Kesäkirje saaristosta

Ahvenanmaalaisten laulu alkaaa sanoilla "Landet med tusende öar och skär...". Kotisaarta katsellessa voi todeta sanojen osuvan kohdilleen. Olemme käyneet Ahvenanmaalla vuosien varrella useampaan otteeseen erimittaisilla reissuilla. On fillaroitu, patikoitu sekä kierretty saaristorengasta lyhyen ja pitkän kaavan mukaan. Reissuilta on jäänyt mieleen saariston kaunis luonto, laulava ruotsinkieli ja uteliaisuus kulttuuria kohtaa. Miltähän mahtaisi tuntua oleskella saaristossa hiukan pidempi aika, vaikka kesällä?

Kun sattuma tekee taikojaan voivat toiveet toteutua. Näin me sitten päädyimme kesäkotiimme Ahvenanmaalle, pienelle yksityiselle saarelle. Täältä kun haluaa lähteä kauppaan vaatii se hiukan suunnittelua. Ensin vajaa vartti veneellä mantereen puolelle ja Maarianhaminaan matkaa taittuu autolla reilu puoli tuntia. 

Luonto on suunnattoman kaunis ja lähellä saarellamme. Mökkimme on aivan meren äärellä ja isoista ikkunoista huomaa valon ja meren virtausten vaihtelut, suuret merikotkat ja hupaisat kurjet läheisellä luodolla. Ilolla toivotamme joutsenet tervetulleeksi pieneen lahdenpoukamaan aamukahviseuraksi. Ei voi olla huomaamatta väylällä kulkevia veneitä, skoottereita ja muita ihmisen kulkuneuvoja. Onneksi olemme sen verran syrjässä, että täällä kulkevilla yleensä on jotain asiaa jonnekin.  

Saariston elämä on yksinkertaista ja se vaatii hyvää ongelmanratkaisutaitoa ja kekseliäisyyttä, erityisesti jos joku paikka vaatii fiksaamista. Rautakauppa ei ole ihan vieressä ja lähimpään ruokakauppaan on kilometri jos toinen. Toisaalta yksinkertainen elämä poistaa turhat hulinat, elämä kulkee valon ja lämmön kanssa samaa rytmiä. 

Ahvenanmaa on osoittautunut yllättävän vilkkaaksi kesäpaikaksi, tapahtumaa riittää pitkin pääsaarta erityisesti heinäkuussa. Kun omalla saarella kuviot käyvät pieniksi, käymme "kylillä" joko tapahtumissa tai patikalla, kenties herkullisella lounaalla. Kulttuuria, historiaa ja patikkaa on kertynyt täälläkin kokemusreppuun tuttuun tapaan.  

Kuluneeseen heinäkuuhun mahtui paljon ihania hetkiä. Varmasti yksi ikimuistoisempia on Kaljaasi Emelian vesillelasku. On hienoa, että historialliset rakennustaidot ovat edelleen voimissaan. Emeliaa on rakennettu avoimessa yleisöprojektissa massiivitammesta kaljaasiksi lähes kymmenen vuoden ajan. Projektissa on mahdollisuus oppipojille mestereiden oppiin ja aikanaan myös purjehdusopiskelijoille. Tunnustan, että veneilystä en tiedä mitään, mutta Emelia oli hurjan suuri ja upeita olivat myös satamaan saapuneet muut kaljaasit. 

Elokuun tummuvat illat vielä vietämme saarellamme. Euroopassa kaipaamamme luonnonmarjat odottavat poimijaansa ja toivottavasti löytäisimme hiukan sieniä kuivattavaksi. Kovin on luonto kuivaa sienien kannalta.

Syyskuun vietämme Pirkanmaan tienoilla kunnes on aika lähteä. Tällä kertaa matkamme vie toivottavasti vähäsateisempaan talvenviettoon Sisiliaan. Käymme varmasti myös Selinunten raunioilla kuten kuvassa vuodelta 2010.

