Missä olit silloin? Huhtikuu

Huhtikuu on kuukausista julmin sanoo vanha sananlasku. Samalla otsikolla on tehty suomalainen elokuva  ja jotkut kokevat suurta kevätahdistusta. Meidän taloudessa huhtikuu on kevään alku ja kunnon matkailusesonki on joko alkanut tai ainakin ollut vahvasti suunnitteilla. 

2009 ja 2010, Ujlengyel, Unkari

Perheemme on aiemmin ratsastanut ahkerasti. Tämän vuoksi, ja jokusen sattuman kautta, kävimme useana vuonna Unkarissa Ujlengyelin kylässä ratsastuslomilla. Pehvaa hinkattiin satulaa vasten oikein toden teolla pari kertaa päivittäin. Kun kankku rupesi puutumaan, löytyi lomille paljon muuta ohjelmaa. 

Lajosmizen ratsutilalla kävimme pääsiäisjuhlissa sekä katsomassa perinteisempää unkarilaista ratsujenkoulutusta. Budapestissä vierailimme aina päiväreissulla ja samalla lepuuttelimme ratsastuslihaksia kylpylöissä. Dabasissa tutkailimme maalaismarkkinoita ja pohdimme montako hevosta voisi lentokoneeseen ottaa tuliaisiksi.

Aina ei aurinko paistanut, joskus oli kylmä ratsastaa pustan tuulissa keväällä, mutta reissut olivat ikimuistoisia.

2017 Edinburgh ja Glasgow, Yhdistyneet kansakunnat

Skotlannin kutsu kuului kun tyttäremme Iina pohdiskeli jatko-opintoja lukion jatkoksi. Jakauma taisi olla niin että erityisesti minä halusin Edinburghiin ja Glasgowssa kävimme yliopistoon tutustumassa. 

Edinburgh on valloittava kaupunki ja oivallinen nautittavaksi keväällä. Voin kuvitella kuinka kuumaa siellä voi kesähelteillä olla. Paljon on historiaa tässä kaupungissa ja varmasti itse kullekin jotain tutkittavaa ja löydettävää. Paikallisessa pubissa voi syödä mainiot fish& chipsit siiderin tai oluen tahdittamana, Skotlannista löytyy myös herkullista toffeeta. Nautimme korkelaatuisen five o´clock tea- tarjoilun Glasgown kasvitieteellisen puutarhan ravintolassa.

Glasgowiin matkustimme linja-autolla ja totesimme että emme ymmärtäneet paikallisesta murteesta juuri sanaakaan. Sama tahti jatkui matkan edetessä. On pakko myöntää, että edelleen skotlannin murre teettää ymmärryshaasteita. 

Glasgown ylioopisto on mielettömän hieno ja huokuu historiaa. Kannattaa käydä yliopiston kirjastossa, museossa ja kaupassa, mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia paikkoja. 

2019 Gdansk, Puola

On hämmentävä juttu kuinka matkat unohtuvat aktiivisesta muistista. Kuvia selaillessani tämä Puolan piipahdus osui silmiini ja mietin, että kuinka kiva reissu olikaan. Lyhyet lennot, huokea hintataso ja hyvä julkinen liikenneverkosto helpottavat lyhyen reissun onnistumista olennaisesti. Kävimme Gdanskin lisäksi kunnon kävelylenkillä Sopotissa ja päiväretkellä Malborkin linnassa. 

Malborkin linna oli mainio päiväretken kohde, ei liian kaukana mutta oman reissun arvoinen. Saksalainen ritarikunta aloitti rakennustyöt 1200- luvun lopulla, nykyisin linna on Unescon maailmanperintökohde. Hyvät kengät jalkaan, kannattaa ottaa audio-opastus ja linnan sokkeloita tutkimaan. 

2023 Lucca, Italia

On matkoja ja sitten on matkoja, tämä on näistä jälkimmäinen. Lucca, Pisa ja kauniit Toscanan pikkukaupungit ja -kylät, kaikki tietävät ne. Kun hyvin suunnittelee, lyhyeenkin reissuun mahtuu monenlaista. Me ehdimme,  viininjuonnin ja ruokakulttuurin antimien lomassa, mm. patikkaretkelle ikimuistoisen kauniisiin maisemiin. 

