Rauhan ajatuksia hautausmailla Ranskassa

Maailmansodat ovat jättäneet pysyvät jäljet Ranskaan. Sotien jälkiä ei pääse pakoon, ne muistuttavat ihmiskunnan historiasta lähes jokaisen kylän keskustassa. Uljaita patsaita, muistomerkkejä, betonibunkkereita hiekkarannoilla, suuria sotilashautausmaita ja tietenkin esimerkiksi Normandian valtavat D-day rannat. Näiden lisäksi on paljon erilaisia museoita, sotaisaa historiaa ei häivytetä tai peitellä. Sodat ovat osa ihmiskunnan historiaa, merkittävä osa Ranskan historiaa.

D-day beaches, Normandy American cemetery

Internet on pullollaan tietoa D-daysta; ennakkovalmisteluista, itse tapahtumista ja lopputuloksesta. Eittämättä käy selväksi että D-day oli yksi toisen maailmansodan käännekohdista Euroopan näkökulmasta. Tapahtumapaikat ja tapahtumien mielettömyys avautuvat vasten historian kulkua. 

Omaha Beach

Tutustuimme tapahtumapaikkoihin myöhään syksyllä, turistisesongista ei ollut tietoakaan mutta silti ihmisiä riitti hämmästyttävän paljon.  Jätimme auton Omaha Beachin parkkipaikalle ja kävelimme lenkin metsäpolkua pitkin haustausmaalle ja myöhemmin dyynejä pitkin takaisin rannan toiseen päähän. Matka ei ollut kilometreissä pitkä mutta jollain tavalla mielelle raskas. Tämä ei ollut kevyt hupikävely.

American cemetery opetti paljon erityisesti sodan skaalautuvuudesta. Rautaisannos tapahtumien kulusta on hyvin selkeästi esitetty ja selvitetty. 

Niin surullista kuin se onkin, tämä pohjustus oli tarpeen kun siirryttiin hautausmaalle. Ristien loputon määrä muutti mielen hiljaiseksi. Jokainen risti kertoi yhden ihmisen elämästä, usein nuoren sotilaan. Joku näitä nuorukaisia jäi kaipaamaan toisella mantereella.

Normandy American cemetery

Brittany American cemetery, Montjoie-Saint-Martin

Vaikka American cemetery Normandiassa on varmasti tunnetuimpia amerikkalaisten hautausmaista se ei ole ainoa laatuaan. Melko lähellä Mt-St- Micheliä, St James kaupungin lähellä, on vaikuttava Montjoie-St-Martinin hautausmaa. Alueella on hautausmaan lisäksi kadonneiden muuri, muistokappeli, kartat sekä useita patsaita.

4408 hautakiveä joista kristittyjä 4327. Daavidin tähti löytyy 81 hautakivestä. 500 kaatunutta joiden ruumista ei ole löydetty, 97 ruumista joiden henkilöllisyys jäi tuntemattomaksi. Veljespareja 21 kappaletta. Näiden lukujen äärellä mietin jälleen sodan hulluutta. Tämä hautausmaa ei ole massiivinen kooltaan, se on tunnelmaltaan rauhallinen ja kunnioittava. Montjoie ei ole turistinähtävyys ja sinne harva turisti vahingossa eksyy.

Brittany American cemetery

Pointe du Hoc 

Sodasta jäi muitakin jälkiä kuin pelkät hautausmaat. Normandiassa 300 m korkealla rantakalliolla käytiin Pointe du Hocin taistelu.  Veretön ei ollut tämä taistelu kummallekaan osapuolelle. Taistelun lopputulos kuitenkin oli selvä ja saksalaiset joutuivat luopumaan asemapaikastaa.

Pointe du Hocissa ajattelin kuinka paljon ihminen on valmis näkemään kurjuutta sodan vuoksi. Olisiko samalla panostuksella saatu rauha maailmaan? Miksi maailmasta puuttuu tahto rauhaan?