Missä olit silloin? Heinäkuu

Heinäkuu on viimeinen hetki suunnistaa Euroopan rannikoille, miksei sisämaahankin, ennen kiihkeää lomasesonkia.  Perheellämme oli vaihe jolloin reissasimme pitkin Italiaa säännöllisesti vähintään kerran vuodessa. Ehkä itse olin matkakohdetta masinoimassa, onhan Italia mainio kesälomakohde. Toimii myös kaikkina muina vuodenaikoina. Puolustukseksi kuitenkin sanon, että lomailimme eri paikoissa ja eri puolilla saapasmaata. 

Muistoja kertaillessani huomaan että erityisesti 2020- luvulla, sattuneesta syystä, on lomailtu erähenkisissä tunnelmissa Lapissa useampaan otteeseen. Korona tai ei, jotain reissua täytyy olla ainakin suunnitteilla.

2007 Umbria, Italia

Macerinon kylä on pieni ja vanha, se sijaitsee korkealla kukkulalla keskellä ei yhtään mitään. Kylä muodostuu vanhan suojalinnakkeen sisään, paikallinen viskaali piti siellä pientä maalaishoviaan. Linnake perustettiin 1019 ja siellä lomaillessamme vakiasukkaita oli 112 kappaletta keski-iän ollessa korkea. Turisteja ei kylän raitilla eikä pikkuisella aukiolla juuri näkynyt. Me sen sijaan sulahdimme kylän kanta-asiakkaiden menoon mukaan iltadigestiivillämme, Averna tuli tutuksi, ja Iina söi baarin jäätelövalikoiman läpi useaan otteeseen.

Vaikka Macerino oli pikkutien päässä, oli sieltä kätevä tehdä päiväretkiä ympäri seutukuntaa. Lomallamme oli hyvä rytmi: päivä uima-allasta ja seuraava päivä retkeilyä. Näin seurueen nuorin osallistuja pysyi lomatuulella ja näimme paljon hienoja kaupunkeja ja nähtävyyksiä. Terni, Todi, Orvieto, Assisi, Norcia ja useat muut....moniin näistä paikoista olemme palanneet myöhemmin. Jotain viehättävää Umbriassa on, sinne voisin palata milloin vain takaisin.

2009 Zadar, Kroatia

Vihdoin onnistuimme matkustamaan muualle kuin Italiaan. Zadar on sopivan matkan päässä monesta paikasta ja jälleen noudatimme tuttua lomakaavaa: päivä rantaelämää ja seuraava päivä päiväretkiä. Vaikka meri on suolainen Kroatian rannikolla on se niin käsittämättömän kirkasta että se kutsuu pulikoimaan. Uimatossut ovat tarpeen, kiviä ja mahdollisesti merisiilejä voi osua jalkapohjiin.

Tällä reissulla söimme paljon mereneläviä, kaloja ja kaikkea mahdollista herkkua. Muistan ettei hintataso tuolloinkaan ollut aivan halpa. Olen kuullut nykyisin Kroatiaa moitittavan suorastaan kalliiksi lomakohteeksi. Ahkera markkinointikoneisto on tehnyt vaikuttavaa jälkeä. Nykyisin maassa vierailee vuosittain noin 20 miljoonaa turistia, maan väkiluku on noin 4 miljoonaa. 

Käydessämme Krkan kansallispuistossa sai vesiputouksissa ja niiden alla olevissa luonnon altaissa uida. Nykyisin uiminen on kuulemma kiellettyä. Turismilla on haittapuolensa ja luonnonkohteissa massojen jäljet ovat toisinaan suorastaan raadolliset.

Meidän Kroatia oli hilpeä, herkullinen ja historia täynnä oleva rantakohde. Muistoissa on yksi maailman kauneimmista auringonlaskuista -ja erinomaiset sunset- drinksut rantabaarissa.