Kevät on satumaisen kaunista aikaa Euroopassa ja se on hyvä aika käydä Italiassa. Tosin Italiassa voi käydä milloin vain. Italia on täynnä historiaa, taidetta, kulttuuria ja luonnon kauneutta -sekä herkullisia illallisia.

2025, Colmar, Ranska

Viime vuonna suuntasimme kohti Itävaltaa juuri ennen pääsiäistä. Matka taittui Colmariin joka oli koristautunut pääsiäisen kunniaksi kevättunnelmaan. Pupuja, koristeellisia pääsiäismunia, höyheniä ja paljon turisteja oli Colmarin keväässä. Colmar on kaunis ja käymisen arvoinen, mutta kovin täynnä turisteja. Lisää tästä reissusta löytyy täältä.

Missä olit silloin? -blogihaaste 2026

Missä olit silloin- blogihaaste 2026 on oivallisen blogistin Via Per Aspera Ad Astra julkaisema muisteluhaaste. Matkoja riittää yllättävän paljon ja ihania muistoja jaettavaksi.

Missä olit silloin? Tammikuu

Missä olit silloin? Helmikuu

Missä olit silloin? Maaliskuu

Missä olit silloin? Huhtikuu

Missä olit silloin? Toukokuu

Missä olit silloin? Kesäkuu

Missä olit silloin? Heinäkuu

Heipat Itävallalle, recap syyskuu 2025

Syyskuun vietimme keskellä viinialueita pohjois-Burgenlandissa. Kukkulat vaihtuivat tasaisemmiksi mäiksi ja viinitarhoja riitti loputtomasti. Pitkästä aikaa näimme turisteja ja vilkasta kuhinaa Neusiedler See-järven rannoilla. Oslipin pikkukylässä vietimme kolme aurinkoista helleviikkoa. Hiki päässä puuhastellessa ei olisi arvannut että kalenterissa oli jo syyskuu. 

Retkikohteita oli paljon tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi. Aurinkoisia sunnuntailounaita, herkullista jäätelöä, kuumia fillarikilometrejä ja hiukan automatkailua mahtui syyskuun iloksi.

Sopron, Unkari

Tavaksemme taisi muodostua käydä retkeilemässä säännöllisesti myös Unkarissa, sieltäkin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Sopron sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Oslipista joten hurauksessa rajan yli retkeilemään. Sopronissa oli hiukan enemmän turisteja kuin etelämpänä Unkarissa Köszegissä tai Szombathelyssa, mutta muuten Sopron on unelias pikkukaupunki. Nämä rajalla olevat kaupungit eivät taida kuulua Unkarin suosituimpiin turistinähtävyyksiin.

Unkarilaisten kaupunkien paras puoli on se että kaupungin laidoilta löytyy yleensä pari isompaa kauppaa: sekä Tesco että Decathlon. Ja ne kaupat ovat myös sunnuntaisin auki! Suuri riemu Itävallan nihkeämmälle kauppapolitiikalle kyllästyneelle suomalaiselle -siis minulle. Unkarilaisten kaupunkien ja kylien keskustasta löytyy myös aina hyvä kahvila jonka hintataso on erittäin kohtuullinen.

Suuri pieni Eisenstadt

Kävimme Eisenstadtissa ensimmäisen kerran keväällä, noin puoli vuotta sitten. Hurjaa kuinka aika kuluu nopeasti. Keväisessä, hiukan viluisessa, tunnelmassa mietiskelin että tänne ja erityisesti Esterházyen palatsiin olisi kiva palata paremmalla ajalla. Kuinka vähän tiesinkään miten asiat humpsahtivat kohdilleen, nyt Oslipista ooli Eisenstadtiin lyhyt fillarimatka. 

Esterházyen palatsissa kävimme perusteellisella vierailulla. Täältä löydät tarinan suvun vaiheista ja palatsin aarteista. Jos olet kulmilla ehdottomasti suosittelen käymistä.

