Heipat Itävallalle, recap syyskuu 2025

Syyskuun vietimme keskellä viinialueita pohjois-Burgenlandissa. Kukkulat vaihtuivat tasaisemmiksi mäiksi ja viinitarhoja riitti loputtomasti. Pitkästä aikaa näimme turisteja ja vilkasta kuhinaa Neusiedler See-järven rannoilla. Oslipin pikkukylässä vietimme kolme aurinkoista helleviikkoa. Hiki päässä puuhastellessa ei olisi arvannut että kalenterissa oli jo syyskuu. 

Retkikohteita oli paljon tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi. Aurinkoisia sunnuntailounaita, herkullista jäätelöä, kuumia fillarikilometrejä ja hiukan automatkailua mahtui syyskuun iloksi.

Sopron, Unkari

Tavaksemme taisi muodostua käydä retkeilemässä säännöllisesti myös Unkarissa, sieltäkin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Sopron sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Oslipista joten hurauksessa rajan yli retkeilemään. Sopronissa oli hiukan enemmän turisteja kuin etelämpänä Unkarissa Köszegissä tai Szombathelyssa, mutta muuten Sopron on unelias pikkukaupunki. Nämä rajalla olevat kaupungit eivät taida kuulua Unkarin suosituimpiin turistinähtävyyksiin.

Unkarilaisten kaupunkien paras puoli on se että kaupungin laidoilta löytyy yleensä pari isompaa kauppaa: sekä Tesco että Decathlon. Ja ne kaupat ovat myös sunnuntaisin auki! Suuri riemu Itävallan nihkeämmälle kauppapolitiikalle kyllästyneelle suomalaiselle -siis minulle. Unkarilaisten kaupunkien ja kylien keskustasta löytyy myös aina hyvä kahvila jonka hintataso on erittäin kohtuullinen.

Suuri pieni Eisenstadt

Kävimme Eisenstadtissa ensimmäisen kerran keväällä, noin puoli vuotta sitten. Hurjaa kuinka aika kuluu nopeasti. Keväisessä, hiukan viluisessa, tunnelmassa mietiskelin että tänne ja erityisesti Esterházyen palatsiin olisi kiva palata paremmalla ajalla. Kuinka vähän tiesinkään miten asiat humpsahtivat kohdilleen, nyt Oslipista ooli Eisenstadtiin lyhyt fillarimatka. 

Esterházyen palatsissa kävimme perusteellisella vierailulla. Täältä löydät tarinan suvun vaiheista ja palatsin aarteista. Jos olet kulmilla ehdottomasti suosittelen käymistä.

Baden bei Wien

Unescon maailmanperintökohteissa on Euroopan 11 suurta kylpyläkaupunkia. Joukossa on tuttuja nimiä kuten Italian Montecatini ja Belgian Spa, Ranskan Vichy. Mutta joukosta löytyy myös Itävallan Baden bei Wien. Badenin useissa kylpylöissä ovat seurapiiriään vahvistaneet Habsburgit, varakkaat wieniläiset ja koko joukko kuuluisia säveltäjiä. Erityisesti seurapiirien viihtymistä kenties edesauttoi edelleen toiminnassa oleva Casino. Casinolla on suuri ja kaunis puisto joka on kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä. Useat kuuluisat säveltäjät ovat saaneet puistosta oman muistomerkkinsä.

Hiukan jo höpsähtänyt Beethoven sävelsi Badenissa yhdeksännen sinfoniansa, nk. Eurooppa hymnin. Mozart eli täysillä rikasta seuraelämäänsä omalla tavallaan ja omilla iltajuoksuillaan. Straussin sekä isä että poika viettivät Badenissa paljon aikaa, tuotteliasta sakkia olivat kumpainenkin. Johann Strauss vanhemman tunnetuimpia sävellyksiä on aito korvamato, Radetzky- marssi. Varmasti koko musiikkisakkia elvytti sävellyshommissa Badenin terveyskylpylöiden hoidot ja sopivan korkeakulttuurinen seurapiiri. 