2010 Sisilia, Italia

Hetken hairahduksen jälkeen oli jälleen hyvä palata tuttuun kesälomakohteeseen ja suunnata takaisin Italiaan. Hiukan oli lämmintä heinäkuun loppupuolella, onneksi autossa oli ilmastointi.

Sisilia on eri maailma kuin muut osat Italiasta. Sisiliassa on oma ruokakulttuuri, omat tavat, oma aikakäsitys, historia ja ihan omat tunnelmat. Tämä matka jätti vahvan mielikuvan ja muistot. Niin vahva tunne jäi että lähdemme tänä vuonna Sisiliaan syksyllä muistoja verestämään. Tällä kertaa meillä on aikaa useita kuukausia fiilistellä ja luoda uusia muistoja.

Vuonna 2010 aikaa ei ollut loputtomasti ja Sisilia on suuri saari ajella ristiin rastiin. Kun kartasta katsot, saari on isompi kuin ajattelitkaan. Sisilia on monipuolinen. Sieltä löytyy kaupunkitunnelmaa, loputtomasti historiaa, ihmeellisen ihania hiekkarantoja, Etna ja rakennustaidetta. Mainitsinko jo ruoan ja viinin, niitäkin löytyy. 

2021 Ruka, Suomi

Vihdoin sai liikkua luvan kanssa edes hiukan pois omilta kotikonnuilta. Turvavälit mielessä reissasimme Lappiin ja pistimme tossua toisen eteen Kuusamon hienoissa maisemissa. Vuokrasimme varsin edullisesti mökin josta teimme päiväreissuja luonnon helmassa. On helppo käsittää miksi Lapin luonto lumoaa, se on erityistä ja karun haurasta. 

2026 Ahvenanmaa, Suomi

Karua ja kaunista on tämän vuoden kesäkodissamme, pikkuruisella saarella Ahvenanmaalla. Saariston värit ja luonnon moninaisuus, meren äänet ja rauha. Niistä on tämä kesä tehty Suomen intensiivisen mutta lyhyen kesän ajan.

Missä olit silloin- blogihaaste 2026 on oivallisen blogistin Via Per Aspera Ad Astra julkaisema muisteluhaaste. Matkoja riittää yllättävän paljon ja ihania muistoja jaettavaksi.

Missä olit silloin? Tammikuu

Missä olit silloin? Helmikuu

Missä olit silloin? Maaliskuu

Missä olit silloin? Huhtikuu

Missä olit silloin? Toukokuu

Missä olit silloin? Kesäkuu

Missä olit silloin? Heinäkuu

Au revoir!

Tämähän käy jo rutiinilla, kamat kassiin ja kassit autoon. Rutiinilla ei käy uusien ystävien ja tuttavien hyvästeleminen. Kahdeksan kuukauden aikana ehtii kokea yhdessä monenlaista, uusia hienoja muistoja. Yhdessä on mm. tehty pihahommia, rakenneltu kaikenlaista, juotu lasillinen viiniä päivällisillä, katsottu elokuvia ja joogattu. Maailmaa on parannettu, uusia ystävyyssuhteita luotu ja toivottavasti puhelinnumerot tulevat tarpeeseen tulevaisuudessa. On suuri rikkaus tavata uusia ihmisiä ja tutustua uusiin kulttuureihin.

Vaucé- Fontainebleau, 335 km

Pidempiin matkoihin on hyvä sujauttaa joku turistikohde jota käydä ihmettelemässä. Tällä kertaa valitsimme reitin varrelta Chateau Fontainebleaun, Ranskan linnavertailussa samassa kategoriassa kuin Versailles. Versaillesia pohdiskelimme myös mutta se sijaitsee reitiltämme Pariisin "väärällä" puolella. On siis lisää syitä palata Ranskaan uudelleen, kyllä Versailles joskus täytyy nähdä.