Pointe du Hoc

Mont d´Huisnes, German War cemetery

Sodalla on on aina vähintään kaksi osapuolta ja väistämättä kaikilla osapuolilla on uhrinsa. Saksalaisilla on Normandiassa kuusi hautausmaata joista Mont d´Huisnes suurin. Ironista kyllä, tämä hautausmaa sijaitsee kuvankauniilla kukkulalla josta näkymä Mt-St Micheliin on suunnattoman upea.

Sen sijaan hautausmaa on tunnelmaltaan hyvin surullinen. Sodan aikana saksalaiset jättivät ruumiit jälkeensä, ruumiita ei pääsääntöisesti tuotu kotiin tai haudattu keskitetysti. Ruumiiden keräys läheisistä departementeistä sekä saarilta (Guernsey, Jersey) alkoi 1960. Ruumiiden joukossa oli saksalaisten sotilaiden lisäksi työleirin vankeja, keskitysleirien vankeja sekä siviilejä, myös naisia ja 21 lasta. 

Mont d´Huisnesiin on haudattu lähes 12 000 ruumista. Siltä osin kun tunnistus on ollut varma, haudattujen nimet löytyvät muistonäyttelyn kirjasta. Kirja on paksu ja aivan liian täynnä nimiä, mutta paljon myös nimettömiä kirjauksia "A German Soldier".

Hautausmaa ei ole kaunis, se on karu ja hyvin yksinkertainen, jopa tehokas jos tällaista termiä voi käyttää. Hautojen rakennus on ympyränmallinen ja se on kahdessa kerroksessa, yhteensä 68 eri kammiossa. 

German war cemetery

Tämä ei ole hautausmaa jolla käytäisiin suuressä vapauden tai itsenäisyyden aatteen tunnossa. Karuudessaan ja arkisuudessaan tämä hautausmaa summaa kaiken kauheuden. Hautausmaa ei kaunistele eikä täällä liput liehu, ympäristö on erittäin tarkasti ylläpidetty ja hautoja kunnioitetaan. 

Toivon että haustausmaan kukkulan päältä näkymä Mont-Saint-Micheliin on lupaus paremmasta tulevaisuudesta -yhdessä ilman sotaa. 

Au revoir!

Tämähän käy jo rutiinilla, kamat kassiin ja kassit autoon. Rutiinilla ei käy uusien ystävien ja tuttavien hyvästeleminen. Kahdeksan kuukauden aikana ehtii kokea yhdessä monenlaista, uusia hienoja muistoja. Yhdessä on mm. tehty pihahommia, rakenneltu kaikenlaista, juotu lasillinen viiniä päivällisillä, katsottu elokuvia ja joogattu. Maailmaa on parannettu, uusia ystävyyssuhteita luotu ja toivottavasti puhelinnumerot tulevat tarpeeseen tulevaisuudessa. On suuri rikkaus tavata uusia ihmisiä ja tutustua uusiin kulttuureihin.

Vaucé- Fontainebleau, 335 km

Pidempiin matkoihin on hyvä sujauttaa joku turistikohde jota käydä ihmettelemässä. Tällä kertaa valitsimme reitin varrelta Chateau Fontainebleaun, Ranskan linnavertailussa samassa kategoriassa kuin Versailles. Versaillesia pohdiskelimme myös mutta se sijaitsee reitiltämme Pariisin "väärällä" puolella. On siis lisää syitä palata Ranskaan uudelleen, kyllä Versailles joskus täytyy nähdä.

Jokunen linna on jo nähty mutta kyllä Fontainebleau oli upea. Se on käsittämättömän hieno ja lähes tuhat vuotta historiaa mahtui niiden seinien sisään. Linnassa on 1500 huonetta ja kaunis puutarha oli kooltaan noin 130 hehtaaria. Siinä sitä on nurmikkoa ajeltavaksi, iso puutarhurijoukko istutti kesäkukkia pitkiin  kukkapenkkeihin. Puutarhassa kaikki oli isompaa, tilaa ja avaruutta oli paljon. Mikä parasta puutarha on julkinen ja yleisölle auki päivittäin, paljon näkyi ihmisiä lenkillä vaikka ilma oli sateisen sorttinen.

