Missä olit silloin? Tammikuu

Seurailen aktiivisesti erilaisia blogeja, ei edes niin yllättäen, erityisesti matkailuaiheisia.  Blogi Viaperasperaadastra haastoi muistelemaan menneitä eri kuukausien osalta. Missä paikoissa olen ollut kyseisenä kuukautena vuosien varrella? Mitä muistoja on jäänyt mieleen? Ajattelin että tällainen postaussarja on mainio jatkumo viime vuoden kuukausikohtaisille yhteenvedoille. 

Oletan, ja toivon, että mieleeni muistuu matkoja ja kohtaamisia vuosien varrelta. Nämä tarinat ja muistelot on osittain kaivettu todella syvältä pöytälaatikon uumenista. Ajalta jolloin digikuvia ei ollut olemassa.

2012 Kuuba

Vuoden vaihteisiimme on aikojen saatossa kuulunut kaukomatka. Tyttärellämme oli joululoma koulusta ja me pystyimme töistä järjestelemään pidempää lomapätkää. Koko perhe taisi pitkät syksyt odottaa lämpöä ja aurinkoa. Kuuba oli erikoinen matkakohde, ei helppo ei yksinkertainen mutta hurmaava silloisessa hankaluudessaan. 

Tämä loma oli varmasti kaikkein raskain lomamme kautta aikojen, olimme lähes koko ajan väsyneitä. Ensin aikaerosta, sitten iltariekkumisesta ja valvomisesta ja lopuksi vielä maan sisäisestä reissaamisesta. Havannassa kipaisimme juomassa cocktailit historiallisessa Hotel Nacionalessa. 

2018 Bali

Taas etsittiin vuodenvaihteen lomakohdetta ja paikaksi arvottiin Bali. Kovin ristiriitaiset tunnelmat jäivät saaresta. Surua likaisista vesistä, mielenkiintoa kulttuuria ja uskontoa kohtaan, kauhua ja tuskastumista liikenteeseen. 

Erityisesti muistan tästä reissusta kaksi asiaa: uskonnon vahvan läsnäolon arjessa. Se toinen pysyvä muisto on Bali belly, en toivo sitä kenellekään. 

2020 Koh Lanta, Thaimaa

Vuosikymmen vaihtui Thaimaan auringon alla, ansaittu loma oli mukavasti puolessa välissä. Kirjoitin uuden vuoden luvut 2020 kuumaan hiekkaan aamukävelylläni. Mietiskelin että kuinka hieno vuosi onkaaan tulossa ja mitä ihania asioita se voikaan tuoda tullessaan? Maailma oli avoin ja aurinkoinen.

Me kaikki tiedämme miten siinä sitten kävi, totuus oli toiveita ihmeellisempää eikä niin mukavalla tavalla. Jotain käänteentekevää oli vuoden 2020 tammikuussa vaikka tyly todellisuus iski hiukan myöhemmin.

Lomamme huipentui luksusluokan kotimatkaan Qatarin businessluokassa, Kone oli täynnä lomamatkailijoita ja upgrade osui meille iloisena yllätyksenä. Nuitakin muistoja jäi tältä matkalta, esimerkiksi koronatartuntamme. Tuolloin hurjalla "flunssataudilla" ei ollut vielä nimeä Suomessa, outoa tautia sairastimme ankarasti ja pitkään. 

2024 Torrevieja, Espanja

Talvikausi 2023-2024 vierähti Espanjassa. Olimme ottaneet ensimmäisen askeleemme kohti uutta elämäntapaamme (tarinamme alku löytyy täältä) ja nautimme valosta ja lämmöstä. Paljonkaan emme Espanjasta tienneet mutta onneksi oli aikaa tutustua kulttuuriin.

Espanjassa kolme kuningasta tuovat lahjat lapsille loppiaisena.  Des Reyes Magos lahjoineen ja seurueineen saapuivat kaupunkiin useita tunteja kestävässä kulkueessa. 

