Ruokajuttuja

Ranskasta ei voi puhua eikä tätä maata voi kokea ilman ruokaa, ruoka-asioita ja makuelämyksiä. Olemme todellakin tehneet parhaamme ruokarintamalla, laajalla skaalalla makeasta suolaiseen. Valtaosa ruokailuistamme tapahtuu kotonamme oman keittiön herkkujen äärellä. Hyvä näin koska muuten edessä olisi isompien housujen osto ja samalla pitäisi uusia myös patikointipöksytkin. 

Liitutaulupaikat

Hyviä ruokaravintoloita löytyy mitä pienimmistä kylistä. Hintataso ei päätä huimaa, kolmen ruokalajin lounas kustantaa noin 15-20€/ hlö, toisinaan myös juustot ja lasilliset viiniä hinnassa mukana. Kalliimpiakin vaihtoehtoja löytyy helposti mutta liitutaulupaikkojen menu du jour on hyvä valinta. 

Olemme ranskalaistuneet ruokatavoissamme. Nykyisin ymmärrän mainiosti että hyvään lounaspaikkaan, yleensä johonkin pikkukylään, kannattaa ajaa kilometri jos toinenkin. Eduksi on jos ravintola ei ulospäin näytä kovin kummoiselta ja jos sen edustalla on parkkipaikat tiukassa. Sunnuntaisin on riski lähteä lounaalle jos ei ole pöytävarausta tehnyt etukäteen. En muista että huonolaatuista ruokaa olisin vielä kertaakaan saanut, ihania ja positiivisia yllätyksiä moniakin. Täällä todella osataan hyödyntää sesongin raaka-aineita ja nauttia hyvästä ruoasta.

Lounaan ajoitus on kaikki kaikessa. Useissa liitutaulupaikoissa tarjoillaan lounaalla vain yksi kattaus ja ovet sulkeutuvat heti kohta kahden maissa. Ravintolat ovat melko pieniä eikä istumapaikkoja ole runsain mitoin. Joten heti kohta puolen päivän maissa on syytä olla lounasvalmiudessa. Jos ravintolassa on pidempi aukioloaika lounaalla voisi seuraava sopiva hetki lounastamiseen olla yhden jälkeen. Silloin pöytiä yleensä jo vapautuu ja suurin ruuhka helpottaa. 

Patonkia, patonkia

Leipä on pyhä asia ja se tuli hyvin selväksi heti oleskelumme alkumetreillä. On tärkeää tietää milloin minkäkin kylän leipomo on auki ettei tuoreen patongin puute iske. Entrammesin leipomo ei ole auki maanantaisin, Villiers- Charlemagnen leipomo ei taas ole auki perjantaisin mutta maanantaisin kyllä. Toisaalta Villiersin lihakaupasta saa myös patonkia, apua on siis lähellä. Onneksi E.Leclercistä saa leipää joka päivä kun supermarketti on auki. 

Me emme ole patonginpurijoita, on juhlavampi hetki kun vehnäleipään tartumme. Sen sijaan on tosi suuri ilo kuinka runsas leipävalikoima täällä on! Täysjyväleipää, pähkinäleipää, sekoiteleipää ja ties sun minkälaista leipää, paljon kaikenlaista leipää. En tiedä mihin kategoriaan briochet kuuluvat mutta myynnissä ne ovat leipähyllyn vieressä. Tuoreet briochet tuoksuvat superherkullisille ja houkutukselle.

Patonkiautomaatti auttaa aina pahan päivän sattuessa -jos mikään leipomo ei ole auki missään kylässä.

Galette

Mayennen alueella, hyvin lähellä Bretagnea, galette tarkoittaa bretagnelaista galettea. Joka on tietenkin aivan eri ruokatuote kuin ranskalainen yleisgalette. Perusgalette tarkoittaa yleensä pyöreänmuotoisia, kaikki muukin muoto käy, lettusia tai rapeita piirasia joissa on täyte. Joka tapauksessa ilman vuokaa valmistettavia herkkuja. Bretagnen galette sen sijaan on tattarijauhosta, vedestä ja suolasta valmistettu piiranen jonka täyte on suolainen. Tyypillisesti täyte valmistetaan juustosta, kinkusta, kananmunasta ja tietenkin riittävästä määrästä voita.

Galette-pohjia myydään kaupoissa varsinaisissa perhepakkauksissa. Tomera perheenäiti siitä tekaisee helpot eväät perheelleen. Me olemme mieltäneet galettet markkinaruoaksi, jos Lavalin markkinoilla käymme on galette-sedän luona vierailtava. Melkoiset pötköt galette-mies meille tekaiseekin, lounas tulee siinä samalla hoidettua. Pötkylöiden kanssa voi sitten mennä torin laidalla olevaan kahvilaan nautiskelemaan kupposen kahvia (tai viiniä) lounaan kanssa. Jos kahvilassa on vain juomatarjoilua saa sinne viedä omat eväät juomahalua herättämään.

Paris-Brest

Paris-Brest leivonnainen on choux-pohjainen vannike joka täytetään praliini-kermavaahdolla ja koko komeus hunnutetaan paahdetuilla mantelilastuilla. Louis Durand kehitti Paris-Brestin 1910 mainostamaan Paris-Brest-Paris (1200 km) pyöräkilpailua. Paris-Brestissä on paljon energiaa ja sanottiin että tämä leivonnainen auttaa kilpailijoita jaksamaan ankarat ponnistukset. Reilu 600 kilokaloria, sisältäen lähes pelkkää rasvaa ja sokeria, auttaa varmasti pitkälle -ei epäilystäkään!

Paris-Brest on todella gourmet, se ei ole pikkuinen arkipulla perjantain kahvipöydässä. Itse törmäsin, tai jouduin törmätyksi ja kanveesiin, Paris-Brestiin itsenäisyyspäivän juhlalounaallamme. Olimme Lavalissa paremmassa brasseriessa ja toki jälkiruoka kuului osana kokemustamme. Ennen jälkiruokaa oli oli jo nautittu pitkän kaavan mukaan ja masut oli täynnä kummallakin. Ja sitten pöytään tupsahti sekä Paris-Brest että varsin isokokoinen Rhum Baba- annos Jonille. Paris-Brestille 6-0, en kerta kaikkiaan jaksanut enkä pystynyt tähän annoskokoon. Voi olla että kestää hetki ennen kuin seuraavan kerran Paris-Brestiä ravintolassa syön, vaikka se on syntisen hyvää.

Ruokatarinoita riittäisi kerrottavaksi jokaiselta ruokailulta omansa. On ihanaa kuinka suuria makuelämyksiä ranskalainen ruokakulttuuri tarjoaakaan. Nöyrästi hattu päästä pois, vaikka olen todellinen Välimeren keittiön ystävä, on ollut ilo tutustua bretagnelaiseen twistiin ruokamaailmassa.