Linna itsessään oli melkoinen kokemus. Tavalliselle turistille oli auki noin 20-30 huonetta jotka olivat lähes täysin alkuperäisessä kunnossa. Kierroksella ihmettelimme mm. kuninkaiden makuuhuoneita, Marie Antoinetten uhkapelisalonkia, paavin huoneistoa ja Napoleonin buduaaria . Linnakierrokseen kannattaa varata aikaa, niin paljon tutukittavaa siellä on. Tämän linnan historiaan kun tutustuu (toivottavasti ennakkoon) tulee samalla Ranskan historian tärkeimmät tapahtumat tutuksi. 

Linnakierroksella tulee päivän niskajumppa suoritetuksi, kaikkialla oli katseltavaa eikä vähiten upeissa kattokoristeluissa. Kaiken kaikkiaan linnan prameus ja historian yltäkylläisyys olivat yhdelle kierrokselle runsaasti sulateltavaa. Kulttuuriähky voi iskeä Firenzessä mutta myös ranskalaisessa linnassa. Täällä olisi mielellään kuljeskellut toisenkin päivän ja viettänyt piknikkiä linnan puistossa.

Fontainebleu- Forbach, 415 km

Kuninkaalliset komeudet jäi taakse kun suuntasimme kohti Saksan rajaa. Kohtuullinen päivämatka pikkuteitä pitkin, viimeinen liitutaululounas ja tunnelma muuttui. Pikkuteitä ajellessa aikaa kuluu mutta moottoriteiltä puuttuu löytämisen riemu ja ihanauus.  Päädyimme pikkuruiseen kyään keskelle ensimmäisen maailmansodan polttopistettä. Historian kertaus on aina paikallaan ja nykyisin voisin väittää jo osaavani kohtuullisesti maailmansotien käännekohtia Euroopassa.

Forbach on vielä juuri ja juuri Ranskan puolella mutta Saksan vaikutus on vahva. Kaupungissa itsessään ei ole juuri mitään nähtävää, meille se oli yhden yön pysähdys, ihan asiallinen sellainen. 

Forbach- Dusseldorf, 290 km

Sitten se moottoritie alkoi ja loppumatka oli vain kilometrien kulutusta. Dusseldorf oli yllättävän eloisa kaupunki, mukava kuhina iltasella oluttupien terasseilla. Voihan toki olla että maaseutuelämän jälkeen kaikki tuntuu vilkkaalta. 

Keskustassa rakennettiin tulevia Japani-viikkoja, kirsikankukat olivat kauniissa kukassa. En tiennytkään että Dusseldorfissa on yksi Euroopan suurimmista japanilaisten yhteisöistä.

Dusseldorf- Bremen- Travemünde, 484 km

Viimeinen reissupäivä ja Lübeck on jo nähty. Laiva lähtee yöllä ja jossain päivä täytyy kuluttaa. Päädyimme Bremeniin, auto parkkiin ratikkapysäkin lähelle ja siitä keskustaan. Vaikka mieheni Joni on kätevä, ict-taustainen herrasmies  emme ymmärtäneet lippujen ostologiikkaa apissa. Päädyimme ostamaan tiketit suoraan ratikan automaatista, se toimi mainiosti korttia vinguttamalla.

Bremen jätti hiukan ristiriitaisen fiiliksen. Kaupungissa on vanhaa hansakulttuuria, Schnoor-kortteli aivan suunnattoman viehättävä pikkuinen alue. kirkkoja joka lähtöön ja kävelemällä avoimin mielin löytää vielä enemmän. Bremenissä on myös kummallisia ehkä 1970-luvun metallipömpeleitä (ehkä ne oli taidetta) joista oli väsätty lapsille leikkipaikka. Kiva ajatus joka oli toteutettu suoraan asfaltille, paikallisen laitapuolen kulkijoiden suosikkipuiston viereen.  Noh, kaupunkiin mahtuu monimuotoisuutta ja elämää.