Jokunen linna on jo nähty mutta kyllä Fontainebleau oli upea. Se on käsittämättömän hieno ja lähes tuhat vuotta historiaa mahtui niiden seinien sisään. Linnassa on 1500 huonetta ja kaunis puutarha oli kooltaan noin 130 hehtaaria. Siinä sitä on nurmikkoa ajeltavaksi, iso puutarhurijoukko istutti kesäkukkia pitkiin  kukkapenkkeihin. Puutarhassa kaikki oli isompaa, tilaa ja avaruutta oli paljon. Mikä parasta puutarha on julkinen ja yleisölle auki päivittäin, paljon näkyi ihmisiä lenkillä vaikka ilma oli sateisen sorttinen.

Linna itsessään oli melkoinen kokemus. Tavalliselle turistille oli auki noin 20-30 huonetta jotka olivat lähes täysin alkuperäisessä kunnossa. Kierroksella ihmettelimme mm. kuninkaiden makuuhuoneita, Marie Antoinetten uhkapelisalonkia, paavin huoneistoa ja Napoleonin buduaaria . Linnakierrokseen kannattaa varata aikaa, niin paljon tutukittavaa siellä on. Tämän linnan historiaan kun tutustuu (toivottavasti ennakkoon) tulee samalla Ranskan historian tärkeimmät tapahtumat tutuksi. 

Linnakierroksella tulee päivän niskajumppa suoritetuksi, kaikkialla oli katseltavaa eikä vähiten upeissa kattokoristeluissa. Kaiken kaikkiaan linnan prameus ja historian yltäkylläisyys olivat yhdelle kierrokselle runsaasti sulateltavaa. Kulttuuriähky voi iskeä Firenzessä mutta myös ranskalaisessa linnassa. Täällä olisi mielellään kuljeskellut toisenkin päivän ja viettänyt piknikkiä linnan puistossa.

Fontainebleu- Forbach, 415 km

Kuninkaalliset komeudet jäi taakse kun suuntasimme kohti Saksan rajaa. Kohtuullinen päivämatka pikkuteitä pitkin, viimeinen liitutaululounas ja tunnelma muuttui. Pikkuteitä ajellessa aikaa kuluu mutta moottoriteiltä puuttuu löytämisen riemu ja ihanauus.  Päädyimme pikkuruiseen kyään keskelle ensimmäisen maailmansodan polttopistettä. Historian kertaus on aina paikallaan ja nykyisin voisin väittää jo osaavani kohtuullisesti maailmansotien käännekohtia Euroopassa.

Forbach on vielä juuri ja juuri Ranskan puolella mutta Saksan vaikutus on vahva. Kaupungissa itsessään ei ole juuri mitään nähtävää, meille se oli yhden yön pysähdys, ihan asiallinen sellainen. 

Forbach- Dusseldorf, 290 km

Sitten se moottoritie alkoi ja loppumatka oli vain kilometrien kulutusta. Dusseldorf oli yllättävän eloisa kaupunki, mukava kuhina iltasella oluttupien terasseilla. Voihan toki olla että maaseutuelämän jälkeen kaikki tuntuu vilkkaalta. 

Keskustassa rakennettiin tulevia Japani-viikkoja, kirsikankukat olivat kauniissa kukassa. En tiennytkään että Dusseldorfissa on yksi Euroopan suurimmista japanilaisten yhteisöistä.

Dusseldorf- Bremen- Travemünde, 484 km

Viimeinen reissupäivä ja Lübeck on jo nähty. Laiva lähtee yöllä ja jossain päivä täytyy kuluttaa. Päädyimme Bremeniin, auto parkkiin ratikkapysäkin lähelle ja siitä keskustaan. Vaikka mieheni Joni on kätevä, ict-taustainen herrasmies  emme ymmärtäneet lippujen ostologiikkaa apissa. Päädyimme ostamaan tiketit suoraan ratikan automaatista, se toimi mainiosti korttia vinguttamalla.