Liikuteltavia paraatikulkuneuvoja ja liikkuvia tanssijoiden alustoja oli kymmeniä, musiikki pauhasi, tanssijoilla riitti koreografioita pitkin kapungin katuja ja juhlatunnelma oli ylimmillään. Kulkueen katsojille, erityisesti lapsille, heiteltiin karamelleja kuin penkkareissa konsanaan. Kulkueessa oli runsaasti eläimiä mukana, mm. kameleita, hevosia, aaseja, vuohia ja lampaita. Erityisesti kiinnitin huomiota satojen osallistujien asuihin joihin oli työtunteja uhrattu todella paljon.

Myöhemmin opimme että Espanjassa rakastetaan erilaisia kulkueita ja paraateja, pienikin aihe on ison juhlan paikka. Jos satut joskus olemaan Espanjassa paraatiaikaan (lähes läpi vuoden) käy ihmeessä katsomassa, on se melkoinen kokemus.

2026 Vaucé, Ranska

Elämä maistuu yllätykselliselle arjelle. Tammikuu tuntuu pitkälle ja odottelemme kevättä. Lupausta on ilmassa, lumikellot kukkivat jo.

Tammikuu on uusien suunnitelmien aikaa. Mitä vuosi 2026 tuokaan tullessaan?

Alppien Annecy

Ajellessamme Itävallasta Ranskaan matkan varrelle osui Rhone- Alpesin hallinnollinen alue. Se sijaitsee kaakkois-Ranskassa ja Lyon on alueen pääkaupunki. Alueen itäreunaa reunustavat jyhkeät Alpit ja alueella lännemmäksi mentäessä alkaa Ranskan maanviljelyksen aarreaitta. Rhone-Alpesin alueelle mahtuu muutama järvi joista Annecy-järvi on varmasti tunnetuimpia. 

Annecy on melko pieni kaupunki mutta sitäkin pittoreskimpi. Vakituisia asukkaita kaupungissa on reilu 50 000 mutta turisteja ympäri vuoden paljon enemmän. Annecyn kaupungin historiaa tunnetaan 1000-luvun alkutaipaleelle. Kaupungissa on häärännyt kreivejä, kuningashuoneiden edustajia, ripaus uskontokuntien edustajia ja viimeisen silauksen jätti teollinen vallankumouskin. Nykyisin Annecy on Haute-Savoien departementin pääkaupunki ja valtaosa kaupungin tuloista tulee turismista.

Annecy kutsuu kävelemään

Annecyn kaupunkia, ja erityisesti sen vanhaa osaa, ei ole suunniteltu autoille vaan pyöräilijöille ja kävelijöille. Jos satut alueella autolla liikkumaan niin jätä auto lepäämään parkkiin suosiolla. 

Kaupungin keskellä on le Thiou- joki. Se saa alkunsa Annecy-järvestä ja se soljuu pikkuisissa kanavissa läpi keskustan. Tämän vuoksi keskustassa on paljon viehättäviä siltoja ja kanavissa jopa muutama pikkuruinen saarikin. Kanavistaan tunnettu Annecya kutsutaan Ranskan Venetsiaksi. (Itse en ole varma onko vertaus ihan kohdillaan mutta parempaakaan en keksi. Venetsia on ainoa laatuaan.)  

Kanavien varrella on värikkäitä taloja, kahviloita, ravintoloita ja pikkukauppoja ihmeteltäväksi. Kaikkialla on niin kaunista että ei tiedä mihin katseensa pysäyttäisi. Todellista silmäkarkkia! Päivä meni rattoisasti pitkin kaupunkia kävellen, kahville tai lounaalle pysähtyen ihmettelemään kaupungin vilinää. Ranskassa linna löytyy lähes joka kylästä ja niin löytyy myös Annecysta. Chateau de Annecy on nykyisin museo, näköalat museon pihalta olivat oikein mainiot. Samalla tuli kipaistua päivän rappustreeni, sen verran ylämäkeä linnalle saa kiivetä.