Meidän Bremen oli päivän turistipysähdys, lounas, kävelyä ja ihmettelyä. Oivallinen tapa viettää aikaa ja odotella laivanlähtöä. 

Viimeinen pätkä Travemünden satamaan ja vajaa kaksivuotinen reissumme on laivamatkaa vaille valmis. Suomessa on hyvä ladata akkuja sekä hoitaa käytännön asioita ennen seuraavaa seikkailua. 

Tähän oli hyvä päättää reissaaminen hetkeksi, tämän kaupungin, näiden rakennusten ja kosken kuohujen tarinat ovat tuttuja. 

Iloinen ja kepeä Nantes

Olemme asustaneet Pays de la Loiren alueella nyt kahteen otteeseen yhteensä yli vuoden verran. Voi sanoa että lähiseudut ovat tulleet tutuksi. Tästä huolimatta alueen pääkaupunki Nantes oli vielä käymättä. Ennenkuin täältä lähdemme täytyi tämä aukko täyttää kokemuksilla.

Nantes on suuri kaupunki, metropolialueella on noin miljoona asukasta. Suurkaupungilla ei välttämättä ole aina hyvä kaiku, suuruus voi tuoda mukanaan myös ikävämpiä lieveilmiöitä. Nantes mainitaan usein Ranskan asumisviihtyvyyden kannalta kärkijoukkoihin, joten ei se mahdoton voi olla. Ja ei se ollutkaan, en tiedä voiko paikkoja laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta Nantes viehätti ja ilahdutti.

Nantesin pitkä historia

Nantesilla on pitkä ja kunniakas historia Loire- joen merkittävänä satamakaupunkina ja väylänä merelle. Jos historia kiinnostaa, kannattaa suunnata Ducs de Bretagne- linnaan aivan keskustassa. Linna itsessään on hieno ja Nantesin historia- museo on erinomaisesti kuratoitu. Reipas pari tuntia kului perehtyen näyttelyyn ja se todella loi uuden näkökulman kautta vuosisatojen historian eri käännekohtiin. Jos olette kulmilla suosittelen vierailua lämpimästi!

Linnan alueella on mukavia varjoisia puistopolkuja käveltäväksi, linnan sisäpihalla kannattaa piipahtaa joka tapauksessa. Linna on todella hienoa ja upeasti restauroitu.

Nantesin kuuluisuuksia

Pala kultttuuria

Phileas Fogg lähti reissuilleen maailman ympäri tunnetuin seurauksin. Matkaa tehtiin myös Maailman keskipisteeseen, Maasta kuuhun ja Sukelluslaivalla maailman ympäri, kaiken kaikkiaan 63 romaanin verran. Jules Verne tuotti romaanien lisäksi myös yli 30 näytelmää. 

Vernellä kynä sauhusi, kaunokirjallisesta tasosta voidaan olla montaa mieltä. Vernen visiot ovat olleet aikakaudellaan täysin käsittämättömiä, hän kirjoitti mm. sukellusveneistä, lentävistä kapineista ja muista tekniikan ihmeistä ennenkuin niitä oli olemassa. 

Verne syntyi Loire-joen syrjäisellä saarella ja hänet lähetettiin Nantesiin kouluun. On perusteltua ajatella, että Verne on nantesilainen. Vernen historiaa ja kirjallista tuotantoa voi käydä ihmettelemässä pienessä museossa Nantesin keskustan laidalla. Pieni ja kompakti museo, joka on  lyhyen käynnin arvoinen, jos herra Verne kiinnostaa.

Museo on vinkeästi mäen rinteellä, tunnelma tuo muistoja Italiasta.

Herkkuja

LU eli Lefèvre -Utile on ranskalainen keksinvalmistaja, tosin nykyisin jenkkiomisteinen. 1846 alkoi perheellä keksinpaisto ja mitä herkkuja uunista tulikaan! Bastogne, Le Petit Beurre, Pim's, Champagne, TUC....tuttuja merkkejä riittää.