Sadonkorjuujuhlat

Vähitellen meidän oli aika pohdiskella auton pakkausta tulevaa matkaa varten. Sitä ennen vietimme vielä viimeiset kekkerit Itävallassa. St. Margarethen on pieni kylä keskellä viinialuetta mutta juhlat järjestettiin suuren maailman tyyliin. Porukkaa kertyi vapaa-aikakeskuksen viheriölle ainakin satamäärin. Orkesteri puhalteli perinnepolskaa kymmenien soittajan voimin tuntikaupalla, tanssijoita riitti ja ilo oli ylimmillään. 

Aurinko paistoi ja olut oli kylmää, snapseja, kotitekoisia liköörejä ja sektiä oli myytävänä pilkkahintaan. Ruoka-annoksia myytiin traktorien ja kuorma-autojen lavoilta eri seurojen ja yhteisöjen toimesta. Tarjolla oli kaikenlaista herkkua mm. erilaisia makkara-annoksia, knödeleitä ja paistettua speckiä. Edelleenkään en ole itävaltalaisen ruokakulttuurin suurin ystävä mutta aina jotain pientä löytyi naposteltavaksi. Iloitsin että täkäläiset osaavat juhlia eivätkä ole hurjassa huppelissa vaikka hauskaa pitävätkin. Rähinäjuomaa ei ole, ja jos jotakuta rupeaa väsyttämään, hoidetaan tilanne tyylillä. 

Superhelteisen sunnuntai-iltapäivän juhlaohjelma jatkui ja jatkui, me totesimme että nyt taitaa auringonpaistetta riittää tältä erää. Se olikin viimeinen hellepäivä syyskuulle. Oli aika kaivaa farkut kassin pohjalta esiin ja joku pitkähihainen paitakin lämmittämään viileämpiä aamuja.  

Syyskuu oli kiireinen ja tapahtumarikas, näimme aivan uuden ja toisenlaisen palan Itävallasta. Seuraavaksi matkamme jatkui pohjois-Italian kautta kohti Ranskaa ja uusi talvikotimme odottaa asukkejaan Loiren laakson pohjoisosassa, lähellä Normandian rajaa.  

Viimeiset kukkulalta, recap elokuu 2025

Elokuu vyöryi kukkulalle hurjalla helleputkella. Samaan aikaan Suomessa taisi syksy ottaa ensi askeleensa. 

Iltapäivisin kävimme nautiskelemassa Bernsteinin kylän pikku-uimalassa, Iina kutsui tätä paikkaa Baden-Badeniksi. Sopiva lempinimi onkin rauhalliselle uimapaikalle kukkuloiden välisessä solassa. Uimalampi on lähdepohjainen ja siksi varsin raikastavan viileä, ihan Suomen järvivesien lämpötiloja.

Kaipasin elokuun viimeisenä viikonloppuna venetsialaisia tutussa, ihanassa seurassa. Mökillä olisi ollut sauna lämpöisenä, sovimme että ensi vuonna juhlimme perinteikkäästi. Nyt nautimme vielä ihanasta lämmöstä vaikka aamuissa on jo pieni puraisu ilmassa. 

Patikkaa 

Elokuu oli lämmöstä huolimatta patikkakuukausi. Kävimme monessa eri paikassa kiipeämässä mäkiä ylös, läheltäkin löytyi hienoja maisemia. Yllättävästi jaloissa ja takalistossa tuntuu kun lähtöpiste on yli 600 m merenpinnasta ja nousumetrejä tulee lenkin aikana lähes 300 metriä. On vaikea sanoa missä on ollut paras patikkani täällä maisemien puolesta. Kenties jossain Buckligen Weltin avarilla kukkuloilla ikimetsän siimeksessä.