Vaikka olimme liikkeellä syys- lokakuun vaihteessa oli ilma mukava parikymmentä astetta auringossa, iltasella paksumpi takki toki oli jo tarpeen. Sesonki oli lopuillaan ja ilmassa oli syksyn ote, jopa vin chaudia oli jossain baarissa jo myytävänänä. Äkkiä ilma vaihtui ja lähtöpäivänämme satoi mittarin näyttäessä hädin tuskin 10 astetta, se tuntui jo kolealta.

Kirkkaan turkoosi Annecy-järvi

Lac d´Annecy rajaa kaupunkia vuorien puolelta. Kirkasta kirkkaampaa, turkoosina säihkyvä järvi on olennainen osa kaupungin kauneutta. Järven rannalla on vuokrattavana lukuisia erilaisia polkuveneitä, pikkuveneitä, soutuveneitä ja muita vesivitkuttimia. Järvi on hiekkapohjainen ja matala, jos uimaan olisi tehnyt mieli olisi vene voinut olla hyvä valinta. Me sen sijaan istuimme penkillä suuren puiston laidalla ja otimme aurinkoa, nautimme järven kauneudesta. Kävimme järven rannalla muutaman kerran, jännällä tavalla valo ja samalla maisema vaihteli kellonajan ja pilvisyyden mukaan. 

Jos aikaa olisi ollut enemmän olisi pyöräily järven ympäri ollut mukava päiväretki. Kun alppiruoka alkaa painamaan mahassa, järven toiselta puolelta lähtee useita eritasoisia patikkapolkuja. Nekin jäivät tällä reissulla meiltä tallaamatta, ihan kaikkea ei saa pariin päivään puristettua. 

Annecy sopii aktiivimatkailijalle, vesillä, kävellen ja pyörällä. Kuulin että liitovarjoiluakin olisi ollut tarjolla. Tosin varoituksen sana kesäsesongista; voi olla että päädyt tekemään aktiivisuoritusta pitkässä jonossa muiden matkailijoiden kanssa. 

Alppiruokaa

Raskas lomailu vaatii raskaat huvit tai ainakin raskasta ruokaa. Annecyn kadut tulvivat tuoksuja ja erityisesti yhtä tiettyä tuoksua, Reblochon juustoa. Ravintoloissa, lähes jokaisessa, ruokalistalla oli raclette, fondue sekä tartiflette. Näkemissämme annoksissa annoskoko oli juuri näissä annoksissa aivan valtava. Vahingosta viisastuneena me emme tällä kertaa näitä ruokia tilanneet mutta toki meidänkin illalliseen oli Reblochonia kastikkeeseen upotettu. Luulen että että Annecyssa voi olla todella vaikeaa saada annosta ilman juustoa. Vaikka Reblochonissa on rasvaprosentti erittäin "kohdillaan" kannattaa sitä maistaa, se on todella maukas ja hyvä juusto erityisesti ruoanlaittoon. Jälkiruoat oli, ranskalaiseen tapaan, erityisen maittavia.

Ravintolaruokailu ei Annecyssa ole huokeaa ja kannattaa hiukan katsastella sopivaa ravintolaa. Valitettavasti turismilla on joskus haittapuolensa ruokakulttuurin sarallakin. Monesta ravintolasta löytyi lounasvaihtoehdoksi menu du jour josta meillä on muualta Ranskasta erinomaisia ja maistuvia kokemuksia.

Annecy on käymisen arvoinen ja siellä viihtyy mainiosti päivän pari tai aktiivilomalla pidempään. Auto alle ja Alppien muut kaupungit ja pikkukylät ovat aivan lähellä. 

Kansainvälistä tunnelmaa, recap joulukuu 2025

Joulukuu on usein taianomainen, täynnä tuoksuja ja makuja. Tänä vuonna se oli lisäksi uusia tuttavia ja kansainvälistä huisketta, myös rauhoittumista ja rakkaita ihmisiä.

