Au revoir!

Tämähän käy jo rutiinilla, kamat kassiin ja kassit autoon. Rutiinilla ei käy uusien ystävien ja tuttavien hyvästeleminen. Kahdeksan kuukauden aikana ehtii kokea yhdessä monenlaista, uusia hienoja muistoja. Yhdessä on mm. tehty pihahommia, rakenneltu kaikenlaista, juotu lasillinen viiniä päivällisillä, katsottu elokuvia ja joogattu. Maailmaa on parannettu, uusia ystävyyssuhteita luotu ja toivottavasti puhelinnumerot tulevat tarpeeseen tulevaisuudessa. On suuri rikkaus tavata uusia ihmisiä ja tutustua uusiin kulttuureihin.

Vaucé- Fontainebleau, 335 km

Pidempiin matkoihin on hyvä sujauttaa joku turistikohde jota käydä ihmettelemässä. Tällä kertaa valitsimme reitin varrelta Chateau Fontainebleaun, Ranskan linnavertailussa samassa kategoriassa kuin Versailles. Versaillesia pohdiskelimme myös mutta se sijaitsee reitiltämme Pariisin "väärällä" puolella. On siis lisää syitä palata Ranskaan uudelleen, kyllä Versailles joskus täytyy nähdä.

Jokunen linna on jo nähty mutta kyllä Fontainebleau oli upea. Se on käsittämättömän hieno ja lähes tuhat vuotta historiaa mahtui niiden seinien sisään. Linnassa on 1500 huonetta ja kaunis puutarha oli kooltaan noin 130 hehtaaria. Siinä sitä on nurmikkoa ajeltavaksi, iso puutarhurijoukko istutti kesäkukkia pitkiin  kukkapenkkeihin. Puutarhassa kaikki oli isompaa, tilaa ja avaruutta oli paljon. Mikä parasta puutarha on julkinen ja yleisölle auki päivittäin, paljon näkyi ihmisiä lenkillä vaikka ilma oli sateisen sorttinen.

Linna itsessään oli melkoinen kokemus. Tavalliselle turistille oli auki noin 20-30 huonetta jotka olivat lähes täysin alkuperäisessä kunnossa. Kierroksella ihmettelimme mm. kuninkaiden makuuhuoneita, Marie Antoinetten uhkapelisalonkia, paavin huoneistoa ja Napoleonin buduaaria . Linnakierrokseen kannattaa varata aikaa, niin paljon tutukittavaa siellä on. Tämän linnan historiaan kun tutustuu (toivottavasti ennakkoon) tulee samalla Ranskan historian tärkeimmät tapahtumat tutuksi. 

Linnakierroksella tulee päivän niskajumppa suoritetuksi, kaikkialla oli katseltavaa eikä vähiten upeissa kattokoristeluissa. Kaiken kaikkiaan linnan prameus ja historian yltäkylläisyys olivat yhdelle kierrokselle runsaasti sulateltavaa. Kulttuuriähky voi iskeä Firenzessä mutta myös ranskalaisessa linnassa. Täällä olisi mielellään kuljeskellut toisenkin päivän ja viettänyt piknikkiä linnan puistossa.

Fontainebleu- Forbach, 415 km

Kuninkaalliset komeudet jäi taakse kun suuntasimme kohti Saksan rajaa. Kohtuullinen päivämatka pikkuteitä pitkin, viimeinen liitutaululounas ja tunnelma muuttui. Pikkuteitä ajellessa aikaa kuluu mutta moottoriteiltä puuttuu löytämisen riemu ja ihanauus.  Päädyimme pikkuruiseen kyään keskelle ensimmäisen maailmansodan polttopistettä. Historian kertaus on aina paikallaan ja nykyisin voisin väittää jo osaavani kohtuullisesti maailmansotien käännekohtia Euroopassa.

Forbach on vielä juuri ja juuri Ranskan puolella mutta Saksan vaikutus on vahva. Kaupungissa itsessään ei ole juuri mitään nähtävää, meille se oli yhden yön pysähdys, ihan asiallinen sellainen. 

Forbach- Dusseldorf, 290 km

Sitten se moottoritie alkoi ja loppumatka oli vain kilometrien kulutusta. Dusseldorf oli yllättävän eloisa kaupunki, mukava kuhina iltasella oluttupien terasseilla. Voihan toki olla että maaseutuelämän jälkeen kaikki tuntuu vilkkaalta. 