30 vuotta on pitkä aika

Elokuun lopussa olemme kulkeneet yhteistä taivaltamme 30 vuotta. Huhhuh, on se pitkä aika vaikka onneksi emme ole juuri matkalla vanhentunut. (Vielä tänä vuonna minulta on kysytty onko siippani kenties minun veljeni...juu ei ole, kiitos kysymästä). Viisaammiksikaan emme ole tulleet mutta kokemuksia on kertynyt reppuun kaikenlaisia. Koska tämä on hyväksi havaittu malli taidamme jatkaa edelleen samalla tavalla. 

Balatonin rannoilla

Edellisestä käynnistämme Balaton-järvellä Unkarissa on jo 19 vuotta. Reissu oli monella tavalla ikimuistoinen, meitä oli iso joukko sukulaisia mukana ja liikuimme pikkubussilla pitkin Unkaria. Olimme liikkeellä alkukesästä ja aina ei aurinko paistellut lämpimästi. Ihan aina emme löytäneet sitä mitä turistioppaiden mukaan olisi löydettävissä ja ihasteltavissa. Taisimme tuolla reissulla ristiä Unkarin maaksi jossa ei ole ainuttakaan opastetta yhtään mihinkään.  

Itävaltaan tullessamme mietimme että josko kävisimme taas vilkaisemassa haalistaako aika muistikuvia Balaton- järven ihmeellisen värisestä vedestä. Ei haalistanut, Balaton on vieläkin erikoisen värinen ja toivottavasti sellaisena pysyykin. Mahdollisuudet selviytymiseen ovat ainakin parantuneet koska Balatonista tuli kansallispuisto 2007. 

Kiertelimme Balatonin pohjois- luoteisrantaa ja ällistelimme pyöräilijöiden määrää. Heitä oli merkittävät määrät polkemassa pienillä pyöräteillä ja autoteiden penkereillä. Osa kulki isoissa porukoissa, selvästi jollain järjestetyllä reissulla. Kenties viikonlopun kunniaksi Balatonin ympäri, yhdellä yöpymisellä oli mahdollista leppoisasti poljeskella. Toivottavasti osalla reissu oli suunniteltu lyhyemmäksi, varustetaso pyöräilijöillä oli varsin kirjava.

Balatonilla on monenlaista nähtävää ja on hyvä hiukan suunnitella mitä haluaa reissullaan tehdä. Liikenne ja liikkuminen vie yllättävän paljon aikaa, infra ei ole kaikilta osin ihan tikissä. Me kävimme Hevizissä, lauantaimarkkinoilla Tihanyssa ja Keszthelyn kauniissa pikkukaupungissa.

Hevizin päänähtävyys on kylpylä (ja reumatologinen sairaala) jonka keskellä on terveysvaikutteinen pieni järvi. Heviz- järven muta sopii kaikenlaisiin vaivoihin ja järvessä uiminen helpottaa kolotuksia jo 1700- luvun loppupuolelta saakka. Rikki ei haissut ilmassa yhtä vahvasti kuin mielikuvissamme edellisestä reissustamme. Silloin pulahtelijoille soitettiin säännöllisesti torvea joka muistutti uima-ajan terveellisistä aikarajoista.  Nyt ei torvi soinut ja uimarit pulikoivat sulassa sovussa kellukkeidensa kanssa oman maun mukaan. Enemmän näytti olevan väkeä terveysjärven vieressä olevan normaalin uima-allasalueen laitamilla. 

Muuttopuuhia

Elokuun lopussa on jälleen aika muistutella pakkaustaitoja mieleen. Yllättävän näppärästi ja rutiinilla tavarat löytävät paikkansa meidän pikkuautossamme. Viimeisiä tallihommia ja loppusiivoukset, sitten on aika lähteä kohti uusia seikkailuja.