Perinteitä

Joulukuussamme perinteitä kunnioitetaan erityisesti itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona. Tosin jälkimmäisen osalta olemme olleet hyvin joustavia. Presidentin juhlavastaanotto (ja sen televisiointi) on ulkomailta käsin vielä juhlavampi kokemus kuin Suomessa. Monelle uudelle tuttavallemme selitimme vastaanoton perinteitä ja se herätti paljon kysymyksiä ja keskusteluja -hiukan ihmetystäkin. Olemme ylpeästi suomalaisia ja sen merkiksi pienen gitemme ikkunalla paloivat kynttilät itsenäisyyspäivän iltana.

Ranskassa tai Britanniassa (josta osa isäntäväkeämme on kotoisin) joulua juhlitaan joulupäivänä. Tämän vuoksi teimme selkoa suomalaisesta jouluaatosta ja meidän perinteistämme. Pöytä koreaksi suomalaisia makuja soveltaen ja videopuhelut kuumaksi rakkaillemme ja läheisillemme -aivan pettämätön tapa viettää jouluaattoa. Kiitos teille kaikille joiden kanssa juttelimme, oli ihanaa vaihtaa kuulumisia!

Allaoleva kuva on Carrougesin linnasta mutta meilläkin oli montaa sorttia tarjolla.

Joulupäivään heräsimme mahat pullollaan, paljon kun syö voi ähky yllättää vielä seuraavana aamuna. Löysää mekkoa päälle ja kohti lounasta ja uutta joulukokemusta. Pitkä joululounas joulupäivänä alkoi merenelävillä ja jatkui kalkkunan kautta jälkiruokaan. Juhlapöydässä istui osallistujia kolmelta mantereelta ja edustettuna oli viisi eri kansalaisuutta. Ei ole suuri yllätys että tämän lounaan jälkeen oli jälleen hyvin syönyt olo. Lounaan tunnelma oli iloinen ja leikittelevä, ehkä me suomalaiset olemme joskus vähän totista kansaa?

Reissuja

Joulukuu on siitä kummallinen että sen alkaessa tuntuu että kuukausi on hyvin pitkä. Loppujen lopuksi juhlat vyöryvät päälle hurjaa vauhtia ja kalenterista loppuu sivut. Tämän vuoksi emme mekään ehtineet montaa reissua tehdä joulukuun aikana mutta jotain kuitenkin. 

Itsenäisyyspäivän jälkeen kävimme Carrougesin linnassa. Ei tunnetuin turistinähtävyys, ei suurin ja hienoin mutta tutustumisen arvoinen 1300-luvun uljas linna puistoineen. Linnassa on avoinna runsaasti sisätiloja ja siellä oli ihania jouluinteriöörejä eri vuosisadoilta. Viehättävää tunnelmaa hiukan yltiöpäisen koristeellisella jouluotteella, mutta sopi ympäristöön mainiosti.

Joulukuussa kuuluu käydä joulutorilla. Kävimme perinteitä kunnioittaen joulutorilla Lavalissa (johan me siellä olimme viime vuonna samoissa puuhissa) ja uutena kaupunkina Rouenissa. Rouenin viikonloppureissustamme kirjoittelin tarkemmin täällä.

Jouluvaloja ja riemukas open house

Normandian maaseudulla on vuodesta 1996 alkaen järjestetty valaistujen kylien tapahtuma, tarkempaa tietoa löytää täältä.. Väreistä ei ollut pulaa kun perusjoulukuvaston lisäksi St Mars' Egrennen kirkon seinästä löytyi Mooseksen käskyjen kivitaulut ja samassa kylässä pakattiin Nooan arkkia joka kadulla. Erityisesti pidin dinosauruksista ja kenguruista sekä kirahveista. 

Perinteisempää joulutunnelmaa löytyi Beauchenen kylästä jossa kylän kaikki 250 asukasta pistävät joka vuosi parastaan. Kylän suuri yhteinen panostus on tuonut kauneimman valaistun kylän palkinnon jo monena vuonna peräkkäin. Lopputulos oli todella hieno ja valaistu alue oli suuri. Verrokkitietona kylän asukasluvusta: Kolin kylässä on reipas 200 asukasta ja ihan varmasti ei yhtä hienoja valoja edes jouluna.