Baden bei Wien

Unescon maailmanperintökohteissa on Euroopan 11 suurta kylpyläkaupunkia. Joukossa on tuttuja nimiä kuten Italian Montecatini ja Belgian Spa, Ranskan Vichy. Mutta joukosta löytyy myös Itävallan Baden bei Wien. Badenin useissa kylpylöissä ovat seurapiiriään vahvistaneet Habsburgit, varakkaat wieniläiset ja koko joukko kuuluisia säveltäjiä. Erityisesti seurapiirien viihtymistä kenties edesauttoi edelleen toiminnassa oleva Casino. Casinolla on suuri ja kaunis puisto joka on kaupunkilaisten aktiivisessa käytössä. Useat kuuluisat säveltäjät ovat saaneet puistosta oman muistomerkkinsä.

Hiukan jo höpsähtänyt Beethoven sävelsi Badenissa yhdeksännen sinfoniansa, nk. Eurooppa hymnin. Mozart eli täysillä rikasta seuraelämäänsä omalla tavallaan ja omilla iltajuoksuillaan. Straussin sekä isä että poika viettivät Badenissa paljon aikaa, tuotteliasta sakkia olivat kumpainenkin. Johann Strauss vanhemman tunnetuimpia sävellyksiä on aito korvamato, Radetzky- marssi. Varmasti koko musiikkisakkia elvytti sävellyshommissa Badenin terveyskylpylöiden hoidot ja sopivan korkeakulttuurinen seurapiiri. 

Sadonkorjuujuhlat

Vähitellen meidän oli aika pohdiskella auton pakkausta tulevaa matkaa varten. Sitä ennen vietimme vielä viimeiset kekkerit Itävallassa. St. Margarethen on pieni kylä keskellä viinialuetta mutta juhlat järjestettiin suuren maailman tyyliin. Porukkaa kertyi vapaa-aikakeskuksen viheriölle ainakin satamäärin. Orkesteri puhalteli perinnepolskaa kymmenien soittajan voimin tuntikaupalla, tanssijoita riitti ja ilo oli ylimmillään. 

Aurinko paistoi ja olut oli kylmää, snapseja, kotitekoisia liköörejä ja sektiä oli myytävänä pilkkahintaan. Ruoka-annoksia myytiin traktorien ja kuorma-autojen lavoilta eri seurojen ja yhteisöjen toimesta. Tarjolla oli kaikenlaista herkkua mm. erilaisia makkara-annoksia, knödeleitä ja paistettua speckiä. Edelleenkään en ole itävaltalaisen ruokakulttuurin suurin ystävä mutta aina jotain pientä löytyi naposteltavaksi. Iloitsin että täkäläiset osaavat juhlia eivätkä ole hurjassa huppelissa vaikka hauskaa pitävätkin. Rähinäjuomaa ei ole, ja jos jotakuta rupeaa väsyttämään, hoidetaan tilanne tyylillä. 

Superhelteisen sunnuntai-iltapäivän juhlaohjelma jatkui ja jatkui, me totesimme että nyt taitaa auringonpaistetta riittää tältä erää. Se olikin viimeinen hellepäivä syyskuulle. Oli aika kaivaa farkut kassin pohjalta esiin ja joku pitkähihainen paitakin lämmittämään viileämpiä aamuja.  

Syyskuu oli kiireinen ja tapahtumarikas, näimme aivan uuden ja toisenlaisen palan Itävallasta. Seuraavaksi matkamme jatkui pohjois-Italian kautta kohti Ranskaa ja uusi talvikotimme odottaa asukkejaan Loiren laakson pohjoisosassa, lähellä Normandian rajaa.  

Viimeiset kukkulalta, recap elokuu 2025

Elokuu vyöryi kukkulalle hurjalla helleputkella. Samaan aikaan Suomessa taisi syksy ottaa ensi askeleensa. 

Iltapäivisin kävimme nautiskelemassa Bernsteinin kylän pikku-uimalassa, Iina kutsui tätä paikkaa Baden-Badeniksi. Sopiva lempinimi onkin rauhalliselle uimapaikalle kukkuloiden välisessä solassa. Uimalampi on lähdepohjainen ja siksi varsin raikastavan viileä, ihan Suomen järvivesien lämpötiloja.