1887 LU:n perhe rakensi uuden tehtaan ja päättivät samalla panostaa brandimarkkinointiin. He pestasivat parhaat maalarit ja graafikot luomaan ikimuistoista ilmettä keksipurkkeihin ja -paketteihin. Hyvin he onnistuivat, 1800-luvun lopussa LU-keksejä myytiin Ranskan lisäksi useissa muissa maissa. Nämä nostalgiset keksipakkaukset ovat edelleen ainakin oman ihasteluni kohteena.

Hulluja nuo ranskalaiset

Leipää ja sirkushuveja voisi kääntyä Nantesissa patonkia ja teknisiä elefantteja- tyyppiseksi lausahdukseksi. Boulangerieta ei ole ihan joka kulmalla keskustassa mutta tietenkin peruspötkö kainalossa on aina taattu. Sen sijaan liikkuvaa tekniikkaelefanttia voi käydä ihastelemassa Loire-joen saarella aivan Nantesin keskustan tuntumassa.

Saari on keskellä Loire-joen suistoa mutta sinne pääsee kätevästi siltoja pitkin kävellen tai fillarilla. Piakkoin myös ratikalla, perustustyöt olivat rapiasti käynnissä. Kun satamatoiminta saarelta päättyi kaupunki päätti panostaa alueen hyötykäyttöön. Kulttuuri, viihde, matkailu ja taide valloittivat saaren ja valloitus on edelleen käynnissä. Tämä saari on monien mahdollisuuksien saari. Olen varma että alueesta muotoutuu jotain todella hienoa ja yllättävää jatkossa, alku on nyt jo hieno.

Saarelta löytyy siis liikkuva elefantti. Ilmestyksellä on korkeutta 12 m, leveyttä 8 m ja kyytiin mahtuu lähes 50 henkilöä. Olihan se hauska kokemus kun vantti törähteli ja ruiskutti vettä. Niin järjetön vekotin kuin olla saattaa, mutta tuotti paljon iloa ihan katsellessa.

Aivan elefantin vieressä oli suunnaton karuselli, Marine Worlds Carousel. 25 metriä korkea, 20 m halkaisijaltaan ja merihärpäkkeitä ajeltavaksi on kolmessa eri tasossa. Luin myöhemmin että matkustajat voivat liikkua karusellissa sen pyöriessä ja ohjata koneiden liikettä. (Suomessa käsittääkseni karusellissa istutaan tiukasti paikallaan). Mielessäni näin kaikkien pikkutenavien kirmailevan pitkin karusellia kuumuudessa ja tungoksessa. Emme karusellissa käyneet ajelulla joten varmaa tietoa ei ole.

Saarelle on visioitu tulevaisuutta on jos jonkinlaista. mm. 2023 asti harkittiin, kai jo ruvettiin rakentamaan, haikarapuuta. Puussa olisi ollut korkeutta reilu 20 m ja puussa olisi ollut kaksi teknistä haikaraa. Tarkoitus oli että haikaroilla olisi voinut lentää. No, nyt ei ollut haikarapuuta rakenteilla eikä edes jälkiä vanhoista ajatuksista -ehkä sittenkin havahduttiin turvallisuusnäkökohtiin. 

Toisinaan on hyvä ravistella omia varsin luutuneita ajatuksia siitä mikä on mahdollista. Ranskalaisille aika moni asia on mahdollista, yritteliästä ja idearikasta kansaa.

Vehreä ja vihreä

Nantes on koostaan huolimatta vihreä ja kaunis kaupunki. Asuimme keskustan laidalla, paikallisessa "Pasilassa", ja kuinka kaunista vehreyttä betonin keskellä oli. Kun seuraavan kerran käymme Pasilan kupeilla taidan käydä vilkaisemassa vertailukohtaa. 

Keskustan kupeessa on suuri, hyvin hoidettu puisto Jardin des Plantes. Puistossa on vanhoja kasvihuoneita ja paljon penkkejä varjossa istuskeluun. Puisto on paikka jossa on hyvä huokaista ja nauttia -ehkä pala patonkia?

Värien iloa

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja oli aika hyvästellä Nantes -me toivottavasti näemme uudelleen, paljon jäi vielä kokematta. 