Bremen jätti hiukan ristiriitaisen fiiliksen. Kaupungissa on vanhaa hansakulttuuria, Schnoor-kortteli aivan suunnattoman viehättävä pikkuinen alue. kirkkoja joka lähtöön ja kävelemällä avoimin mielin löytää vielä enemmän. Bremenissä on myös kummallisia ehkä 1970-luvun metallipömpeleitä (ehkä ne oli taidetta) joista oli väsätty lapsille leikkipaikka. Kiva ajatus joka oli toteutettu suoraan asfaltille, paikallisen laitapuolen kulkijoiden suosikkipuiston viereen.  Noh, kaupunkiin mahtuu monimuotoisuutta ja elämää.

Meidän Bremen oli päivän turistipysähdys, lounas, kävelyä ja ihmettelyä. Oivallinen tapa viettää aikaa ja odotella laivanlähtöä. 

Viimeinen pätkä Travemünden satamaan ja vajaa kaksivuotinen reissumme on laivamatkaa vaille valmis. Suomessa on hyvä ladata akkuja sekä hoitaa käytännön asioita ennen seuraavaa seikkailua. 

Tähän oli hyvä päättää reissaaminen hetkeksi, tämän kaupungin, näiden rakennusten ja kosken kuohujen tarinat ovat tuttuja. 

Missä olit silloin? Kesäkuu

Kesäkuusta tulee mieleen pionit, niitä odotin aina keväällä kotipihaan kukkivaksi. Juuri ennen juhannusta kurjenmiekat heräävät kukoistamaan ja kesä alkaa. 

2014 Calvi d'ell Umbria, Italia

Kotona Nokialla oli keittiöremppakevät. Vanhaa köökkiä oli purettu, uutta suunniteltu, asuttu rempan keskellä ja välillä remonttia paettua sukulaisille saunaan. Hampaiden kiristelystä huolimatta tämä  keittiöremontti oli suoraan oppikirjasta, en muista että mikään olisi mennyt vinkuraan. 

Remppa veteli viimeisiään kun me jätimme Iinan ylimmäksi remonttimaisteriksi ja lähdimme Jonin kanssa Umbriaan. Lyhyt lento Roomaan ja Umbria on sopivasti muutaman tunnin ajomatkan päässä. Meille Umbria oli jo aiemmilta reissuilta tuttu, jonkunlaista perustuntumaa on tähän maakuntaan. 

Ihana keskikesän lämpö, herkullinen ruoka, useampia kohteita myös Marchen puolella ja lopuksi juhannusjuhlat. En ole missään nähnyt niin ihmeellisen kauniita, kukilla koristeltuja katuja. Katoliseen tapaan kylän kirkot pullistelivat juhlamessuun osallistuvaa väkeä ja lopuksi pidettiin kulkue. 

Hyvin erilainen juhannus verrattuna suomalaiseen mökkielämään. Myös kelin puolesta, Iina soitteli ja kysyi kuinka kasvihuone ja taimet suojataan koska alkoi satamaan räntää. Apua, siis juhannusviikolla?

2017 Piran, Slovenia

Hämmentävä juttu, etten muista lainkaan, miksi päädyimme Sloveniaan pikkureissulle kesäkuun alussa. Aika hyvä arvaus syyksi olisi halvat lennot.  Sen kyllä muistan, että hauskaa oli ja Slovenia maana jäi mieleen. Sinne(kin) voisin palata uudelleen. 

Slovenia oli mukava maa, kaikkialle pääsi kätevästi autolla ja ajomatkat olivat lyhyet. Sloveniasta löytyi kompaktissa paketissa luontoretkeilyä, merenrantaelämää ja pääkaupungissa enemmän vilskettä. Lomamme oli lyhyt ja aloitimme sen Piranin rantakaupungissa. Aurinko paistoi, meressä oli mukava uida ja loma maistui -lomalta. Reissullamme kävimme tippukiviluolissa Postojnassa ja Ljubljanassa pyörimme muutaman päivän. 

