, syksy oli jo aikaisin illalla pimeä ja kunnon illallinen houkutteli. Ymmärrettävästi Colmar itsessään jäi tuolloin varsin pienelle tutustumiselle. Tämän vuoksi reittimme kulki Colmariin nyt siten että kaupungille jäi aikaa haahuiluun.

Pääsiäinen oli saapunut Colmariin, pupuja, kukkaistutuksia ja värikkäitä pääsiäiskoristeita oli kanavan varsi ja aukiot täynnä. Keskustassa useammalla aukiolla oli myyntikojuja, pääsiäismarkkinat siis. Aurinko paistoi, oli todella lämmintä ja keväistä. Jännällä tavalla matkamme suuntasi kohti kevään alkua, kuin toisintona elimme kevään ensivaiheita uudelleen. Colmarissakin magnoliat olivat vasta auenneet kukkaan.

Onneksi olin saanut  ensimmäisen tuntuman turisteihin jo Troyesissa, Colmarissa meitä vierailijoita riitti ihan joka kadunkulmalla ja ravintolassa. Voin vain kuvitella kuinka hurja tungos pittoreskeilla kaduilla on kun sesonki käynnistyy. Emme jääneet ihan keskustan tuntumaan illalliselle, liikaa ihmisiä meidän makuumme.  

Nyt kun on jokusen ranskalaisen kylän ja kaupungin nähnyt on Colmar edelleen kaunis ja idyllinen. Ei kuitenkaan aivan ihmeellisen erikoinen, sijainti Alsacen ytimessä on tosin vertaansa vailla. Tuntumaksi  kuitenkin jäi että Colmar kaupunkina tulee muutamassa päivässä nähdyksi perinpohjin. 

Colmar-Salzburg, 584 km

Salzburg osui reitillemme vahingossa, alun perin olimme ajatelleet viettävämme viikonloppua Münchenissa. Varsin suolaiset majoitushinnat saivat meidät aivan toisiin ajatuksiin joten ajelimme Salzburgiin viikonlopun viettoon. Reitti tosin meni Münchenin kehäteitä pitkin ja siellä oli perjantai iltapäivän ratoksi pari muutakin autoa, jokunen tunti siellä jonotellessa kului rattoisasti. Kun kaupungin suhina jäi taakse kauniit järvimaisemat ja myöhemmin vielä Alpit komistivat matkaamme. Kyllä Eurooppaan mahtuu paljon luonnonkauneutta. Pitkän ajopäivän jälkeen vihdoin olimme perillä, pienessä gasthausissa Salzburgin laitamilla, aivan vuorten kainalossa. 

Salzburgin seikkailuista kirjoitin erillisen tekstin,  löytyy täältä, kaupungissa riitti kokemista ja näkemistä, ehdimme jopa pienelle patikalle luonnonrauhaan.

Salzburg-Holzschlag, 383 km

Myös Itävallassa raskas liikenne lepää sunnuntaisin joten moottoriteillä sai ajella rauhassa. Annoin kuskille jatkuvaa kuvailutulkkausta Alppien lumipeitteistä, olihan se pientä poikkeusta aiempaan kukka- ja pensashehkutukseen. Otimme kevättä edelleen kiinni, nyt puut hukkasivat jo lehtensäkin ja aivan pienet hiirenkorvat vain näkyivät. Länsi-itäsuunnassa oli samaa tuntua kuin Suomessa etelä-pohjoissuunnassa vuodenaikojen suhteen, toki koko ajan kiipesimme korkeammalle merenpinnasta.

Alpit jäivät taakse mutta mäkiä Itävallan kesäkodissamme riittää. Ensipuraisulla uudesta kodistamme voisi tiivistää että huikean hienot näköalat ihan joka suuntaan. Fillarointiin mäet taitavat olla, näin tavan tallaajalle, liian haastavia sekä ylös - että alaspäin, eiköhän joku tasaisempi paikka aikanaan löydy. Patikkamahdollisuudet ovat rajattomat, ensi alkuun voi aloittaa retkeilyn vaikka takapihalta.

Viimeinen viikonloppu Loiressa, lähimatkailu parhaimmillaan

Meidän on aika pakata kassit ja fillarimme autoon ja jatkaa matkaa Itävaltaan. Viimeinen viikonloppumme Ranskassa helli meitä auringolla ja lämmöllä. Otimme kaiken ilon irti lomamme alusta ja nautimme lähimatkailusta.