Keskustassa rakennettiin tulevia Japani-viikkoja, kirsikankukat olivat kauniissa kukassa. En tiennytkään että Dusseldorfissa on yksi Euroopan suurimmista japanilaisten yhteisöistä.

Dusseldorf- Bremen- Travemünde, 484 km

Viimeinen reissupäivä ja Lübeck on jo nähty. Laiva lähtee yöllä ja jossain päivä täytyy kuluttaa. Päädyimme Bremeniin, auto parkkiin ratikkapysäkin lähelle ja siitä keskustaan. Vaikka mieheni Joni on kätevä, ict-taustainen herrasmies  emme ymmärtäneet lippujen ostologiikkaa apissa. Päädyimme ostamaan tiketit suoraan ratikan automaatista, se toimi mainiosti korttia vinguttamalla.

Bremen jätti hiukan ristiriitaisen fiiliksen. Kaupungissa on vanhaa hansakulttuuria, Schnoor-kortteli aivan suunnattoman viehättävä pikkuinen alue. kirkkoja joka lähtöön ja kävelemällä avoimin mielin löytää vielä enemmän. Bremenissä on myös kummallisia ehkä 1970-luvun metallipömpeleitä (ehkä ne oli taidetta) joista oli väsätty lapsille leikkipaikka. Kiva ajatus joka oli toteutettu suoraan asfaltille, paikallisen laitapuolen kulkijoiden suosikkipuiston viereen.  Noh, kaupunkiin mahtuu monimuotoisuutta ja elämää.

Meidän Bremen oli päivän turistipysähdys, lounas, kävelyä ja ihmettelyä. Oivallinen tapa viettää aikaa ja odotella laivanlähtöä. 

Viimeinen pätkä Travemünden satamaan ja vajaa kaksivuotinen reissumme on laivamatkaa vaille valmis. Suomessa on hyvä ladata akkuja sekä hoitaa käytännön asioita ennen seuraavaa seikkailua. 

Tähän oli hyvä päättää reissaaminen hetkeksi, tämän kaupungin, näiden rakennusten ja kosken kuohujen tarinat ovat tuttuja. 

Missä olit silloin? Kesäkuu

Kesäkuusta tulee mieleen pionit, niitä odotin aina keväällä kotipihaan kukkivaksi. Juuri ennen juhannusta kurjenmiekat heräävät kukoistamaan ja kesä alkaa. 

2014 Calvi d'ell Umbria, Italia

Kotona Nokialla oli keittiöremppakevät. Vanhaa köökkiä oli purettu, uutta suunniteltu, asuttu rempan keskellä ja välillä remonttia paettua sukulaisille saunaan. Hampaiden kiristelystä huolimatta tämä  keittiöremontti oli suoraan oppikirjasta, en muista että mikään olisi mennyt vinkuraan. 

Remppa veteli viimeisiään kun me jätimme Iinan ylimmäksi remonttimaisteriksi ja lähdimme Jonin kanssa Umbriaan. Lyhyt lento Roomaan ja Umbria on sopivasti muutaman tunnin ajomatkan päässä. Meille Umbria oli jo aiemmilta reissuilta tuttu, jonkunlaista perustuntumaa on tähän maakuntaan. 

Ihana keskikesän lämpö, herkullinen ruoka, useampia kohteita myös Marchen puolella ja lopuksi juhannusjuhlat. En ole missään nähnyt niin ihmeellisen kauniita, kukilla koristeltuja katuja. Katoliseen tapaan kylän kirkot pullistelivat juhlamessuun osallistuvaa väkeä ja lopuksi pidettiin kulkue. 

Hyvin erilainen juhannus verrattuna suomalaiseen mökkielämään. Myös kelin puolesta, Iina soitteli ja kysyi kuinka kasvihuone ja taimet suojataan koska alkoi satamaan räntää. Apua, siis juhannusviikolla?

2017 Piran, Slovenia

Hämmentävä juttu, etten muista lainkaan, miksi päädyimme Sloveniaan pikkureissulle kesäkuun alussa. Aika hyvä arvaus syyksi olisi halvat lennot.  Sen kyllä muistan, että hauskaa oli ja Slovenia maana jäi mieleen. Sinne(kin) voisin palata uudelleen. 