Kuulumme osaltamme osaksi kansainvälistä yhteisöä ja olemme siitä todella iloisia. Erityinen paikka sydämessämme on, isäntäperheemme lisäksi, suomalaisella leidillä brittimiehineen. Olimme ilahtuneita saadessamme häneltä kutsun pikkujoulutyyppiseen open house- juhlaan. Jälleen kohtasimme paljon uusia ihmisiä ja tarinoita eri maista. Erityisesti jäin miettimään avoimuutta, vieraanvaraisuutta ja iloista tunnelmaa joka juhlassa oli. Kaikki vieraat eivät olleet keskenään tuttuja (tai ainakaan me emme olleet) mutta tutuksi tultiin. 

Osittain saman porukan ansiosta kaikuivat englantilaiset joululaulut St Frambaultin kirkossa. Puolet konsertin ohjelmistosta koostui ranskalaisista jouluklassikoista, en tuntenut juuri mitään niistä. Joulumieli oli korkealla ja onneksi jalassamme oli myös villakalsarit housujen alla, kivikirkko oli kylmä istua.

Vuoden lopuksi

Ensimmäinen täysi reissuvuosi on takanamme ja on todettava että olipahan melkoinen vuosi, elämänmakuinen ja kokemusrikas. Konkreettisesti oli monta asiaa jotka joko teimme tai näimme ensimmäistä kertaa. Lämmöllä muistelemme kaikkia teitä jotka olemme matkallamme kohdanneet.

Suurella rakkaudella kiitän rakkaitamme ja läheisiämme. Kullanarvoisia ovat ystävämme Suomessa ja puhelut olkoot vuonna 2026 edelleen pitkiä ja puherikkaita.

Tätä tarinaa ei olisi samalla tavalla kerrottavana ilman matkakumppaniani Jonia. Yhdessä jatketaan ensi vuonna kohti uusia seikkailuja mihin ne ikinä meidät vievät.

Joulutunnelmaa Rouenissa

Joulun alusajan tunnelmankohottaja on joulumarkkinat. Ranskassa niitä kovasti mainostetaan mutta viime vuoden kokemuksemme perusteella jotain jää tunnelmasta puuttumaan. Tänä vuonna lähdimme etsimään joulutunnelmaa Rouenista, Normandian pääkaupungista.

Jo muinaiset roomalaiset ja viikinkipäällikkö Rollo

Rouen on perustettu Seine-joen suulle roomalaisten toimesta (kaikkialle he ehtivät kun rupesivat toimeen). Noin 1000-luvun paikkeilla Rouenista tuli Normandian pääkaupunki. Tuohon aikaan kaupunkia hallitsi viikinkipäällikkö Rollo, terveiset vaan Rovaniemelle kaikille tutuille. 

Rollon jälkeen kaupungin historiasta löytyy lukuisia muita suuria nimiä kuten Vilhelm Valloittaja, Jeanne d'Arc ja Rikhard Leijonamieli. Rouenista löytyy historiallisia kerrostumia kaikilta aikakausilta ja ne näkyvät myös kaupungin rikkaassa arkkitehtuurissa. Rouen on kaunis ja moniulotteinen kaupunki.

 Tai no, tunnustan etten niin välittänyt modernista Jeanne d'Arcin kirkosta. Tästä kanssani on samaa mieltä aika moni paikallinen, melko erikoinen pytinki keskellä kaunista vanhaa kauppapaikkaa. Oman mielipiteesi voit muodostaa vaikka allaolevasta kuvasta, risti on juuri siinä paikassa jossa Jeanne d'Arc poltettiin. Hänen tuhkansa siroteltiin Seine-jokeen joten hautapaikkaa muisteltavaksi ei jäänyt. Kirkon sisällä oli ranskalaisittain erikoisempi, muotoiltu puukatto ja sisällä tuoksui uimahallin sauna. Olihan se yhden sorttinen kirkko se....