Syyskuun pysyttelemme edelleen Burgenlandissa mutta aivan sen pohjoisosissa, lähellä Eisenstadtia. Oslip niminen kylä, pieni mutta suurempi kuin Bernstein, sijaitsee lähellä Neusiedler See- järveä. Toiveissa on että maasto on tasaisempaa ja pääsisimme taas fillarihommiin, toisaalta kyllä patikkakin maistuu. 

Viimeiset kukkulalta, näitä maisemia oli helppo ihastella tämä kesä.

Keisarien kermakakkuja

Wien on mahtipontinen kaupunki ja se on täynnä keisarien historiaa. Näin suomalaisen vinkkelistä ajatellen jopa suureellinen ja pramea, kermakakkurakennuksia kadut pullollaan. Kun Suomessa vielä asuttiin tukevasti savupirteissä, Wienissä juhlittiin tanssiaisia ja yläluokka vietti loistokasta elämää. Toisaalta meillä Suomessa ei ollut Habsburgien sukua mutta meillä on edelleen kotoisat Niemiset, Järvelät ja Lahtiset. 

Habsburgien tarina on pitkä ja kunniakas eikä se suinkaan alkanut Itävallasta vaan nykyisen Sveitsin alueelta. Rudolph IV julisti itsensä Itävallan arkkiherttuaksi kepulikonstein laskennasta riippuen noin 1360-luvun tienoilla. Arkkiherttua- titteli kuulosti sopivalta arvonimeltä saksalaisten mahtiherttuoiden rinnalla. Rudolphia harmitti läheisen Prahan loistokas elämä ja Wienin asemaa pönkittääkseen hän laajensi Pyhän Tapanin katedraalia (vrt. Prahan Vituksen katedraali) ja perusti Wieniin yliopiston. Pramea on Pyhän Tapanin kirkko, sananmukaisesti kirkko keskellä kylää.  

Rudolph menehtyi nuorena 25-vuotiaana ja hän jäi vaimonsa kanssa lapsettomaksi, vallanperijä uupui. Suhmurointien jälkeen vuonna 1440 Fredrik III Habsburgilainen valittiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Fredrikistä alkoi 1700-luvulle saakka kestänyt keskeytymätön Habsburgien keisareiden joukko. Ei siis ihme että Habsburgilaiset ehtivät rakentaa Wieniin rakennuksen jos toisenkin, rahavarat olivat riittävän mallikkaassa kuosissa. 

Keisarikuntana Itävallan tarina päättyi 1867 mutta loistokkuus jatkui vain. Jatkoa seurasi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiana ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka.

Schönbrunnin linna ja puisto

Schönbrunnin linna (tai palatsi) puistoineen on hengästyttävä kokemus. Rakennuksen historia juontaa 1500-luvun puoliväliin kun keisari Maksimilian II rakennutti linnan sopivalle metsästysalueelle. Osmanien hyökkäys 1638 oli linnalle tuhoisa ja linnan uudelleenrakennus oli välttämätöntä. Keisarit vaihtuivat ja Schönbrunn oli monelle keisarisuvun jäsenelle mukava kesäpaikka hiukan Wienin melskeestä syrjässä. Keisarinna Maria Teresia valitsi linnan pysyväksi asuinpaikakseen 1740 ja korjaus- sekä uudelleenrakentaminen sai toden teolla vauhtia. Keisarinna synnytti 16 lasta joten linnan laajentaminenkin oli tarpeen. 

Nykyisin palatsissa on yli 1000 huonetta.  Ansaitusti linna puistoineen on Unescon maailmanperintökohde. Tuhat huonetta vaatii mahtuakseen melkoisen rakennuksen ja sitä Schönbrunn on loistossaan -melkoinen rakennus.