Slovenia oli mukava maa, kaikkialle pääsi kätevästi autolla ja ajomatkat olivat lyhyet. Sloveniasta löytyi kompaktissa paketissa luontoretkeilyä, merenrantaelämää ja pääkaupungissa enemmän vilskettä. Lomamme oli lyhyt ja aloitimme sen Piranin rantakaupungissa. Aurinko paistoi, meressä oli mukava uida ja loma maistui -lomalta. Reissullamme kävimme tippukiviluolissa Postojnassa ja Ljubljanassa pyörimme muutaman päivän. 

Tästä reissusta jäi kaksi vahvaa muistoa; Sloveniaan olisi ihanaa päästä takaisin. Ja se toinen on sitten Piranin majoituksemme. Sen lisäksi että majoitus oli todella pieni, yläkerrassa alkoi remontti joka aamu täsmälleen kello seitsemän. Loma-aamut alkoivat betonipölyllä sängyssä ja avio-onnea testattiin tetriksellä kumpi on keittiössä ja kumpi pesee hampaita kylppärissä. Tai sitten toinen oli sängyssä kun muualla ei mahtunut olemaan, sopu sijaa antaa tavataan sanoa.

2018 Mallorca, Espanja

Kesäkauden 2018 vietin Mallorcalla matkaopashommissa. Olen pienestä lähtien pohtinut millaista matkaoppaan työ mahtaisi olla ja miltä se mahtaisi tuntua. Sen verran aikuinen toki jo olen että tiesin totuuden olevan tarua ihmeellisempää ja tässä tapauksessa ehkä raadollisempaa. Sain "oikeista" töistä järjestettyä palkatonta vapaata ja huhtikuussa lensin Mallorcalle. 

Alku aina hankalaa mutta siitä alusta alkoi tämä blogi. Lähettelin Mallorcalta "Terveisiä auringosta" kaikille halukkaille, julkaisumuoto monesta syystä oli tuolloin sähköposti. Ehkä joskus niitä tarinoita tänne jaan, muistelen samalla itsekin menneitä. Guide life on termi jota en hevillä unohda, monta asiaa tuli koettua.

Mallorcan saari on kaunis, rannat vielä kauniimmat ja elämä on leppoisaa kun tietää mihin karata turistimassoja. Luulen, että saaresta tuli suuremmat ja pienemmät paikat käytyä läpi tosi tarkasti.  Erityisesti upeat rannat koekäytettiin kämppiksen kanssa vapaapäivän vietossa. Pikkukylissä käytiin pitkillä lounailla ja nautittiin elämästä -kunnes arki taas alkoi. 

Tänä vuonna olemme uusien kokemusten edessä ja ne alkavat kesäkuussa Suomesta. Vinhaa on ollut vauhti pari ensimmäistä viikkoa kun käytännön asioita on hoidettu kuntoon. Riemulla toivotan Suomen raikkaan luonnon, puhtaat maut ja valoisat yöt tervetulleeksi. Siitä huolimatta että pienesti kaipaan ranskalaisia juustoja, kohteliaita käytöstapoja ja elämän keveyttä. 

Kesä Suomessa, onko parempaa?

Missä olit silloin- blogihaaste 2026 on oivallisen blogistin Via Per Aspera Ad Astra julkaisema muisteluhaaste. Matkoja riittää yllättävän paljon ja ihania muistoja jaettavaksi.

Missä olit silloin? Tammikuu 

Missä olit silloin? Helmikuu

 Missä olit silloin? Maaliskuu

Missä olit silloin? Huhtikuu

Missä olit silloin? Toukokuu

Iloinen ja kepeä Nantes

Olemme asustaneet Pays de la Loiren alueella nyt kahteen otteeseen yhteensä yli vuoden verran. Voi sanoa että lähiseudut ovat tulleet tutuksi. Tästä huolimatta alueen pääkaupunki Nantes oli vielä käymättä. Ennenkuin täältä lähdemme täytyi tämä aukko täyttää kokemuksilla.

Nantes on suuri kaupunki, metropolialueella on noin miljoona asukasta. Suurkaupungilla ei välttämättä ole aina hyvä kaiku, suuruus voi tuoda mukanaan myös ikävämpiä lieveilmiöitä. Nantes mainitaan usein Ranskan asumisviihtyvyyden kannalta kärkijoukkoihin, joten ei se mahdoton voi olla. Ja ei se ollutkaan, en tiedä voiko paikkoja laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta Nantes viehätti ja ilahdutti.