Kaipasin elokuun viimeisenä viikonloppuna venetsialaisia tutussa, ihanassa seurassa. Mökillä olisi ollut sauna lämpöisenä, sovimme että ensi vuonna juhlimme perinteikkäästi. Nyt nautimme vielä ihanasta lämmöstä vaikka aamuissa on jo pieni puraisu ilmassa. 

Patikkaa 

Elokuu oli lämmöstä huolimatta patikkakuukausi. Kävimme monessa eri paikassa kiipeämässä mäkiä ylös, läheltäkin löytyi hienoja maisemia. Yllättävästi jaloissa ja takalistossa tuntuu kun lähtöpiste on yli 600 m merenpinnasta ja nousumetrejä tulee lenkin aikana lähes 300 metriä. On vaikea sanoa missä on ollut paras patikkani täällä maisemien puolesta. Kenties jossain Buckligen Weltin avarilla kukkuloilla ikimetsän siimeksessä.

30 vuotta on pitkä aika

Elokuun lopussa olemme kulkeneet yhteistä taivaltamme 30 vuotta. Huhhuh, on se pitkä aika vaikka onneksi emme ole juuri matkalla vanhentunut. (Vielä tänä vuonna minulta on kysytty onko siippani kenties minun veljeni...juu ei ole, kiitos kysymästä). Viisaammiksikaan emme ole tulleet mutta kokemuksia on kertynyt reppuun kaikenlaisia. Koska tämä on hyväksi havaittu malli taidamme jatkaa edelleen samalla tavalla. 

Balatonin rannoilla

Edellisestä käynnistämme Balaton-järvellä Unkarissa on jo 19 vuotta. Reissu oli monella tavalla ikimuistoinen, meitä oli iso joukko sukulaisia mukana ja liikuimme pikkubussilla pitkin Unkaria. Olimme liikkeellä alkukesästä ja aina ei aurinko paistellut lämpimästi. Ihan aina emme löytäneet sitä mitä turistioppaiden mukaan olisi löydettävissä ja ihasteltavissa. Taisimme tuolla reissulla ristiä Unkarin maaksi jossa ei ole ainuttakaan opastetta yhtään mihinkään.  

Itävaltaan tullessamme mietimme että josko kävisimme taas vilkaisemassa haalistaako aika muistikuvia Balaton- järven ihmeellisen värisestä vedestä. Ei haalistanut, Balaton on vieläkin erikoisen värinen ja toivottavasti sellaisena pysyykin. Mahdollisuudet selviytymiseen ovat ainakin parantuneet koska Balatonista tuli kansallispuisto 2007. 

Kiertelimme Balatonin pohjois- luoteisrantaa ja ällistelimme pyöräilijöiden määrää. Heitä oli merkittävät määrät polkemassa pienillä pyöräteillä ja autoteiden penkereillä. Osa kulki isoissa porukoissa, selvästi jollain järjestetyllä reissulla. Kenties viikonlopun kunniaksi Balatonin ympäri, yhdellä yöpymisellä oli mahdollista leppoisasti poljeskella. Toivottavasti osalla reissu oli suunniteltu lyhyemmäksi, varustetaso pyöräilijöillä oli varsin kirjava.

Balatonilla on monenlaista nähtävää ja on hyvä hiukan suunnitella mitä haluaa reissullaan tehdä. Liikenne ja liikkuminen vie yllättävän paljon aikaa, infra ei ole kaikilta osin ihan tikissä. Me kävimme Hevizissä, lauantaimarkkinoilla Tihanyssa ja Keszthelyn kauniissa pikkukaupungissa.

Hevizin päänähtävyys on kylpylä (ja reumatologinen sairaala) jonka keskellä on terveysvaikutteinen pieni järvi. Heviz- järven muta sopii kaikenlaisiin vaivoihin ja järvessä uiminen helpottaa kolotuksia jo 1700- luvun loppupuolelta saakka. Rikki ei haissut ilmassa yhtä vahvasti kuin mielikuvissamme edellisestä reissustamme. Silloin pulahtelijoille soitettiin säännöllisesti torvea joka muistutti uima-ajan terveellisistä aikarajoista.  Nyt ei torvi soinut ja uimarit pulikoivat sulassa sovussa kellukkeidensa kanssa oman maun mukaan. Enemmän näytti olevan väkeä terveysjärven vieressä olevan normaalin uima-allasalueen laitamilla. 