Schönbrunnin linnan puisto ei ole pikkuinen puutarha. Sieltä löytyy mm. labyrintti, japanilainen puutarha, patsaita, suihkulähteitä ja kukkulan päällä kaunis Gloriette. Puistosta löytyy aavikko- ja palmutalo, eläintarha ja englantilaistyyppinen muotopuutarha. Puutarha on parhaimmillaan mukavalla kävelylenkillä pitkin teitä ja polkuja, me ainakin viihdyimme mainiosti. Puistossa tuntuu viihtyvän wieniläisetkin, paljon näimme lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja tavantallaajia kuljeskelemassa pitkin puiston polkuja.

Luonnonhistoriallinen museo

Luonnontieteellisen museon ja kuvataidemuseon suunnittelun ja rakentamisen tilasi Keisari Frans Joosef I. Museot ovat ulkoasultaan identtiset ja ne sijaitsevat suuren puistoaukion kummallakin laidalla vastakkain, kuin peilikuvina toisistaan. Erittäin vaikuttava näky, puistoalue tai -aukio on täynnä muotoon leikattuja pensaita ja niiden seassa näyttäviä patsaita. 

Keisari Frans Joosef I avasi museon henkilökohtaisesti 10.8.1889 ja museo on ehdottomasti käymisen arvoinen edelleen. Museossa on esillä yli 20 miljoonaa artikkelia, näyttelyhalleja on lukuisia. Tunnetuin museon kohde on Venus von Willendorf, ikä yli 25 000 vuotta. Patsas on yllättävän pieni fyysisesti mutta rehevät muodot ovat terveiset esihistoriastamme. 

Museossa voi ihastella suunnattoman kaunista arkkitehtuuria. Museo on alun perin suunniteltu ja rakennettu museoksi mutta uskoisin että silmäniloakin on ajateltu. Kupolin alapuolella on kultaisin kirjaimin kirjoitettu tervehdys Keisarilta itseltään: Luonnon valtakunnalle ja sen tutkimiselle. Melko mahtipontista, juuri täällä aivan oikeassa ympäristössä.

Sisi-museo

Sisi-museo sijaitsee keskellä Wieniä Hofburgin linnassa. Samassa linnassa sijaitsee mm. tunnettu espanjalainen ratsastuskoulu ja linnaa ympäröi suosittu Hofburgin puisto. Meidän Wienin vierailumme aikana hepat olivat juuri päässeet kesälomalle joten näytöstä emme nähneet. Täällä kotikukkulallamme katselemme heppoja joka päivä, joskus nekin esittävät melkoista näytöstä. Uskon että ensiavuksi pärjäämme kotoisalla meiningillä.

23-vuotias Keisari Frans Joosef rakastui "ensisilmäyksellä" ja "pohjattomasti" nähdessään herttuatar Elisabethin, 15-vuotiaan tyttösen, 1853. Vajaa vuotta myöhemmin vietettiin jo häitä ja Sissin tarina sai alkunsa. Sisi-museossa audio-opastus korvalla pääsee hyppäämään mukaan keisarien, erityisesti Sissin, elämään. Taisin uppoutua audio-opastukseen niin etten muistanut kuviakaan napata kierroksen aikana. Paljon oli kuitenkin nähtävää ja keisarillista loistokkuutta eri huoneissa sekä Sissin esilläolevissa puvuissa.

Sissiä on verrattu mm. lady Diana Spenceriin ja Sissin tarinasta on tehty lukuisia romantisoituja elokuvia ja sarjoja. Monenlaista käännettä Sissin elämään mahtuikin draamaa, tragediaa ja turhamaisuutta. Itselleni jäi kuitenkin mielikuva että Sissi oli aikaansa edellä itsellisenä, vahvana naisena.

Sisi-museossa kannattaa käydä, itse opin paljon historiasta. Samalla mietin ettei aristokraattien elämä ole ollut kovin yksinkertaista tai edes mukavaa. Sissin tarina päättyi surullisesti, italialainen anarkisti puukotti Sissiä viilalla kuolettavasti 1898 Genevessä. Kohde oli täysin sattumanvarainen, suunniteltu hyökkäyksen kohde Orleansin herttua Philippe ei ollut ehtinyt matkaltaan vielä paikalle. 