Rouen on helposti käveltävä kaupunki, askelia karttuu päivän mittaan mutta sen voi ottaa kuntoilun kannalta. Julkinen liikenne tuntui toimivan ihan näppärästi, kaupungista löytyy ainakin vilkas bussiverkosto ja metro. Oma majoituksemme oli keskustan liepeillä Seine-joen toisella puolella, ihan siinä vankilan vieresssä. Yöpaikkamme toisella puolella oli poliisiasema joten olo oli turvallinen ja unet leppoisat. Kadunvarsiparkkeja on niukasti tarjolla joten kannattaa asia huomioida majoitusta suunnitellessa.

Mietin tätä vankilan seinää katsellessa, että kuinkahan modernia meno on on muurien sisäpuolella. Poliisiasema näytti sen sijaan ulkopuolelta ihan nykyaikaiselta.

Katseltavaa ja ihmeteltävää

Ennen vierailuamme Rouenissa tuli kaupungista mieleeni lähinnä "joku kello" ja Jeanne d'Arc. Etäisesti muistelin että siellä on myös jotenkin tärkeä kirkko, kaikissa ranskalaisissa kaupungeissa on. Näiden lisäksi Rouenissa on paljon, paljon muuta. Niin paljon muuta että pientä karsintaa piti meidänkin tehdä, kaikkeen ei riitä viikonlopun vierailu. 

Gros-Horloge on se "joku kello" jota ennen reissuamme muistelin. Suuri renesanssiajan kello jonka kellomekanismi on tehty 1389. Aiemmin kello oli kellotapulissa mutta kaupunkilaiset eivät nähneet sitä riittävän hyvin. Tämän vuoksi 1500-luvulla kello siirrettiin nykyiselle paikalleen josta se edelleen pimputtelee vartin välein säveliä. Toimiva kapistus siis, toki ajan kuluessa sille on annettu useaan otteeseen huomiota ja lempeyttä. Gros-Horloge on hieno monella tapaa ja Rouenin ehdoton must see- nähtävyys. 

Se "joku kirkko" on Rouenin Notre Damen katedraali. Katedraali on niin valtava kooltaan ettei se mahdu kuviin tavan matkaajan kameravarustuksell. Siis aivan valtava niin ulkoa kuin sisältä. Niska kenollaan sitä tutkailimme monena päivänä eri vinkkeleistä. Tulimme lopputulokseen ettei sitä voi käsittää, niin paljon veistoksia ja yksityiskohtia on katedraaliin ulkoseiniin kaiverrettu. Goottilaistyyppistä katedraalia on käynyt tuijottelemassa tiiviisti mm. Claude Monet. Tutkailun lopputuloksena syntyi yli 30 maalauksen sarja katedraalista eri kulmista ja eri valo-olosuhteissa. 

Katedraalin sisällä köllöttelee ikiunessa erään vanhan tuttumme sydän. Viime keväänä kävimme Fontevraudin luostarissa Loiren laaksossa ja siellä nukkui Rikhard Leijonamielen ruumis -miinus hänen sydämensä. Sydän balsamoitiin ja se on edelleen Rouenin Notre Damen katedraalissa Rikhardin nukkuvan patsaan sisällä. 

Notre Dame ei suinkaan ole ainoa kirkko Rouenin keskustassa. Sen lisäksi taisimme käydä ydinkeskustassa neljässä eri kirkossa vierailulla, kaikki tutustumisen arvoisia. Kirkkoja kierrellessä kannattaa käydä myös Saint-Macloun kirkossa ja sen vieressä olevassa ossuaarissa. Ossuaarin konsepti on ollut, suomalaisesta näkökulmasta, melko makaaberi. 

