Sadonkorjuun aika, recap lokakuu 2025

Lokakuu alkoi autossa istuen, yllättävän raskasta hommaa repsikan puolellakin. Kilometrejä riitti Itävallasta pohjois-Italian kautta Ranskaan, muutama lomapäivä pidettiin reissun varrella. Samalla reissulla tuli tarkastettua pieneltä osin kunkin maan viinituotantoa, sadonkorjuu oli juuri alkamassa; tilanne on lupaava. Kirjoittelen automatkailusta myöhemmin, kokemuksia kertyi reppuun oivallinen määrä.

Talvikotimme

Uusi kotimme sijaitsee Pays de la Loiren puolella, aivan Bretagnen ja Normandian rajalla. Ihana, perusranskalainen ja romanttinen erillistalo on kotinamme tulevan talven. Isäntäväen matkustellessa meillä on "lähes oma koira" Stella ja Fifi-kissa kaipaa toisinaan rapsutuksia. Laitumella nurmikon pituudesta pitää huolta äijälauma, kolme sopuisasti käyttäytyvää ruunaa. 

Kävimme Vaucéssa aiemmin keväällä tutustumassa isäntäväkeen joten olo oli varsin kotoisa kun saavuimme. Auton pakkaus ja purku meni jo rutiinilla, koti on olotila. Ilo oli käydä jälleen ranskalaisessa ruokakaupassa boulangerien herkkuja unohtamatta. Iltasella takkaan tuli, illallisen kaveriksi lasillinen punaviiniä ja olimme valmiita uusiin seikkailuihin.

Sadonkorjuun aika

Normandia ja Bretagne on omenaseutua. Kotitontillamme kasvaa 154 omenapuuta jotka tuottavat omenaa ainakin riittävästi. Omenaa tuli tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ja isäntäväki kutsui monsieur Hubert kavereineen pelastamaan tilannetta. Monsieur saapui koneiden, traktorin ja trailerin kanssa. Tehokasta toimintaa muutama tunti ja omenasato pieneni selkeästi. En ole aiemmin nähnyt kuinka omenaa kerätään maasta kuin nurmikonleikkuu konsanaan.

Lokakuun aikana monsieur Hubert kävi muutaman kerran. Tätä kirjoittaessani, marraskuun alussa, omenaa on vieläkin puut väärällään. Ensi vuoden alussa uuden sadon siideri on valmista juotavaksi ja sitä onkin sitten hauska maistella. Ranskassa en ole huonoa siideriä maistanut ja se lupaa hyvää myös tämän vuoden erästä. Luvassa on kuulemma myös tuorepuristettua mehua ja joskus aikanaan sitten calvadosta. Jälkimmäisen valmistumiseen taitaa mennä jokunen hetki.

Kuin ei pois olisi ollutkaan

Oli helppoa solahtaa takaisin ranskalaiseen elämänmenoon. Liikenneympyrät, brasseriet, markkinat ja lounasaika ovat lähes instituutioita, ne pysyy aina arvossaan. Kävimme lauantaimarkkinoilla Fougeressa, tunnelma oli mainio ja niin tuttu. Mainio oli myös ensimmäinen tämän syksyn galettemme jonka lounaaksi söimme.

Kotosalla olemme osa kansainvälistä yhteisöä, tontiltamme löytyy brittejä ja uusi-seelantilainen, aktiiviseen tuttavapiiriin kuuluu jenkkejä, lisää brittejä sekä suomalainen Anneli. Olemme saaneet paljon uusia tuttavia ja päässeet mukaan monenlaiseen kivaan tekemiseen. Yhteisiä illallisia, rakennusprojekteja, elokuvakokemuksia (vinkeä kokemus ranskalaisella tekstityksellä) ja kalenteri näyttää jo varsin täydeltä loppuvuoden osalta. Täällä yhteisöllisyys on vahvaa, muistuttaa vanhanaikaisesta suomalaisesta kyläkulttuurista. 

Lempeä lokakuu päätettiin kurpitsajuhliin, isolla porukalla kaiverrettiin taideteoksia ja syötiin loistava illallinen, erään vieraan synttärijuhlat tuli samalla vietettyä. Uskon että kaikkien puolesta voin sanoa että hauskaa oli!