Wienissä on paljon tarinoita ja rakennukset kuiskailevat keisarien historiaa. Historian tarinoiden kautta kaikki herää eloon. Näkemistä ja tutkittavaa on niin paljon että valintaa joutuu tekemään ettei ähky yllätä. Wien on monen matkan arvoinen. 

Kuuma, kuumempi, Wien

Kesäkuun lopussa odotimme iloisin mielin Iinaa ja Tuomasta saapuvaksi Wienin lentokentällä. Oli aikainen aamu ja mittarissa oli lähes 30 astetta plussan puolella. Suomessa oli ollut sateinen kesäkuu joten aurinkorasvat asentoon ja tervetuloa Wieniin. Edellisesti halauksestamme oli vierähtänyt tovi aikaa.

Vietimme Wienissä viisi päivää eikä helle helpottanut hetkeksikään. Wien on kuuma kaupunki mutta hyvin me tulimme toimeen. Paljon jäätelöä, jokunen virkistävä juoma ja lomatunnelmaa, pettämätön resepti matkailijoille.

Leipää ja sirkushuveja

Praterin huvipuisto tarjosi meille kaikille hauskan elämyksen nostalgiatunnelmissa. Praterissa perinteitä riittää, alunperin puisto oli aristokraattien metsästysmaita jotka keisari Joosef II avasi kaikelle kansalle virkistäytymiseen (1766). Maailmannäyttelyä vietettiin Praterissa 1873 ja tapahtumalla oli suuri vaikutus koko Wienin kaupungin kehitykseen. Huvipuisto avattiin 1895 ja pari vuotta myöhemmin avautui puiston tunnetuin laite, maailmanpyörä Wiener Riesenrad.

Prateriin pääsee helposti metrolla tai ratikalla, sisäänpääsy huvipuistoon on ilmainen ja puisto on käytännössä auki koko ajan. Tämä oli meille toimiva konsepti, kävelimme ympäri huvipuistoa lämpimässä kesäillassa ja toisinaan pysähdyimme lasilliselle. Ruokatarjonta Praterissa oli combo itävaltalaisia perusruokia laajennettuna perushuvipuistoruokaan. Suuria gourmet-elämyksiä ei ehkä kannata odottaa mutta mahantäytettä on saatavana kohtuuhintaan. 

Vekottimia Praterissa on joka lähtöön ja kaikenlaisia, webbisivujen mukaan yli 250 erilaista. Alueella ei ole käytössä rannekkeita tai yleislippuja. Jokaiseen laitteeseen ostetaan lippu erikseen laitteen vieressä olevasta lippukioskista. Hupien hintaskaala asettui noin 4-15 euroa, hurjimmat, uusimmat ja hienoimmat laitteet olivat skaalan yläpäässä. En muista milloin olen ollut edellisen kerran huvipuistossa saatikka ajellut millään laitteella. Tulin, näin ja koin, seuraavaa hupikerta voi odotella taas hetken.

Museoita

Wien on pullollaan museoita, keisareihin liittyvää historiaa mutta myös luonnontieteitä, taiteita ja lukematon määrä kirkkoja.  Ähkyä välttääksemme karsintaa täytyy tehdä ja me teimme sitä ihan fiilispohjalla. Oli hauska kokemus vierailla itselle uudessa suurkaupungissa ilman tarkkaa suunnitelmaa, kuumuus vei parasta terää seurueestamme. 

Yövyimme aivan Museokorttelin kupeessa ja tätä kompleksia voin suositella. Keisarilliset hevostallit ovat taipuneet taiteen kehdoksi ja tarjolla on museoiden lisäksi myös ilmaisia taidenäyttelyitä.  On täysin mahdollista että joku nykytaiteen teos tässä korttelissa meni yli ymmärrykseni mutta ihmettely ei maksa mitään. Alueella on useita ravintoloita joissa on miellyttävä pysähtyä vaikka illalliselle tai aperitiiville.