Muuttopuuhia

Elokuun lopussa on jälleen aika muistutella pakkaustaitoja mieleen. Yllättävän näppärästi ja rutiinilla tavarat löytävät paikkansa meidän pikkuautossamme. Viimeisiä tallihommia ja loppusiivoukset, sitten on aika lähteä kohti uusia seikkailuja.

Syyskuun pysyttelemme edelleen Burgenlandissa mutta aivan sen pohjoisosissa, lähellä Eisenstadtia. Oslip niminen kylä, pieni mutta suurempi kuin Bernstein, sijaitsee lähellä Neusiedler See- järveä. Toiveissa on että maasto on tasaisempaa ja pääsisimme taas fillarihommiin, toisaalta kyllä patikkakin maistuu. 

Viimeiset kukkulalta, näitä maisemia oli helppo ihastella tämä kesä.

Budapestistä on moneksi

Itävallassa asumisessa on se hyvä puoli että täältä voi tehdä ulkomaanmatkoja kätevästi useaan maahan lyhyen automatkan päähän. Meidän kukkulaltamme ajelee Budapestiin (ilman vignettiä ja pikkuteitä pitkin) noin reilussa neljässä tunnissa riippuen liikenteestä. Onhan Budapestin kevät nähtävä joten kamat kassiin ja menoksi.

Meille Budapest on tuttu kaupunki aiemmilta Unkarin reissuiltamme mutta edellisestä vierailustamme on jo pitkä aika. Kovasti Budapest on muuttunut muistikuvistamme, vanhoja rakennuksia on remontoitu ja yleisilme on siistiytynyt merkittävästi. Julkinen liikenne toimii edelleen sujuvasti lyhyillä vuoroväleillä ja läpi kaupungin eri osien. Suosittelen lataamaan Budapest Go-appin, sillä pärjää kaikissa liikennevälineissä ja kaikilla lipputyypeillä. Pidä matkustuslippu voimassa sillä lipuntarkastajat ovat jokapäiväinen tuttavuus. Samoin mm. bussikuskit ovat lipustasi kiinnostuneita varsinkin jos linjalla ei ole ruuhkaa.

Batthyánin suku

Batthyánin suvun ensimmäiset elonmerkit ovat noin vuodelta 900 Balatonin alueelta. Olivat kuulemma vähän villimpää porukkaa nämä kantaisät. 1500-luvun puolesta välistä eteenpäin löytyy virallinen sukukirja ja 1740-luvulla eräs suvun edustaja rakensi varsin kauniin ja klassisen kivitalon aivan Kalastajanlinnakkeen kupeeseen, linnan viereen. Meillä oli mahdollisuus majoittua Budapestin matkamme ajan tässä rakennuksessa ja hulppea se olikin. Italiassa tätä taloa kutsuttaisiin palatsiksi, unkarin kielen vastinetta en valitettavasti tunne. Asuntoomme kuului suuri terassi jonka näköala ei olisi voinut olla hienompi.

Kultainen Budapest

Budan kukkulalla asustellessa näimme monenlaisia asioita joita en aiemmin ole ajatellutkaan. Turisteja pyöri kirkon ja linnakkeen vieressä ihan hurjan paljon päivisin, kun ilta saapui meno hiljeni ja kaduilla sai kävellä lähes yksikseen. Silloin myös näkyi kuinka hienosti vanhat, merkittävät rakennukset on valaistu hehkuvaksi. Energiansäästön hengessä ainakin Parlamenttitalon valot sammutettiin illalla klo 23, taitaa Tonavan lukuisat illallisristeilyt myös päättyä tuohon kellonaikaan. 