Vielä ehdimme pienelle kierrokselle Loiren vastarannalle Trentemoultiin. Se on entinen, vaatimaton kalastajakylä joka nykyisin tunnetaan värikkäistä taloistaan ja pittoreskista tunnelmasta. Trentemoult oli ehdottomasti sunnuntaikävelyn arvoinen ja siellä oli rento, kiva tunnelma. 

Trentemoultiin pääsee Nantesin keskustan satama-alueelta vesibussilla, matka vie kuulemma vajaan kymmenen minuuttia. Erinomainen vaihtoehto, Trentemoult ei ole parkkeeraajan paratiisi kapeilla kujillaan. Ranskassa kun ollaan niin on hyvä mainita että kylän rantaraitilta löytyy muutamia ravintoloita, kahviloita ja creperietä. Jos sattuu olemaan todella täyttä, ehkä kesällä?, vesibussilla pääsee hetkessä takaisin Nantesin tarjonnan äärelle.

Kirkkojuttuja ja humputtelua

Keski-Loiren alueella on viisi "kovaa kirkkoa" joista voi perustella hyvän syyn matkustella siihen suuntaan. Kaikkien upeiden satulinnojen lisäksi tietenkin.

Toursin katedraalissa olemme käyneet aiemmin vuonna 2024, tänä keväänä otimme kohteeksemme Chartresin ja Orléansin katedraalit. Vielä jäi Bloisin ja Bourgesin kirkot valloittamatta ja samalla tulevaisuuden reissun kohteeksi.  Jos joku on kiinnostunut bongailemaan Unescon maailmanperintökohteita, näistä viidesta kirkosta Chartres ja Bourges sopivat listalle mainiosti.

Chartres, Neitsyt Marian katedraali

Chartresin katedraali pötköttää konkreettisesti keskellä kylää. Sitä ei voi olla näkemättä eikä tasatunnein kuulematta. Katedraali täyttää tilansa ylväästi ja se on todellinen goottilainen taidonnäyte. Kaikenlaisia kirkkoja ja temppeleitä on tullut reissuilla vastaan, mutta tämä on omaa kokoluokkaansa. 

Katedraalin numerot ovat muhkeat: 130m metriä pitkä, leveimmillään 46 metriä. Katedraalissa 176 lasimaalausta ja yli 200 patsasta kuorin 41 eri kohtauksessa. Katedraalin sisällä on niin paljon katseltavaa että niska kenollaan voi viettää aikaansa pitkän tovin. Katedraalin lattiasta löytyy labyrintti, tosin meillä meni hetki ennenkuin sen hoksasimme -tuolit olivat pahasti kuvion päällä. 

Historiaa katedraalista löytyy 1100- luvun alkutaipaleelta asti. Historiallisesti on merkittävää, että katedraalia ei ole tuhottu tai ryöstetty olemassaolonsa aikana. Toisen maailmansodan aikana katedraalin suunnattoman kauniit lasimaalaukset vietiin maaseudulle turvaan. Samoin korjaustoimenpiteet on tehty maltilla. Katedraali on edelleen lähes alkuperäisessä, goottilaisessa asussaan. 

Kun katedraalista astuu ulos, voi halutessaan taivaltaa vaikka Santiago de Compostelaan saakka. Taival on pitkä mutta varmasti vaeltajalleen antoisa.

Toki Chartressa on muutakin ihmeteltävää kuin katedraali. Kaupunki on varsin viehättävä ja helposti käveltävä. Alakaupungissa on vanhoja pesuloita Loiren rannalla, kuitenkin keskellä kaupunkia. Täällä Loire sirpaloituu hetkeksi ja siksi alakaupungissa on paljon pikkuisia siltoja. Kaduilla ja kujilla kuuluu elämän äänet, Chartres ei ole vain turisteja varten. 