Sable-sur-Sarthe

Kävimme Sable-sur-Sarthessa ensimmäisen kerran talvella, joessa vesi oli korkealla ja oli harmaa, tihkuinen keli. Tunnelma oli aivan toinen lähes kesäisessä säässä. Linnan puisto hehkui kevään värejä ja ihmiset olivat liikkeellä iloisin mielin.

Sable-sur-Sarthe ei ole kaupunkina tunnettu jostain tietystä historian tapahtumasta. Oikeasti se on pieni alle 15 000 asukkaan tavallinen, ranskalainen pikkukaupunki. Ranskalaiseen tapaan kaupungissa on kuitenkin historian saatossa tapahtunut yhtä sun toista. Sijainti merkittävän Sarthe-joen varrella sekä Anjoun ja Mainen rajalla on  tehnyt kaupungista kokoaan tärkeämmän. Samasta syystä toinen maailmansota jätti kaupunkiin vahvan jäljen. 

Me emme olleet historian jalanjäljissä vaan nautimme kupposen kahvia torilla ja kävelimme pitkin keskustan katuja ilman suunnitelmaa. Fiilistelimme ihanaa kevättä. Näin pääsiäisen alla tarkastelin myös suklaapuputarjontaa ja boulangerien pääsiäisherkkuja. 

Maantiekartalla pienet, tuntemattomat kaupungit voivat tarjota hienoja elämyksiä ja kurkistuksen paikallisten ihmisten arkeen. Lämmin suositus siis paikalliselle "Kouvolalle", "Jämsälle" tai vaikkapa "Kokkolalle". Ranskassa jokaisesta niistä löytyy kahvibaari ja hyvä boulangerie vaikkei siellä mitään muuta olisikaan.

Chateau de Craon

Marraskuussa, juuri saavuttuamme Loiren laaksoon, aloitimme lähialueisiin tutustumisen Craonin kylästä. Craonissa avasimme myös joulun juhlakautemme ja toisinaan olemme käyneet kylän pikkubaarissa La Stazionessa syömässä lounasta. Craonin linna oli sulkeutunut yleisöltä juuri kun saavuimme joten linnan salaisuudet jäivät näkemättä. Ei linna ollut auki vieläkään, webbisivujen mukaan aukeaa kesäkuussa. Linnan puisto sen sijaan avautui huhtikuun alussa ja sinne lähimatkailumme näillä seuduilla päättyi. 

Craonin linna on rakennettu 1770-luvulla skandaalin käryisissä tunnelmissa. Kuninkaallisia sukuja, pakkoavioliittoja, arkkitehdin tyttären maanpako Riikaan ja tietenkin yhden suvun konkurssi. Vain kerran, 1828, on linna myyty ja tämän jälkeen omistajat ovat olleet saman suvun jäseniä. 

Linna ei siis ollut auki joten olimme varautuneet kävelylenkkiin linnan puistossa, käveltävää todella riitti. On ranskalaista, englantilaista ja pientä puutarhaa, keittiöpuutarhaa ja kaikenlaista ihmeteltävää pitkin tiluksia. Pesutupa (sähköistetty!) joen varrella, linnan väen herkkuja varten rakennettu jäähuone, kappeli, joutsenlampi ja monenlaista muuta rakennusta. Linnan puistoalue on suuri, noin 47 hehtaaria. 

Linnan alueella on yli 300 vuotta vanha tammi (etsi kuvasta ihminen) joka on kestänyt mm. natsien polttopuun hankintaoperaation. Valitettavasti natsit pistivät linnan puiston muuten melko sileäksi erityisesti englantilaisen metsän osalta.

Nykyisin linnaa, kokonaan tai osittain tai pelkästään tallialuetta, voi vuokrata juhlatilaksi majoituksineen. Olisi sieltä löytynyt yhden yön majapaikkaakin mutta kuten arvata saattaa ei ihan säästöbudjetilla. Kalliita nämä ranskalaiset chateaut.

Näihin kuviin ja tunnelmiin jätämme heipat Loiren laaksolle. Valloittava, suuri ja ihana alue Ranskaa. Täynnä linnoja, historiaa ja ristikkotaloja, unohtumattomia makuelämyksiä -ihan hiukan viinimaistiaisiakin. Au revoir!