Keskustassa kävellessä on vielä yksi paikka jonka ohi kannattaa suunnata, Palace de Justice. Suuri rakennus näyttää kirkolle tai luostarille mutta siellä pitää majaansa Normandian parlamentti. Rakennus on yhden korttelin kokoinen joten kierrettävää riittää, jossain kadunkulmassa joimme cafe au laitit vahvistukseksi. Syvällisesti en jaksanut tämän rakennuksen tarinaan tutustua. Historiaankin tulee ähky kun annostus on ylenpalttinen lyhyessä ajassa. 

Joulutunnelmaa

Perun kaikki aiemmat pahat ajatukseni ranskalaisten jouluttamisesta tai sen puutteesta. Rouen on todellinen joulukaupunki! Katedraalin aukiolla oli suuret joulumarkkinat joissa tunnelmaa riitti, vin chaud tuoksui ja ruokaa oli tarjolla joka nälkään. Pikkuiset myyntimökit,  kuin Tampereen Joulutorilla konsanaan, olivat täynnä lahjaideoita ja houkutuksia. Rento musiikki soi torilla  ja ihmiset näyttivät iloisilta. 

Rouenin keskusta oli koristeltu jouluvaloin varsin suurelta alueelta. Kauppojen ulkopuolella oli hienoja joulukoristeita ja illan pimeydessä kadut olivat täynnä joulutaikaa. Me suunnistimme iltaisin kuppiloihin ja kippoloihin syömään hyvin ja söimme yltäkylläisesti herkullista ruokaa -taisimme lasillisen punaista nautiskella palanpainikkeeksi. Rouen tarjoaa jokaiselle jotakin aivan varmasti Ranskalaiseen tapaan ruokailun ajoituksessa kannattaa olla tarkkana, joskus se on, ilman ennakkovarausta, vain minuuteista kiinni millaisten herkkujen ääreen päätyy.

Meille Rouen oli iloinen ja positiivinen kaupunki. Ei olisi yllätys vaikka joskus toistekin tiemme tänne veisi. Paljon jäi tutkittavaa ja käveltävää sekä monta pikkuista ravintolaa tutustuttavaksi.

Paljon värejä, recap marraskuu 2025

Marraskuu on minulle vaikea kuukausi. Valo vähenee ja erityisesti Suomessa se tuntuu koko kehossa. Joskus jopa niin voimallisesti ettei hyvästä asenteesta ja positiivisesta mielestä ole apua. Tekisi mieli vain nukkua koko pitkän kuukauden läpi. 

Tänä vuonna on jo kolmas marraskuu peräjälkeen jota emme ole Suomessa viettäneet, tunnustan etten ole ikävöinyt. Ikävää olen kuluneena kuukautena miettinyt paljon. Vuoden ajan olemme retkunneet ympäri Eurooppaa ja sopeutuneet kaikenlaisiin asioihin. Eniten ikävöin tällä hetkellä rakkaitamme, ystäviämme ja kavereitamme. Kun joulu lähenee tunne kasvaa ja ikävän aiheet laajentuvat perinteisiin ja ruokaan. Olen sanonut tämän aiemminkin mutta onneksi tekniikka on apunamme, linjat vain kuumaksi!

Väri-iloittelua marraskuun alkuun

Ylä-Bretagnen kasvitieteellinen puutarha on avoinna marraskuun puoliväliin saakka. Pyhäinpäivän kunniaksi suuntasimme värikylläisyyteen ja toiveissamme oli löytää syksytunnelmaa japanilaisista puutarhoista. 

Puutarha sai ensimmäiset kasvinsa noin 1850- luvulla kun linnaa rakennettiin. Tämän jälkeen historia (erilaiset sodat) pyyhki linnan mailla. Linna ja puutarha pysyivät yksityisessä omistuksessa lähes 170 vuoden ajan, vihdoin 1996 puutarha sai viimeisen silauksensa ja kasvitieteellisenä puutarhana avautui yleisölle. Puutarhassa on yli 25 hehtaaria ihmeteltävää ja erilaisia suuria teemakokonaisuuksia on kymmenkunta. Suunnattoman kaunis paikka, marraskuun harmauteen värejä löytyi jopa riehakkuuteen saakka.