Nantesin pitkä historia

Nantesilla on pitkä ja kunniakas historia Loire- joen merkittävänä satamakaupunkina ja väylänä merelle. Jos historia kiinnostaa, kannattaa suunnata Ducs de Bretagne- linnaan aivan keskustassa. Linna itsessään on hieno ja Nantesin historia- museo on erinomaisesti kuratoitu. Reipas pari tuntia kului perehtyen näyttelyyn ja se todella loi uuden näkökulman kautta vuosisatojen historian eri käännekohtiin. Jos olette kulmilla suosittelen vierailua lämpimästi!

Linnan alueella on mukavia varjoisia puistopolkuja käveltäväksi, linnan sisäpihalla kannattaa piipahtaa joka tapauksessa. Linna on todella hienoa ja upeasti restauroitu.

Nantesin kuuluisuuksia

Pala kultttuuria

Phileas Fogg lähti reissuilleen maailman ympäri tunnetuin seurauksin. Matkaa tehtiin myös Maailman keskipisteeseen, Maasta kuuhun ja Sukelluslaivalla maailman ympäri, kaiken kaikkiaan 63 romaanin verran. Jules Verne tuotti romaanien lisäksi myös yli 30 näytelmää. 

Vernellä kynä sauhusi, kaunokirjallisesta tasosta voidaan olla montaa mieltä. Vernen visiot ovat olleet aikakaudellaan täysin käsittämättömiä, hän kirjoitti mm. sukellusveneistä, lentävistä kapineista ja muista tekniikan ihmeistä ennenkuin niitä oli olemassa. 

Verne syntyi Loire-joen syrjäisellä saarella ja hänet lähetettiin Nantesiin kouluun. On perusteltua ajatella, että Verne on nantesilainen. Vernen historiaa ja kirjallista tuotantoa voi käydä ihmettelemässä pienessä museossa Nantesin keskustan laidalla. Pieni ja kompakti museo, joka on  lyhyen käynnin arvoinen, jos herra Verne kiinnostaa.

Museo on vinkeästi mäen rinteellä, tunnelma tuo muistoja Italiasta.

Herkkuja

LU eli Lefèvre -Utile on ranskalainen keksinvalmistaja, tosin nykyisin jenkkiomisteinen. 1846 alkoi perheellä keksinpaisto ja mitä herkkuja uunista tulikaan! Bastogne, Le Petit Beurre, Pim's, Champagne, TUC....tuttuja merkkejä riittää.

1887 LU:n perhe rakensi uuden tehtaan ja päättivät samalla panostaa brandimarkkinointiin. He pestasivat parhaat maalarit ja graafikot luomaan ikimuistoista ilmettä keksipurkkeihin ja -paketteihin. Hyvin he onnistuivat, 1800-luvun lopussa LU-keksejä myytiin Ranskan lisäksi useissa muissa maissa. Nämä nostalgiset keksipakkaukset ovat edelleen ainakin oman ihasteluni kohteena.

Hulluja nuo ranskalaiset

Leipää ja sirkushuveja voisi kääntyä Nantesissa patonkia ja teknisiä elefantteja- tyyppiseksi lausahdukseksi. Boulangerieta ei ole ihan joka kulmalla keskustassa mutta tietenkin peruspötkö kainalossa on aina taattu. Sen sijaan liikkuvaa tekniikkaelefanttia voi käydä ihastelemassa Loire-joen saarella aivan Nantesin keskustan tuntumassa.

Saari on keskellä Loire-joen suistoa mutta sinne pääsee kätevästi siltoja pitkin kävellen tai fillarilla. Piakkoin myös ratikalla, perustustyöt olivat rapiasti käynnissä. Kun satamatoiminta saarelta päättyi kaupunki päätti panostaa alueen hyötykäyttöön. Kulttuuri, viihde, matkailu ja taide valloittivat saaren ja valloitus on edelleen käynnissä. Tämä saari on monien mahdollisuuksien saari. Olen varma että alueesta muotoutuu jotain todella hienoa ja yllättävää jatkossa, alku on nyt jo hieno.