Tästä reissusta jäi kaksi vahvaa muistoa; Sloveniaan olisi ihanaa päästä takaisin. Ja se toinen on sitten Piranin majoituksemme. Sen lisäksi että majoitus oli todella pieni, yläkerrassa alkoi remontti joka aamu täsmälleen kello seitsemän. Loma-aamut alkoivat betonipölyllä sängyssä ja avio-onnea testattiin tetriksellä kumpi on keittiössä ja kumpi pesee hampaita kylppärissä. Tai sitten toinen oli sängyssä kun muualla ei mahtunut olemaan, sopu sijaa antaa tavataan sanoa.

2018 Mallorca, Espanja

Kesäkauden 2018 vietin Mallorcalla matkaopashommissa. Olen pienestä lähtien pohtinut millaista matkaoppaan työ mahtaisi olla ja miltä se mahtaisi tuntua. Sen verran aikuinen toki jo olen että tiesin totuuden olevan tarua ihmeellisempää ja tässä tapauksessa ehkä raadollisempaa. Sain "oikeista" töistä järjestettyä palkatonta vapaata ja huhtikuussa lensin Mallorcalle. 

Alku aina hankalaa mutta siitä alusta alkoi tämä blogi. Lähettelin Mallorcalta "Terveisiä auringosta" kaikille halukkaille, julkaisumuoto monesta syystä oli tuolloin sähköposti. Ehkä joskus niitä tarinoita tänne jaan, muistelen samalla itsekin menneitä. Guide life on termi jota en hevillä unohda, monta asiaa tuli koettua.

Mallorcan saari on kaunis, rannat vielä kauniimmat ja elämä on leppoisaa kun tietää mihin karata turistimassoja. Luulen, että saaresta tuli suuremmat ja pienemmät paikat käytyä läpi tosi tarkasti.  Erityisesti upeat rannat koekäytettiin kämppiksen kanssa vapaapäivän vietossa. Pikkukylissä käytiin pitkillä lounailla ja nautittiin elämästä -kunnes arki taas alkoi. 

Tänä vuonna olemme uusien kokemusten edessä ja ne alkavat kesäkuussa Suomesta. Vinhaa on ollut vauhti pari ensimmäistä viikkoa kun käytännön asioita on hoidettu kuntoon. Riemulla toivotan Suomen raikkaan luonnon, puhtaat maut ja valoisat yöt tervetulleeksi. Siitä huolimatta että pienesti kaipaan ranskalaisia juustoja, kohteliaita käytöstapoja ja elämän keveyttä. 

Kesä Suomessa, onko parempaa?

Missä olit silloin- blogihaaste 2026 on oivallisen blogistin Via Per Aspera Ad Astra julkaisema muisteluhaaste. Matkoja riittää yllättävän paljon ja ihania muistoja jaettavaksi.

Missä olit silloin? Tammikuu 

Missä olit silloin? Helmikuu

 Missä olit silloin? Maaliskuu

Missä olit silloin? Huhtikuu

Missä olit silloin? Toukokuu

Missä olit silloin? Kesäkuu

Missä olit silloin? Heinäkuu

Iloinen ja kepeä Nantes

Olemme asustaneet Pays de la Loiren alueella nyt kahteen otteeseen yhteensä yli vuoden verran. Voi sanoa että lähiseudut ovat tulleet tutuksi. Tästä huolimatta alueen pääkaupunki Nantes oli vielä käymättä. Ennenkuin täältä lähdemme täytyi tämä aukko täyttää kokemuksilla.

Nantes on suuri kaupunki, metropolialueella on noin miljoona asukasta. Suurkaupungilla ei välttämättä ole aina hyvä kaiku, suuruus voi tuoda mukanaan myös ikävämpiä lieveilmiöitä. Nantes mainitaan usein Ranskan asumisviihtyvyyden kannalta kärkijoukkoihin, joten ei se mahdoton voi olla. Ja ei se ollutkaan, en tiedä voiko paikkoja laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta Nantes viehätti ja ilahdutti.