Puutarhan webbisivuilla on erinomainen kartta jossa kerrotaan kulloinkin kukkivat lajikkeet ja missäpäin puutarhaa niitä voi ihastella (Puutarhan webbisivut löytyvät täältä). Jos kaipaat kuumana kesäpäivänä varjoa ja raikastusta tämä puutarha voisi olla sopiva kohde. Kevään raikasta vihreyttä aiomme itse mennä ensi vuonna ihastelemaan, ehkäpä iristen ja kamelioiden aikaan?

Kuningas Arthuria etsimässä

Normandia on täynnä satuja ja taikaa, tunnetuin lienee Kuningas Arthurin tarina. Ennen tätä patikkaretkeä luulin että superkuningas Arthur on ollut olemassa ja tarinat perustuisivat löyhästi historiaan. Patikka parantaa tietoisuutta ja nyt tiedän että ihan kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneet Arthurista ja hänen tarinoistaan. Eikö kuitenkin vähän voi uskoa tarujen maailmaan?

Me lähdimme tutkimaan Arthurin lähdettä (Fosse Arthur) ja samalla patikoimaan yllättävän jylhissä maisemissa. Sonce- joki solisi ja matka maistui vaihtelevissa maisemissa. Melkein kuulin normannien hevosten korskahtelut ja sotilaiden hyväntahtoisen kiusottelun.

Meren rantaan 

Mont St. Michelin ihmeellinen saari luostareineen sijaitsee melko lähellä kotiamme. Saari on merkittävä kohde koko Ranskan mittakaavassa sekä maailmanlaajuisesti. Aiemmin kirjoitin saaresta ja luostarista juttua tarkemmin, se löytyy täältä.

Marraskuisena lauantaina suuntasimme Avaranchesin markkinoille. Herkkujen ihmettelyn lisäksi kuljimme pitkin vanhan kaupungin kujia. Kaupunki ei ole tunnettu turistikohde mutta erittäin viehättävä ja pääsee omalle suosittelulistalleni. Matkatoimistosta löytyy oivallinen kartta jossa on todellinen tietoisku kaupungin ja sen lähialueen historiasta. Avaranchesin korkeimmalta kukkulalta näkyi päivän seuraava kohteemme kuin haamuna keskellä merta. 

Tällä kertaa emme käyneet saarella mutta kuljimme pitkin merenlahtea. Tuuli tuiversi korvissa, nousuvesi oli käsittämättömän nopea ja hiekkaista rantaviivaa oli loputtomasti. Täälläpäin Atlantti on täynnä kalaa ja äyriäisiä, kävellessä tyhjät kuoret rouskuivat kenkien alla. 

Illalliseksi nautimme kotona todellista lähiruokaa, sinisimpukoita Mont Saint-Michelin lahdesta. Käypäinen kilohinta sinisimpukoille on täälläpäin vajaa viisi euroa kilo, ja herkkupatonki kylkeen noin euron luokkaa. Kaapista yleensä löytyy joku sopiva viini ruoalle kaveriksi. 

Vihreydestä valkoisuuteen

Viime vuonna näimme lunta maassa 22.11, nykyisestä kodistamme vajaa 100 km sisämaahan päin. Iloinen asia oli se että lunta ei juuri näkynyt tämän päivämäärän jälkeen. Tosin vettä satoi kuin Esteristä, erityisesti tammikuussa, mutta aina ei voi valita. 

Tänä vuonna 14.11 auton lämpömittari näytti lämpöisiä lukemia, eikä auto ollut edes suorassa auringonpaisteessa.

Tämäkään ei ole kestävää ja viikon päästä 22.11 (voikohan tämän päivämäärän jo ennustaa ensi vuodelle?) tilanne olikin hiukan toinen. Kirpeän kuulasta ja kaunista sen hetken kun se kesti. Tämä taisi riittää minulle talvitunnelmaksi tälle talvelle, katsotaan kuinka käy.