Saarelta löytyy siis liikkuva elefantti. Ilmestyksellä on korkeutta 12 m, leveyttä 8 m ja kyytiin mahtuu lähes 50 henkilöä. Olihan se hauska kokemus kun vantti törähteli ja ruiskutti vettä. Niin järjetön vekotin kuin olla saattaa, mutta tuotti paljon iloa ihan katsellessa.

Aivan elefantin vieressä oli suunnaton karuselli, Marine Worlds Carousel. 25 metriä korkea, 20 m halkaisijaltaan ja merihärpäkkeitä ajeltavaksi on kolmessa eri tasossa. Luin myöhemmin että matkustajat voivat liikkua karusellissa sen pyöriessä ja ohjata koneiden liikettä. (Suomessa käsittääkseni karusellissa istutaan tiukasti paikallaan). Mielessäni näin kaikkien pikkutenavien kirmailevan pitkin karusellia kuumuudessa ja tungoksessa. Emme karusellissa käyneet ajelulla joten varmaa tietoa ei ole.

Saarelle on visioitu tulevaisuutta on jos jonkinlaista. mm. 2023 asti harkittiin, kai jo ruvettiin rakentamaan, haikarapuuta. Puussa olisi ollut korkeutta reilu 20 m ja puussa olisi ollut kaksi teknistä haikaraa. Tarkoitus oli että haikaroilla olisi voinut lentää. No, nyt ei ollut haikarapuuta rakenteilla eikä edes jälkiä vanhoista ajatuksista -ehkä sittenkin havahduttiin turvallisuusnäkökohtiin. 

Toisinaan on hyvä ravistella omia varsin luutuneita ajatuksia siitä mikä on mahdollista. Ranskalaisille aika moni asia on mahdollista, yritteliästä ja idearikasta kansaa.

Vehreä ja vihreä

Nantes on koostaan huolimatta vihreä ja kaunis kaupunki. Asuimme keskustan laidalla, paikallisessa "Pasilassa", ja kuinka kaunista vehreyttä betonin keskellä oli. Kun seuraavan kerran käymme Pasilan kupeilla taidan käydä vilkaisemassa vertailukohtaa. 

Keskustan kupeessa on suuri, hyvin hoidettu puisto Jardin des Plantes. Puistossa on vanhoja kasvihuoneita ja paljon penkkejä varjossa istuskeluun. Puisto on paikka jossa on hyvä huokaista ja nauttia -ehkä pala patonkia?

Värien iloa

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja oli aika hyvästellä Nantes -me toivottavasti näemme uudelleen, paljon jäi vielä kokematta. 

Vielä ehdimme pienelle kierrokselle Loiren vastarannalle Trentemoultiin. Se on entinen, vaatimaton kalastajakylä joka nykyisin tunnetaan värikkäistä taloistaan ja pittoreskista tunnelmasta. Trentemoult oli ehdottomasti sunnuntaikävelyn arvoinen ja siellä oli rento, kiva tunnelma. 

Trentemoultiin pääsee Nantesin keskustan satama-alueelta vesibussilla, matka vie kuulemma vajaan kymmenen minuuttia. Erinomainen vaihtoehto, Trentemoult ei ole parkkeeraajan paratiisi kapeilla kujillaan. Ranskassa kun ollaan niin on hyvä mainita että kylän rantaraitilta löytyy muutamia ravintoloita, kahviloita ja creperietä. Jos sattuu olemaan todella täyttä, ehkä kesällä?, vesibussilla pääsee hetkessä takaisin Nantesin tarjonnan äärelle.

Missä olit silloin? Toukokuu

Toukokuussa alkaa kesä kolkutella ovea -tai ainakin kevät etenee. Oli keli mikä tahansa, toukokuussa on vahva lupaus tulevasta. Jos vappuna tuiskuttaa räntää, on ollut hyvä käydä hakemassa uskonvahvistusta lämmöstä maailmalta. 

2005 Sorrento, Italia

Tuli aika pakata sukulaiset ja tuttava lentokoneen kyytiin ja suunnata Italiaan. Pari viikkoa lomaa Amalfin rannikolla välkkyi mielessä. Me kaikki tarvitsimme aurinkoa, lämpöä, ruokaa ja ehkä lasillisen viiniä rankan talven jälkeen. Päädyimme asumaan Piano di Sorrenton rinteille (aivan järkyttävä mäki joka suuntaan) ihanaan villaan jonka puutarha pursusi aarteitaan. Sitruunankorjuu oli juuri käynnissä, tuoksu leijailee muistoissa edelleen.