Nantesin pitkä historia

Nantesilla on pitkä ja kunniakas historia Loire- joen merkittävänä satamakaupunkina ja väylänä merelle. Jos historia kiinnostaa, kannattaa suunnata Ducs de Bretagne- linnaan aivan keskustassa. Linna itsessään on hieno ja Nantesin historia- museo on erinomaisesti kuratoitu. Reipas pari tuntia kului perehtyen näyttelyyn ja se todella loi uuden näkökulman kautta vuosisatojen historian eri käännekohtiin. Jos olette kulmilla suosittelen vierailua lämpimästi!

Linnan alueella on mukavia varjoisia puistopolkuja käveltäväksi, linnan sisäpihalla kannattaa piipahtaa joka tapauksessa. Linna on todella hienoa ja upeasti restauroitu.

Nantesin kuuluisuuksia

Pala kultttuuria

Phileas Fogg lähti reissuilleen maailman ympäri tunnetuin seurauksin. Matkaa tehtiin myös Maailman keskipisteeseen, Maasta kuuhun ja Sukelluslaivalla maailman ympäri, kaiken kaikkiaan 63 romaanin verran. Jules Verne tuotti romaanien lisäksi myös yli 30 näytelmää. 

Vernellä kynä sauhusi, kaunokirjallisesta tasosta voidaan olla montaa mieltä. Vernen visiot ovat olleet aikakaudellaan täysin käsittämättömiä, hän kirjoitti mm. sukellusveneistä, lentävistä kapineista ja muista tekniikan ihmeistä ennenkuin niitä oli olemassa. 

Verne syntyi Loire-joen syrjäisellä saarella ja hänet lähetettiin Nantesiin kouluun. On perusteltua ajatella, että Verne on nantesilainen. Vernen historiaa ja kirjallista tuotantoa voi käydä ihmettelemässä pienessä museossa Nantesin keskustan laidalla. Pieni ja kompakti museo, joka on  lyhyen käynnin arvoinen, jos herra Verne kiinnostaa.

Museo on vinkeästi mäen rinteellä, tunnelma tuo muistoja Italiasta.

Herkkuja

LU eli Lefèvre -Utile on ranskalainen keksinvalmistaja, tosin nykyisin jenkkiomisteinen. 1846 alkoi perheellä keksinpaisto ja mitä herkkuja uunista tulikaan! Bastogne, Le Petit Beurre, Pim's, Champagne, TUC....tuttuja merkkejä riittää.

1887 LU:n perhe rakensi uuden tehtaan ja päättivät samalla panostaa brandimarkkinointiin. He pestasivat parhaat maalarit ja graafikot luomaan ikimuistoista ilmettä keksipurkkeihin ja -paketteihin. Hyvin he onnistuivat, 1800-luvun lopussa LU-keksejä myytiin Ranskan lisäksi useissa muissa maissa. Nämä nostalgiset keksipakkaukset ovat edelleen ainakin oman ihasteluni kohteena.

Hulluja nuo ranskalaiset

Leipää ja sirkushuveja voisi kääntyä Nantesissa patonkia ja teknisiä elefantteja- tyyppiseksi lausahdukseksi. Boulangerieta ei ole ihan joka kulmalla keskustassa mutta tietenkin peruspötkö kainalossa on aina taattu. Sen sijaan liikkuvaa tekniikkaelefanttia voi käydä ihastelemassa Loire-joen saarella aivan Nantesin keskustan tuntumassa.