Orléans, Pyhän Ristin katedraali

Joulun tienoilla kävimme Rouenissa (teksti löytyy täältä) ja Jeanne D'Arcin tarina päättyi siellä traagisesti hirsipuuhun. Tunnelmaa keventääksemme oli syytä matkustaa Orléansiin ja tutustua Jeanne d'Arcin tarinan alkuosaan. Orléans oli kummitellut useamman kerran matkasuunnitelmissamme ja ystävämme Marika sitä myös suositteli retkikohteeksi. 

En tiedä oliko meillä kirkkokrapula vai mikä, mutta Orléansin katedraalin kokemus ei yltänyt aivan samaan upeuteen kuin kaverinsa Chartressa. Hieno oli toki Orléansin katedraali, sitä ei käy kiistäminen. Katedraalissa on juuri käynnissä mittava sisäosien uudistustyö. Uskon että korjauksen valmistuttua katedraali pääsee loistoonsa. 

Orléansin katedraalissa on useita sivukappeleita jotka ovat hyvin kauniisti maalattu. Yhdestä sivukappelista löytyi mielenkiintoinen Gallen-Kallelan henkinen maalaus.

Markkinahumua

Orléans on eläväinen kaupunki ja siellä saa aikansa kulumaan helposti. Kävimme lauantaiaamuna ruokamarkkinoilla Loiren rantapenkalla sekä puistossa kirpparitarjontaa ihmettelemässä. Kirpparilla oli tarjolla lähes mitä vain ja hinta tuntui olevan neuvoteltavissa. Oli hurjan hauskaa ajankulua ihmetellä tavarataivasta. Kummallisia asioita on ihmisillä myytävänä ja vielä kummallisempia asioita ihmiset ostivat.

Illallinen vailla vertaa

Orléansissa riittää ravintoloita, kaikentasoisia ja eri lompakoille sopivia. Lähes kaikille ravintoloille on yhteistä se että varaus tarvitaan. Tuurilla toki voit päästä sisään irtopaikoilla. 

Varasimme illallispaikkamme pienestä, periranskalaisesta bistrosta. Illallinen alkoi laskeutumalla viinikellariin ja miettimällä mitä tänään juotaisiin. Olisi suuri ilo nähdä samanlainen viinikellarikonsepti Suomessa -ja vielä jos hintatasokin olisi maltillinen.

Syömiset valikoitiin suppeasta mutta erittäin laadukkaasta ruokalistasta. Usein suppea ruokalista on hyvän keittiön tae ja niin se oli nytkin. Pöytään kannettiin rustiikkisia mutta erittäin maistuvaisia annoksia. Illallisen jälkeen ilolla kävelimme kohti hotellia mahat piukkana herkuista.

Missä olit silloin? Huhtikuu

Huhtikuu on kuukausista julmin sanoo vanha sananlasku. Samalla otsikolla on tehty suomalainen elokuva  ja jotkut kokevat suurta kevätahdistusta. Meidän taloudessa huhtikuu on kevään alku ja kunnon matkailusesonki on joko alkanut tai ainakin ollut vahvasti suunnitteilla. 

2009 ja 2010, Ujlengyel, Unkari

Perheemme on aiemmin ratsastanut ahkerasti. Tämän vuoksi, ja jokusen sattuman kautta, kävimme useana vuonna Unkarissa Ujlengyelin kylässä ratsastuslomilla. Pehvaa hinkattiin satulaa vasten oikein toden teolla pari kertaa päivittäin. Kun kankku rupesi puutumaan, löytyi lomille paljon muuta ohjelmaa. 

Lajosmizen ratsutilalla kävimme pääsiäisjuhlissa sekä katsomassa perinteisempää unkarilaista ratsujenkoulutusta. Budapestissä vierailimme aina päiväreissulla ja samalla lepuuttelimme ratsastuslihaksia kylpylöissä. Dabasissa tutkailimme maalaismarkkinoita ja pohdimme montako hevosta voisi lentokoneeseen ottaa tuliaisiksi.

Aina ei aurinko paistanut, joskus oli kylmä ratsastaa pustan tuulissa keväällä, mutta reissut olivat ikimuistoisia.