Tutustuimme aimo annoksen verran myös keisarilliseen elämään ja siihen liittyviin rakennuksiin ja museoihin. Näistä kirjoittelen erikseen, melkoisen mahtipontisia mutta hienoja rakennuksia.

Pieni pala Bratislavaa

Sunnuntai on Itävallassa perinteinen ja kunnollinen pyhäpäivä, mikään paikka ei ole auki -ei edes Wienissä. Sunnuntain hiljaisuuteen kannattaa varautua ja me päätimme lähteä Bratislavaan päiväreissulle. Vajaa 70 km (myös julkiset toimivat hyvin) autolla ja humps rajan ylitettyä kaupat ja palvelut aukenivat. 

Slovakiassa on moottoriteillä käytössä vinjetti kuten Itävallassakin. Hiukan pienempää tietä huristellen tämän kustannuksen voi sivuuttaa ja silti matkanteko on joutuisaa.

Bratislava on viehättävä ja pittoreski kaupunki. Vanhakaupunki ei ole kovin suuri ja helposti käveltävissä omin toimin. Eduksi on jos etukäteen hiukan vilkaisee kaupungin taustoja ja historiaa, taloilla on paljon tarinoita kerrottavana. 

Aikamme kaupungilla käveltyämme oli aika löytää sopiva terassi varjossa jossa lounas maistuisi mainiolle. Bratislava oli myös kuuma kuin kattila ja aktiviteetit piti sovitella jaksamisen mukaan. Pitkä, maittava lounas ja myöhemmin herkulliset kakkukahvit rakkaassa seurassa, siitä on muistorikas sunnuntai tehty.

Wien yllätti positiivisesti

Taustatutkimusta Wieniin olimme tehneet niin täällä Itävallassa kuin Suomen päässä. Kukaan ei erityisesti odottanut huikeita elämyksiä, löysimme sellaisia arvioita joissa Wieniä ei varauksettomasti kehuttu. On totta että Wien on iso, on totta että siellä on paljon kermakakkurakennuksia mutta mutta..

Meidän Wien oli silmäänpistävän siisti ollakseen suurkaupunki. Rakennukset olivat hienosti kunnostettu ja kauniita puistoja oli ydinkeskustassa useita. Koimme tunnelman, myös metroasemilla ja julkisissa liikennevälineissä, turvalliseksi. Riitti mainiosti että kassistaan piti huolta, erityisiä turvatoimenpiteitä ei tarvittu. En voi olla mainitsematta julkista liikennettä, se toimii ajallaan ja kattaa varmasti tavallisen turistin ja asukkaan tarpeet. 

Wien ei ole halpa kaupunki. Ravintoloissa hintataso on tietenkin laidasta laitaan mutta peruslounas per henkilö on kenties 20-30 euron luokkaa henkilö, juomat (myös alkoholittomat) nostavat laskun loppusummaa ikävästi. Museoliput olivat noin 20 euroa per henkilö kohteessa kuin kohteessa. Kannattaa tutustua erilaisiin lippupaketteihin jos tekee mieli tutustua esimerkiksi useampaan keisarilliseen kohteeseen.

Jos Wien meitä joskus kutsuu uudelleen niin voisi olla syksy, ehkä joulumarkkinoiden aikaan? Kunnolliset kävelykengät ja vaatteet sään mukaan ja sitten kävelemään. Wien on helposti käveltävä ja kaupunginosia on useita, jokaisessa omat hienoudet tutkittavaksi. 

Ruusuja ja rakkautta, recap kesäkuu 2025

Kesäkuu on Itävallassa perinteisesti ruusujen aikaa. On ollut ihanaa todeta ettei tämä ole vain lausahdus vaan ruusut ovat valloittaneet kaikki mahdolliset paikat. Kaikissa mahdollisissa väreissä, muodoissa ja lajeissa ruusuja voi ihastella lähes missä vain. 