Ristiriitaisia ajatuksia

Lauantaina kävelymme teemana oli tutustua Budapestin juutalaiseen, VII, kaupunginosaan. Kaupunginosa ei ole suuri mutta ajatuksia se herätti. Israelin nykytilanne ei ole yksiselitteinen ja erityisesti suuren synagogan liepeillä oli nähtävissä voimakkaasti kantaaottavia julisteita. Ei liene sattumaa että suuri synagoga oli myös lauantaina näkyvästi vartioitu vaikka oli juutalaisten pyhäpäivä ja synagoga suljettu.

Suuri synagoga on Euroopan suurin (Budapestistä löytyy pari muutakin hiukan pienempää) ja maailmassakin viidennen suurimman joukossa Synagoga valmistui 1859 ja se on rakennettu maurilaiseen tyyliin. Halpaa synagogassa vierailu ei ole (ei varmaan missään päin maailmaa), tiketti näytti maksavan euroissa reilun kolmekymppiä aikuiselta.

Synagogan alueelta löytyy kuuluisa Imre Vargan teos Elämänpuu vuodelta 1991. Teos on unkarinjuutalaisten marttyyrien muistomerkki joka on tehty metallisista suikaleista. Suikaleihin on kaiverrettu menehtyneiden henkilöiden nimet.

Pronssiin valetut kengät Tonavan varrella kertovat karua kieltä juutalaisten kohtalosta toisessa maailmansodassa. Teos sijaitsee lähellä Parlamenttitaloa, siinä kohdassa joen vartta missä juutalaisia teloitettiin vuosina 1944-1945, kengät piti riisua ennen laukauksia. Kengät jäivät, ruumiit putosivat Tonavaan. Täällä ajankohtaisia ajatuksia herätti kengissä olevat viittaukset Ukrainan sotaan; miksi ihminen ei opi historiasta? 

Ollakseni rehellinen haluan todeta että Unkarin oma poliittinen tilanne ei ole aivan yksiselitteinen. Tämäkin näkökulma mietitytti matkan varrella ja erityisesti Vapauden aukiolla (Szabadság Ter) olevan muistomerkin äärellä. Muistomerkissä arkkienkeli Gabriel symboloi Unkaria jota vastaan Saksan keisarillinen kotka hyökkää rajusti. Monumentin pystytti yhdessä yössä Unkarin hallitus ja toimijana erityisesti mainitaan Viktor Orbán jonka vallalla ei rajaa ole. Patsaan pystytys aiheutti paljon kritiikkiä Unkarissa, koettiin että unkarinjuutalaisten historiaa kirjoitettiin uudelleen, mustavalkopesua siis. On hyvä tutustua historiaan sen verran että Unkarin juutalaisten kohtalo oli toisessa maailmansodassa sama kuin muualla, mutta eri tekijöiden toimesta. Tässä tapauksessa kaikkea vastuuta ei voi sälyttää natseille.

Seesteinen sunnuntai

Jos lauantaina oli paljon kaikenlaisia ajatuksia mielen päällä meni sunnuntai toisissa merkeissä. Kävimme pitkällä kävelyllä Margitin saarella ja sehän vasta viehättävä paikka olikin. Tänne karkaisin kesällä karkuun Budapestin hellettä, vehreitä puita, varjoisia nurmikkoalueita, urheilupaikkoja, laulavia suihkulähteitä ja kehuttu uimalaitos. 

Söimme pitkän sunnuntailounaan Jouri-nimisessä ravintolassa (tämä on herkkusuun toteamus, ei maksettu vinkki) ja vielä jaksoimme suunnistaa eläintarhaan. Propsit Budapestin eläintarhalle, se on erinomaisen hyvin hoidettu ja mukava paikka. Askelia tuli ja kilometrejä kertyi, Budapest on helposti käveltävä kaupunki.

Unikkojen aikaan

Paluumatkalla kotiin muistin elävästi miksi aina olen mieltänyt unikot vahvasti Unkariin liittyväksi asiaksi. Maaseudulla pellot olivat räjähtäneet kukkaan muutamassa päivässä ja värikäs ilotulitus oli valmis. Tietääkö joku miksi unikkoja viljellään sekä punaisia että violetteja? Viljeltyjä ne pellot olivat, unikot kasvoivat viimeisen päälle selkeissä riveissä, kävin ihastelemassa lähempääkin.