2017 Edinburgh ja Glasgow, Yhdistyneet kansakunnat

Skotlannin kutsu kuului kun tyttäremme Iina pohdiskeli jatko-opintoja lukion jatkoksi. Jakauma taisi olla niin että erityisesti minä halusin Edinburghiin ja Glasgowssa kävimme yliopistoon tutustumassa. 

Edinburgh on valloittava kaupunki ja oivallinen nautittavaksi keväällä. Voin kuvitella kuinka kuumaa siellä voi kesähelteillä olla. Paljon on historiaa tässä kaupungissa ja varmasti itse kullekin jotain tutkittavaa ja löydettävää. Paikallisessa pubissa voi syödä mainiot fish& chipsit siiderin tai oluen tahdittamana, Skotlannista löytyy myös herkullista toffeeta. Nautimme korkelaatuisen five o´clock tea- tarjoilun Glasgown kasvitieteellisen puutarhan ravintolassa.

Glasgowiin matkustimme linja-autolla ja totesimme että emme ymmärtäneet paikallisesta murteesta juuri sanaakaan. Sama tahti jatkui matkan edetessä. On pakko myöntää, että edelleen skotlannin murre teettää ymmärryshaasteita. 

Glasgown ylioopisto on mielettömän hieno ja huokuu historiaa. Kannattaa käydä yliopiston kirjastossa, museossa ja kaupassa, mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia paikkoja. 

2019 Gdansk, Puola

On hämmentävä juttu kuinka matkat unohtuvat aktiivisesta muistista. Kuvia selaillessani tämä Puolan piipahdus osui silmiini ja mietin, että kuinka kiva reissu olikaan. Lyhyet lennot, huokea hintataso ja hyvä julkinen liikenneverkosto helpottavat lyhyen reissun onnistumista olennaisesti. Kävimme Gdanskin lisäksi kunnon kävelylenkillä Sopotissa ja päiväretkellä Malborkin linnassa. 

Malborkin linna oli mainio päiväretken kohde, ei liian kaukana mutta oman reissun arvoinen. Saksalainen ritarikunta aloitti rakennustyöt 1200- luvun lopulla, nykyisin linna on Unescon maailmanperintökohde. Hyvät kengät jalkaan, kannattaa ottaa audio-opastus ja linnan sokkeloita tutkimaan. 

2023 Lucca, Italia

On matkoja ja sitten on matkoja, tämä on näistä jälkimmäinen. Lucca, Pisa ja kauniit Toscanan pikkukaupungit ja -kylät, kaikki tietävät ne. Kun hyvin suunnittelee, lyhyeenkin reissuun mahtuu monenlaista. Me ehdimme,  viininjuonnin ja ruokakulttuurin antimien lomassa, mm. patikkaretkelle ikimuistoisen kauniisiin maisemiin. 

Kevät on satumaisen kaunista aikaa Euroopassa ja se on hyvä aika käydä Italiassa. Tosin Italiassa voi käydä milloin vain. Italia on täynnä historiaa, taidetta, kulttuuria ja luonnon kauneutta -sekä herkullisia illallisia.

2025, Colmar, Ranska

Viime vuonna suuntasimme kohti Itävaltaa juuri ennen pääsiäistä. Matka taittui Colmariin joka oli koristautunut pääsiäisen kunniaksi kevättunnelmaan. Pupuja, koristeellisia pääsiäismunia, höyheniä ja paljon turisteja oli Colmarin keväässä. Colmar on kaunis ja käymisen arvoinen, mutta kovin täynnä turisteja. Lisää tästä reissusta löytyy täältä.

Missä olit silloin? -blogihaaste 2026

Missä olit silloin- blogihaaste 2026 on oivallisen blogistin Via Per Aspera Ad Astra julkaisema muisteluhaaste. Matkoja riittää yllättävän paljon ja ihania muistoja jaettavaksi.

Missä olit silloin? Tammikuu

Missä olit silloin? Helmikuu

Missä olit silloin? Maaliskuu

Missä olit silloin? Huhtikuu

Missä olit silloin? Toukokuu

Missä olit silloin? Kesäkuu

Missä olit silloin? Heinäkuu