Ruusuja tarvittiin myös kukkulan puutarhassa kun täällä vietettiin häitä. Kesäkuun puolessa välissä kaikki oli valmista ja oli rakkauden juhlan aika. Kirjoittelin aiemmin häävalmisteluista ja juhlaperinteistä, suomalaisittain jotain tuttua ja jotain hiukan vieraampaa. Jos hääasiat kiinnostavat löydät tunnelmia täältä.

Kirschlagin kirkkopihan ruusut

Reilun kymmenen kilometrin päässä kukkulasta (alamäkeen tietenkin) on pienen pieni Kirschlag im Buckligen Welt niminen kylä. Kylä on pieni ja ei varsinaisesti turismin keskus. Kylässä on kauniita yksityiskohtia ja mielestäni kaunein kirkon takapiha jonka ikinä olen nähnyt. Kauniisti hoidetut ruusuistutukset ja soliseva pikkupuro ovat ilo silmälle. Kylässä on jokunen kauppa ja vuonna 1884 perustettu Gasthof, perinteissä siis löytyy.

Juhannustunnelmia 

Juhannus ei täälläpäin ole juhla eikä mikään, sitä ei siis juhlita. Tosin juhannusta edeltävänä torstaina, aatonaattona, oli uskonnollinen pyhäpäivä ja kaikki paikat kiinni. Se niistä karkeloista sitten. Häiden jälkeen korkeapaine jämähti Burgenlandin päälle ja juhannuksena hikoiltiin ihan urakalla. 

Hellettä uhmaten Joni lähti juhannuksena vuorenvalloitukseen Hochwechselille, koko päivän reissu mutta kaiken kiipeämisen arvoinen. Ainakin iloinen mies reissusta palasi. Onhan noissa maisemissa jotain käsittämättömän hienoa!

Rakkaimmat

Vihdoin koitti se hetki jota olin odottanut monta, monta kuukautta. Iina ja Tuomas tulivat vierailulle ja meilläkin oli lomanen. Vietimme ensin aikaa Wienissä joka oli yli 30 asteen helteessä melkoisen kuuma kokemus. Mutta kivaa meillä oli ja kaikki yllätyimme positiivisesti Wienin tunnelmasta. Wienin kuumia tunnelmia löydät täältä ja keisarillista menoa täältä.

Kun kulmilla melkein olimme kävimme myös Bratislavassa. Erinomainen päiväkohde erityisesti sunnuntaina kun Itävallassa kaikki paikat ovat kiinni.

Kaikki ihana loppuu aikanaan ja Iinan ja Tuomaksen oli aika lähteä takaisin Suomeen. Siellä odottaisi Kerttu-koiran lisäksi muuttohommat. Olisi suonut paluumatkan sujuvan mutta Wienissä oli ukkosmyrskyä ilmassa ja lento viivästyi useamman tunnin. Samalla Iina ja Tuomas myöhästyivät jatkolennolta joten hiukan venähti pitkäksi. Jälkeenpäin olen lukenut että Wienin kenttä on ukkosherkkä ja kesällä viivästymisiä tapahtuu. Turvallisuus ennen kaikkea ja täällä kukkulallakin säävaihtelut ovat melkoisia. Kun myrskyää tai tuulee niin se tapahtuu sellaisella puhurilla että kaikki sen huomaa.

Edessä on heinäkuu, kuukausi jolloin ei varmaankaan tapahdu yhtään mitään. Tai näin ainakin toivon koska olemme kukkulalla pääsääntöisesti itseksemme eläinten kanssa. Toivomme siis paljon aurinkoa, lämpöä ja rentoja sekä yllätyksettömiä päiviä. Hiukan samanlaisia kuin työelämässäkin kesälomalla. Rentoa kesämieltä kaikille!