Marraskuu on minulle vaikea kuukausi. Valo vähenee ja erityisesti Suomessa se tuntuu koko kehossa. Joskus jopa niin voimallisesti ettei hyvästä asenteesta ja positiivisesta mielestä ole apua. Tekisi mieli vain nukkua koko pitkän kuukauden läpi.
Tänä vuonna on jo kolmas marraskuu peräjälkeen jota emme ole Suomessa viettäneet, tunnustan etten ole ikävöinyt. Ikävää olen kuluneena kuukautena miettinyt paljon. Vuoden ajan olemme retkunneet ympäri Eurooppaa ja sopeutuneet kaikenlaisiin asioihin. Eniten ikävöin tällä hetkellä rakkaitamme, ystäviämme ja kavereitamme. Kun joulu lähenee tunne kasvaa ja ikävän aiheet laajentuvat perinteisiin ja ruokaan. Olen sanonut tämän aiemminkin mutta onneksi tekniikka on apunamme, linjat vain kuumaksi!
Väri-iloittelua marraskuun alkuun
Ylä-Bretagnen kasvitieteellinen puutarha on avoinna marraskuun puoliväliin saakka. Pyhäinpäivän kunniaksi suuntasimme värikylläisyyteen ja toiveissamme oli löytää syksytunnelmaa japanilaisista puutarhoista.
Puutarha sai ensimmäiset kasvinsa noin 1850- luvulla kun linnaa rakennettiin. Tämän jälkeen historia (erilaiset sodat) pyyhki linnan mailla. Linna ja puutarha pysyivät yksityisessä omistuksessa lähes 170 vuoden ajan, vihdoin 1996 puutarha sai viimeisen silauksensa ja kasvitieteellisenä puutarhana avautui yleisölle. Puutarhassa on yli 25 hehtaaria ihmeteltävää ja erilaisia suuria teemakokonaisuuksia on kymmenkunta. Suunnattoman kaunis paikka, marraskuun harmauteen värejä löytyi jopa riehakkuuteen saakka.
Puutarhan webbisivuilla on erinomainen kartta jossa kerrotaan kulloinkin kukkivat lajikkeet ja missäpäin puutarhaa niitä voi ihastella (Puutarhan webbisivut löytyvät täältä). Jos kaipaat kuumana kesäpäivänä varjoa ja raikastusta tämä puutarha voisi olla sopiva kohde. Kevään raikasta vihreyttä aiomme itse mennä ensi vuonna ihastelemaan, ehkäpä iristen ja kamelioiden aikaan?
Kuningas Arthuria etsimässä
Normandia on täynnä satuja ja taikaa, tunnetuin lienee Kuningas Arthurin tarina. Ennen tätä patikkaretkeä luulin että superkuningas Arthur on ollut olemassa ja tarinat perustuisivat löyhästi historiaan. Patikka parantaa tietoisuutta ja nyt tiedän että ihan kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneet Arthurista ja hänen tarinoistaan. Eikö kuitenkin vähän voi uskoa tarujen maailmaan?
Me lähdimme tutkimaan Arthurin lähdettä (Fosse Arthur) ja samalla patikoimaan yllättävän jylhissä maisemissa. Sonce- joki solisi ja matka maistui vaihtelevissa maisemissa. Melkein kuulin normannien hevosten korskahtelut ja sotilaiden hyväntahtoisen kiusottelun.
Meren rantaan
Mont St. Michelin ihmeellinen saari luostareineen sijaitsee melko lähellä kotiamme. Saari on merkittävä kohde koko Ranskan mittakaavassa sekä maailmanlaajuisesti. Aiemmin kirjoitin saaresta ja luostarista juttua tarkemmin, se löytyy täältä.
Marraskuisena lauantaina suuntasimme Avaranchesin markkinoille. Herkkujen ihmettelyn lisäksi kuljimme pitkin vanhan kaupungin kujia. Kaupunki ei ole tunnettu turistikohde mutta erittäin viehättävä ja pääsee omalle suosittelulistalleni. Matkatoimistosta löytyy oivallinen kartta jossa on todellinen tietoisku kaupungin ja sen lähialueen historiasta. Avaranchesin korkeimmalta kukkulalta näkyi päivän seuraava kohteemme kuin haamuna keskellä merta.
Tällä kertaa emme käyneet saarella mutta kuljimme pitkin merenlahtea. Tuuli tuiversi korvissa, nousuvesi oli käsittämättömän nopea ja hiekkaista rantaviivaa oli loputtomasti. Täälläpäin Atlantti on täynnä kalaa ja äyriäisiä, kävellessä tyhjät kuoret rouskuivat kenkien alla.
Illalliseksi nautimme kotona todellista lähiruokaa, sinisimpukoita Mont Saint-Michelin lahdesta. Käypäinen kilohinta sinisimpukoille on täälläpäin vajaa viisi euroa kilo, ja herkkupatonki kylkeen noin euron luokkaa. Kaapista yleensä löytyy joku sopiva viini ruoalle kaveriksi.
Vihreydestä valkoisuuteen
Viime vuonna näimme lunta maassa 22.11, nykyisestä kodistamme vajaa 100 km sisämaahan päin. Iloinen asia oli se että lunta ei juuri näkynyt tämän päivämäärän jälkeen. Tosin vettä satoi kuin Esteristä, erityisesti tammikuussa, mutta aina ei voi valita.
Tänä vuonna 14.11 auton lämpömittari näytti lämpöisiä lukemia, eikä auto ollut edes suorassa auringonpaisteessa.
Tämäkään ei ole kestävää ja viikon päästä 22.11 (voikohan tämän päivämäärän jo ennustaa ensi vuodelle?) tilanne olikin hiukan toinen. Kirpeän kuulasta ja kaunista sen hetken kun se kesti. Tämä taisi riittää minulle talvitunnelmaksi tälle talvelle, katsotaan kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni kuulisin ajatuksiasi!