Kotoamme Mayennen departementista on lyhyt matka uusiin tunnelmiin. Kolmisen tuntia kun ajelee on jo Bretagnen rannikolla ja matkalla riittää pysähtymisen arvoisia paikkoja. Olen aiemmin kirjoittanut tarkemmin Bretagnen viehättävistä pohjoisen rannikkokaupungeista, ostereista ja iloisesta tunnelmasta, tekstit löydät täältä ja täältä.
Bretagnessa on paljon nähtävää ja alla mainittuna on vain jokunen paikka joissa kävimme. Monta valloittavaa kohdetta jää kuva-arkistoon ja muistiin talteen. Raitapaita päälle, bretoniksi on hyvä osata sanonta ty breizh ja matka voi alkaa.
Sisämaasta alkaen
Kevätretkemme suuntasi kohti Bretagnen etelärannikkoa. Ohitimme sujuvasti Bretagnen pääkaupungin Rennesin (joka on todella oivallinen paikka vierailulle, lämmin suositus) ja päädyimme kylään nimeltä Rochefort- en Terre, bretoniksi Roc´h -an-Argoed.
Rochefort-en Terre löytyi, nyt jo itselleni kovin tutuksi tulleesta, Ranskan kauneimmat kylät listauksesta. Kylä on kuin ranskalaisen maalaismaiseman tyyppiesimerkki. Ei ihme että se äänestettiin 2016 ranskalaisten suosikkikyläksi. Matkailun yksi iloista on löytää salattuja aarteita suunnittelematta, Rochefort-en-Terrestä jäi ihana kevätmuisto.
Vannes, bretoniksi Gwened, on Bretagnen maakunnan Morbihan departementin pääkaupunki, asukkaita siellä on yli 50 000. Historiassa riittää kerrottavaa, kaupunki on perustettu noin 2000 vuotta sitten. Kelttiläiset venetit rakensivat Vannesin paikkeille pääkaupunkinsa nimeltä Dariorigum. Roomalaiset rymistelivät perässä jokunen sata vuotta myöhemmin ja silloin kaupungin nimi oli Darioritum.
Vannes on nykyisin satamakaupunki, keskiaikainen kaupunki, taidekaupunki, puutarhakaupunki ja paljon muuta. Meille Vannes oli yhden yön nukkumispaikka matkalla rannikolle. Olen varma että palaamme Bretagneen ja Vannesiin. paljon jäi tutkittavaa. Kävelimme iltasella kaupungin vanhassa keskustassa pitkin ihania pikkukatuja ja -kujia. Päivä oli ollut pitkä mutta antoisa, olimme herkullisen illallisen ansainneet Vannesin kauppahallin kalaravintolassa.
Vannes vaimoineen on noin 1500-luvulta peräisin ja he ilakoivat Vannesin keskustassa erään ristikkotalon kulmassa. Veistos on tunnettu Vannesin kaupungin tunnuksena. Samanlaisia iloisia kaksikkoja löytyy muualtakin Morbihanista. Todellista alkuperää näille veistoksille ei tiedetä, ne ovat ehkä olleet jonkun liikkeen tms. merkkeinä tai vaikkapa kabaree-mainoksia. Hauskoja kuitenkin, ranskalainen huumorintaji on ollut, ja on mielestäni edelleen, vekkulia.
Pont-Avenin kylä on tunnettu taidemaalareistaan. Erityisesti Paul Gaugain täällä asusteli ja maalasi useita tunnettuja teoksia mm. kylän myllystä. Jos taide kiinnostaa on kylässä viitoitettu kävelyreitti taideteosten aiheiden mukaan.
Alla olevassa kuvassa on esimerkki varsin tunnetusta taideteoksesta. Kuvan kivirakennus sijaitsi konkreettisesti kuohuvan kosken päällä ja siinä sijaitsi kylän yleisövessa. Uskon ja toivon että viemäröinti oli hoidettu nykyaikaisella tavalla -ei keskiaikaisesti.
Pont-Avenissa on suunnattoman kaunis joenvarsi käveltäväsi ja paljon herkkukauppoja. Lounaspaikan löysimme yläkaupungin puolelta kirjakaupasta jossa tarjoiltiin varsin maistuvaa keittolounasta. Parkkeerasimme viattomien lastenkirjojen nurkkaukseen ja kun asiaan tarkemmin tutustuimme sieltä löytyi hyvin valistavaa kirjallisuutta suorasukaisella kuvituksella. En ole ihan varma minkä ikäiselle lapselle näitä saduksi lukisin. Ehkä teini-ikäiset olisi sopivampi kohderyhmä?
Rannikolle päätyen
Bretagne on rannikkoa, ja rannikolla on lukematon määrä pikkuruisia kyliä joissa kesällä käy kuhina. Tänne ranskalaiset kokoontuvat kesäloman viettoon, täällä purjehditaan ja nautitaan merielämästä.
Quiberon, bretoniksi Kiberen, sijaitsee kapean niemimaan kärjessä ja on juuri mainitsemani ranskalaisten "Hanko". Historiasta luin että sardiinintuotanto on ollut tälle pikkukaupungille hyvin tärkeää ammoisina aikoina. Quiberonissa tuuli puhalsi mereltä, aurinko paistoi ja nenä kärähti. Rantaraitilla oli menneen ajan tunnelmaa, vaikka oli talvikausi, näkyi turisteja kylillä kävelemässä.
Ei kylää ilman linnaan ja yllättäen sellainen löytyi Quiberonistakin. Kävisi vaikka kauhuelokuvan kuvauspaikaksi.
Quimper, bretoniksi Kemper, on vielä mainitsematta. Ei ihme että meitäkin jo väsytti, muutamassa päivässä oli tullut lukuisa määrä uusia kokemuksia. Quimperissä vietimme muutaman yön. Quimper on rauhallinen pikkukaupunkin josta oli helppo tehdä retkiä eri puolelle Bretagnea.
Quimperissä oli markkinoilla kevät pidemmällä kuin kotiseudullamme. Mansikat olivat juuri saapuneet, galettea myytiin pikkuruisessa minivaunussa ja magnoliat koristivat kirkon pihaa kukillaan. Menomesta Quimper ei ole mutta ehkä juuri siksi sopiva.
Quimperin konditoriamestari oli hiukan kalpean sorttinen. Onneksi leivonnaiset olivat hyvin paistuneita ja herkullisia.