Saari on keskellä Loire-joen suistoa mutta sinne pääsee kätevästi siltoja pitkin kävellen tai fillarilla. Piakkoin myös ratikalla, perustustyöt olivat rapiasti käynnissä. Kun satamatoiminta saarelta päättyi kaupunki päätti panostaa alueen hyötykäyttöön. Kulttuuri, viihde, matkailu ja taide valloittivat saaren ja valloitus on edelleen käynnissä. Tämä saari on monien mahdollisuuksien saari. Olen varma että alueesta muotoutuu jotain todella hienoa ja yllättävää jatkossa, alku on nyt jo hieno.

Saarelta löytyy siis liikkuva elefantti. Ilmestyksellä on korkeutta 12 m, leveyttä 8 m ja kyytiin mahtuu lähes 50 henkilöä. Olihan se hauska kokemus kun vantti törähteli ja ruiskutti vettä. Niin järjetön vekotin kuin olla saattaa, mutta tuotti paljon iloa ihan katsellessa.

Aivan elefantin vieressä oli suunnaton karuselli, Marine Worlds Carousel. 25 metriä korkea, 20 m halkaisijaltaan ja merihärpäkkeitä ajeltavaksi on kolmessa eri tasossa. Luin myöhemmin että matkustajat voivat liikkua karusellissa sen pyöriessä ja ohjata koneiden liikettä. (Suomessa käsittääkseni karusellissa istutaan tiukasti paikallaan). Mielessäni näin kaikkien pikkutenavien kirmailevan pitkin karusellia kuumuudessa ja tungoksessa. Emme karusellissa käyneet ajelulla joten varmaa tietoa ei ole.

Saarelle on visioitu tulevaisuutta on jos jonkinlaista. mm. 2023 asti harkittiin, kai jo ruvettiin rakentamaan, haikarapuuta. Puussa olisi ollut korkeutta reilu 20 m ja puussa olisi ollut kaksi teknistä haikaraa. Tarkoitus oli että haikaroilla olisi voinut lentää. No, nyt ei ollut haikarapuuta rakenteilla eikä edes jälkiä vanhoista ajatuksista -ehkä sittenkin havahduttiin turvallisuusnäkökohtiin. 

Toisinaan on hyvä ravistella omia varsin luutuneita ajatuksia siitä mikä on mahdollista. Ranskalaisille aika moni asia on mahdollista, yritteliästä ja idearikasta kansaa.

Vehreä ja vihreä

Nantes on koostaan huolimatta vihreä ja kaunis kaupunki. Asuimme keskustan laidalla, paikallisessa "Pasilassa", ja kuinka kaunista vehreyttä betonin keskellä oli. Kun seuraavan kerran käymme Pasilan kupeilla taidan käydä vilkaisemassa vertailukohtaa. 

Keskustan kupeessa on suuri, hyvin hoidettu puisto Jardin des Plantes. Puistossa on vanhoja kasvihuoneita ja paljon penkkejä varjossa istuskeluun. Puisto on paikka jossa on hyvä huokaista ja nauttia -ehkä pala patonkia?

Värien iloa

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja oli aika hyvästellä Nantes -me toivottavasti näemme uudelleen, paljon jäi vielä kokematta. 

Vielä ehdimme pienelle kierrokselle Loiren vastarannalle Trentemoultiin. Se on entinen, vaatimaton kalastajakylä joka nykyisin tunnetaan värikkäistä taloistaan ja pittoreskista tunnelmasta. Trentemoult oli ehdottomasti sunnuntaikävelyn arvoinen ja siellä oli rento, kiva tunnelma. 

Trentemoultiin pääsee Nantesin keskustan satama-alueelta vesibussilla, matka vie kuulemma vajaan kymmenen minuuttia. Erinomainen vaihtoehto, Trentemoult ei ole parkkeeraajan paratiisi kapeilla kujillaan. Ranskassa kun ollaan niin on hyvä mainita että kylän rantaraitilta löytyy muutamia ravintoloita, kahviloita ja creperietä. Jos sattuu olemaan todella täyttä, ehkä kesällä?, vesibussilla pääsee hetkessä takaisin Nantesin tarjonnan äärelle.