Pari viikkoa on pitkä aika sekalaisella porukalla. Pompeiji, Caprin aarteet, Ischian kylpylät ja Amalfin kaunis rannikko, kaikkea ehdimme tehdä. Sorrento ja ihana Amalfin rannikko ovat paikkoja joihin olen palannut usein. Toivottavasti myös tulevaisuudessa.

2016 Kiertomatka, Yhdysvallat

Oli kirpeä hetki lähettää tyttäremme Iina matkaan vaihto-oppilasvuodelle syksyllä 2015. Yllättävän nopeasti, ja tapahtumarikkaasti, kouluvuosi kuitenkin kului. Toukokuussa oli vanhempien aika lähteä reissuun tutustumaan Iinan vaihto-oppilasperheeseen, koko kyläyhteisöön sekä automatkailun iloihin isossa maassa. 2016 vuoden paras halaus oli kun vihdoin näimme ja koko perhe oli taas yhdessä. Kauas on niin pitkä matka.

Reissumme kesti kolme viikkoa, autoiltiin 4500 kilometriä ja seitsemän eri osavaltion maisemia ihmeteltiin. Meidän reissuumme, lukuunottamatta Louisianaa, mahtui myös lukematon määrä hampurilaisia ja muita ei-niin-ravitsevia aterioita. Terveellisesti syöminen oli vain kertakaikkiaan vaikeaa. Aivan yhtä vaikeaa oli löytää kohtuullisen tasoista ja hintaista majoitusta. 

Yhdysvallat on käsittämättömän kokoinen valtio ja varmasti sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Me saimme kaiken suhinan keskellä kokea pienen kylän yhteishengen, hienon softball-matsin (go Viola go!) ja autenttisen rodeoelämyksen. Lisäksi näimme hienoja tippukiviluolia, periamerikkalaisen viihdeshow:n Dolly Partonin tyyliin ja ties vaikka kaikkea muuta. Me emme olleet edes turistialueella, en tiedä kuka ja mistä syystä joku kävisi Arkansasissa.

New Orleans soi joka kadun kulmassa ja söimme gumboa urakalla. Alabaman valkoisella rantahietikolla kärähtivät valkoiset suomalaiset pahan kerran. Memphisissä Elvis elää sittenkin, tarinoita on tästä reissusta vaikka kuinka paljon. 

2020 Jämsä, Suomi

Vuonna 2020 keväällä kaikki pysähtyi. Lomasuunnitelmat pistettiin kertaheitolla varastoon ja tulevaisuus näytti epävarmalta.  Kotiympyrät kävelylenkkeineen olivat tulleet kovin tutuksi ja mieli kaipasi tuulettumista. Suuntasimme pitkäksi viikonlopuksi sukulaistemme mökille ja tästä reissusta tuli ehdottomasto koronakevään mieleenpainuvin muisto.  Kun ympärillä järkkyy, on hyvä asettua tuttujen ja rakkaiden ihmisten ja asioiden äärelle.

Ihanat naiset kokoontuivat rannalle ja kääriytyivät viltteihin. Toukokuussa Suomessa voi olla kovin vaihtelevat kelit.

Laituria aseteltiin paikalleen ja auringon kilottaessa koko porukka viihtyi. Viikonloppu täynnä saunomista, herkullista ruokaa ja parasta seuraa tuntui kuin pitkältä ulkomaan reissulta. Akut latautuivat ja tulevat kävelylenkit kotikonnuilla maistuivat uudella tavalla.

Kirjoitan tätä tekstiä poissa Suomesta. Reissumme on nyt kestänyt jo tovin ja usein minulta kysytään mitä Suomesta kaipaan. Tietenkin kaipaan ihmisiä, rakkaitamme, mutta myös näitä mökkimuistoja. Minulle suomaisuuden ydin on mm. tunnelmassa, traditioissa ja luonnon tarjoamissa, lukuisissa mahdollisuuksissa. Kauempaa katsellessa havahtuu Suomen rikkauteen.

