Bretagne sijaitsee Ranskan länsirannikolla, Englannin kanaalin ja Biskajanlahden välisellä niemimaalla. Rantaviivaa riittää ja Atlantti tyrskyää, vuoroveden vaihtelu erityisesti Saint-Michelin lahdella on todella voimakasta. Golf-virran vaikutuksesta ilmasto on leuto erityisesti talvisin, vastaavasti kesäisin lämpötila jää edelleen melko matalaksi. Bretagnen pääkaupunki on Rennes.
1950- luvun loppupuolella Bretagnesta irrotettiin osa joka nykyisin tunnetaan Loire-Atlantiquen departmenttina, osana Pays de la Loiren aluetta. Samaan aikaan Pays de la Loiren alueen pääkaupungiksi valittiin Nantes, sekin oli aiemmin osa Bretagnea. Myöhemmin alueiden yhdistämistä on vaadittu uudelleen ja on väläytelty bretonin-kielen aseman vahvistamista.
Taas on lounasaika
Suomessa ei tule syötyä ostereita, hinta voi olla yllätyksellinen. Hintatasoa ei tarvinnut pohtia Cancalessa joka on Bretagnen ostereiden pääkaupunki. Jos osterit eivät satu olemaan herkkuruokaasi Cancalessa on lukuisia viehättäviä ravintoloita joista valita. Tai ehkä käyt nauttimassa osterit alkupalaksi majakan vieressä ja suuntaat lounaalle johonkin mukavaan ravintolaan?
Cancalen rantabulevardin päässä on majakka ja "aidot, oikeat" osteriasiat tapahtuvat sen juurella. Majakan vieressä on pieni aukio jossa on kahdeksan paikallisen osterikasvattajan torikojut. Ostereiden hinnoittelu riippui osterin koosta ja take-away (ilman avausta) oli hiukan huokeampia. Kuten sanottu, hinta ei päätä huimannut. Valittavana on kahta erilaista osteria, kiviosteria sekä lättäosteria. Nimikkeet eivät ole virallisia, ihan itse ne nimesin nautiskellessani. Joka tapauksessa osterit ovat eri makuisia riippuen lajikkeesta ja kasvupaikasta.
Kun syötävät osterit oli valittu täytyi tehdä tärkeä valinta viinin suhteen. Asiaa onneksi auttoi majakan toisella puolella oleva pieni pakettiautokioski josta valinnan varaa löytyi laseittain oikein mainio määrä. Tällä kertaa valinta osui Chablisin heleisiin makuihin.
Meitä oli vinkattu etukäteen missä nämä toriosterit syödään, mahdollisuus etikettivirheeseen oli ilmeinen. Pehvat portaille, ihan siihen naapurin viereen vaan, ja piknik-tyyppinen lounas oli valmis alkamaan. Itse pidän ostereista sitruunan kera, pieni puserrus ja suun täydeltä meren raikkautta.
Ostereita syödessä syntyy paljon biojätettä, osterinkuoria. Syöminen on sormille hiukan tahmaista hommaa, ainakin näin tottumattomalle. Puhdistushommat onnistuivat sitruunanpuolikkaan kera, onneksi repussa oli mukana serviettiä. Ja ne kuoret....ne paiskottiin siihen portaiden alapäähän rannalle. Oli hassua kun iso äijäseurue kippasi kymmeniä kuoria rantsulle niin että kilinä kävi. Kuoria oli paiskonut aikojen saatossa joku muukin, niitä oli paljon ja vielä enemmän. Kuoria oli niin paljon ettei rantahiekkaa enää näkynyt. Jännä kyllä, paikalla oli erillinen roskis johon ne käytetyt sitruunanpuolikkaat pystyi lajittelemaan. Muuta roskaa tästä lounaasta ei pitäisi syntyä, me työnsimme servietit takaisin reppuumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!