Takaisin Ranskaan

Auton pakkaus sujui rutiinilla, jokaiselle laukulle ja kapsäkille löytyi paikka. Viimeisten nyssäköiden kanssa hiukan huokailtiin mutta johonkin koloon nekin asettuivat. Heipat Itävallalle ja matkaan!

Oslip- San Biagio di Callalta, 540 km

Steiermarkin ja Kärtenin osavaltioiden läpi vievä tie on maisemaltaan vaikuttava. Jylhät vuoret hiipivät kuin varkain Dolomiittien pohjaksi. Näiltä seuduilta on helppo suunnata moneen valtioon, kyltit ohjeistavat ainakin Kroatiaan, Sloveniaan, Romaniaan ja Italiaan. 

Koska oli sunnuntai ei rekkaliikennettä teillä juuri ollut, mutta siitä huolimatta ensimmäinen ajopäivä tuntui raskaalta. Lounastimme proosallisesti pellon laidalla puskaparkissa, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Aurinko ja lämpö olivat matkakumppaneinamme Italiaan asti. Yöpaikkana pieni majatalo jonka alakerran ravintolassa tarjottiin suurella sydämellä valmistettua ruokaa. Oli ihanaa päästä taas takaisin makujen maailmaan!

San Biagio di Callalta- Erbrusco, 230 km

Matkamme jatkui pieniä teitä pitkin leppoisissa tunnelmissa. Välttelimme moottoriteitä ja vietimme lomapäivää. Lounastimme pikkukylän torikuppilassa jossa olimme ainoat ulkomaalaiset asiakkaat. Paras ruoka tarjoillaan juuri näissä pienissä paikoissa johon voi vain eksyä, ei löytää.

Erbrusco- Annecy, 400 km

Oli hyvä että edellisenä iltana keräsimme voimia koska edessä oli muutama kuskilta hermoja vaativa tilanne. Milanon eteläpuolella oli tietullin jälkeen käytössä noin 3,5 ajokaistaa mutta autoja oli kuusi rinnakkain. Torvet tööttäsivät mutta sopu sijaa antaa kun vetoketjuperiaatteella edetään. On kummallista miten tämä ei kertakaikkiaan Suomessa toimi samalla logiikalla.

Mont Blancin tunneli on kiinni vuoden loppuun saakka remontin vuoksi. Vaihtoehdoiksi jäi siis joko ylittää Alpit tai sitten hurauttaa Frejusin tunnelin läpi. Koska minä istuin repsikan paikalla jälkimmäinen vaihtoehto oli ainoa oikea vaihtoehto. En jotenkin nähnyt itseäni huristelemassa korkealla Alppien solissa en ylä- mutta en myöskään alamäkeen. 

Valle di Susassa pieni pysähdys viimeisellä huoltsikalla ennen tunnelia. Sen verran korkealla oltiin että aurinko tuntui kirkkaalta ja voimakkaalta, taisi nenä siinä parkkipaikalla vähän kärähtää. Vuoristoilma tuntui raikkaalta mutta viileältä, tuli villatakkia ikävä. Alpit olivat kaukaakin ihasteltuna vaikuttavat.

Olimme onnekkaita että Frejusin tunnelissa ei juuri ollut jonoa. Lyhyen odottelun jälkeen pääsimme tunneliin ja sen jälkeen matka jatkui alppimaisemissa. Hurautimme Ranskan puolella jälleen pikkuteitä pitkin ja maisemat olivat kuin postikortista. Ensimmäiset syksyn merkit näkyivät Albertvillessä, puiden ruska teki tuloaan. 

Annecyyn pysähdyimme muutamaksi päiväksi lomailemaan. Paikka valikoitui ei yhtään minkään perusteella, oli erinomaisesti valittu! Olin kuullut ja lukenut jostain että Annecyssa olisi kaunista. Olihan se itse käytävä katsomassa ja kokemassa. Samalla tuli uusi suuntaus ranskalaisesta keittiöstä tutuksi, ilman Roblochon- juustoa ei Haute Savoiessa pärjää.

Annecy- Sancerre, 400 km

Alpit jäi taakse muutaman päivän reippailun ja reippaan syömisen jälkeen. Juuston jälkeen suuntasimme kohti viiniä ja erityisesti kohti Sancerren viinejä. Itselläni on erinomaisia makumuistoja Sancerren alueen viineistä ja tämä oli ehkä ainoa syy suunnata juuri Sancerren kylään. 

Lämpötila tippui alle 10 asteen ja oikeasti jo kaivelimme takit takakontista esiin. Sateisesta Annecysta suuntasimme kirkkaan auringonpaisteen läpi sankkaan Rhone- joen sumuun, pikkuteitä pitkin tietenkin. Lounastimme menu du jourin tahdittamana pikkukuppilassa ja saimme pääruoaksi mainiot kala-annokset. Itävallassa kaipasimme kalaa säännöllisesti ja vihdoin sitä oli saatavilla. 

Sancerreen pikkuinen kylä oli viehättävä ja erityisesti sesonkikauden ulkopuolella pistäytymisen arvoinen. Kylä ei ole suuri mutta viinimyymälöitä on lukuisia, mukavia ravintoloita joitakin ja vanhoja taloja ja kujia ihasteltavaksi. Mitä muutakaan satunnainen matkailija kaipaisi? Paitsi sitä viiniä, se oli herkullista!

Sancerre- Couesmes- Vaucé 404 km

Viimeinen päivä ja matka kohti talvikotia oli lopussa. Autolla matkaillen ehtii mieli siirtymään uuteen paikkaan rauhassa ja samanaikaisesti. Toki autossa istuminen käy työstä sekin ja viimeiset kilometrit tuntuvat pakaroissa ja selässä. 

Loiren alue tervehti meitä sateella, kuinkas muutenkaan. Mayannen departementissa sataa tihkutti ja sää muistutti meren läheisyydestä. Isäntäväki sen sijaan toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi, olimme vihdoin kotona.