Nykyisin tuntuu siltä että toukokuu on uuden alku. Viime vuonna karavaanimme muutti Itävaltaan ja tänä vuonna on jälleen muutoksen aika. On ihanaa nähdä kaikki rakkaat ja hetkeksi palata tutuille kulmille. 

Kirkkojuttuja ja humputtelua

Keski-Loiren alueella on viisi "kovaa kirkkoa" joista voi perustella hyvän syyn matkustella siihen suuntaan. Kaikkien upeiden satulinnojen lisäksi tietenkin.

Toursin katedraalissa olemme käyneet aiemmin vuonna 2024, tänä keväänä otimme kohteeksemme Chartresin ja Orléansin katedraalit. Vielä jäi Bloisin ja Bourgesin kirkot valloittamatta ja samalla tulevaisuuden reissun kohteeksi.  Jos joku on kiinnostunut bongailemaan Unescon maailmanperintökohteita, näistä viidesta kirkosta Chartres ja Bourges sopivat listalle mainiosti.

Chartres, Neitsyt Marian katedraali

Chartresin katedraali pötköttää konkreettisesti keskellä kylää. Sitä ei voi olla näkemättä eikä tasatunnein kuulematta. Katedraali täyttää tilansa ylväästi ja se on todellinen goottilainen taidonnäyte. Kaikenlaisia kirkkoja ja temppeleitä on tullut reissuilla vastaan, mutta tämä on omaa kokoluokkaansa. 

Katedraalin numerot ovat muhkeat: 130m metriä pitkä, leveimmillään 46 metriä. Katedraalissa 176 lasimaalausta ja yli 200 patsasta kuorin 41 eri kohtauksessa. Katedraalin sisällä on niin paljon katseltavaa että niska kenollaan voi viettää aikaansa pitkän tovin. Katedraalin lattiasta löytyy labyrintti, tosin meillä meni hetki ennenkuin sen hoksasimme -tuolit olivat pahasti kuvion päällä. 

Historiaa katedraalista löytyy 1100- luvun alkutaipaleelta asti. Historiallisesti on merkittävää, että katedraalia ei ole tuhottu tai ryöstetty olemassaolonsa aikana. Toisen maailmansodan aikana katedraalin suunnattoman kauniit lasimaalaukset vietiin maaseudulle turvaan. Samoin korjaustoimenpiteet on tehty maltilla. Katedraali on edelleen lähes alkuperäisessä, goottilaisessa asussaan. 

Kun katedraalista astuu ulos, voi halutessaan taivaltaa vaikka Santiago de Compostelaan saakka. Taival on pitkä mutta varmasti vaeltajalleen antoisa.

Toki Chartressa on muutakin ihmeteltävää kuin katedraali. Kaupunki on varsin viehättävä ja helposti käveltävä. Alakaupungissa on vanhoja pesuloita Loiren rannalla, kuitenkin keskellä kaupunkia. Täällä Loire sirpaloituu hetkeksi ja siksi alakaupungissa on paljon pikkuisia siltoja. Kaduilla ja kujilla kuuluu elämän äänet, Chartres ei ole vain turisteja varten. 

Orléans, Pyhän Ristin katedraali

Joulun tienoilla kävimme Rouenissa (teksti löytyy täältä) ja Jeanne D'Arcin tarina päättyi siellä traagisesti hirsipuuhun. Tunnelmaa keventääksemme oli syytä matkustaa Orléansiin ja tutustua Jeanne d'Arcin tarinan alkuosaan. Orléans oli kummitellut useamman kerran matkasuunnitelmissamme ja ystävämme Marika sitä myös suositteli retkikohteeksi. 

En tiedä oliko meillä kirkkokrapula vai mikä, mutta Orléansin katedraalin kokemus ei yltänyt aivan samaan upeuteen kuin kaverinsa Chartressa. Hieno oli toki Orléansin katedraali, sitä ei käy kiistäminen. Katedraalissa on juuri käynnissä mittava sisäosien uudistustyö. Uskon että korjauksen valmistuttua katedraali pääsee loistoonsa. 

Orléansin katedraalissa on useita sivukappeleita jotka ovat hyvin kauniisti maalattu. Yhdestä sivukappelista löytyi mielenkiintoinen Gallen-Kallelan henkinen maalaus.

Markkinahumua

Orléans on eläväinen kaupunki ja siellä saa aikansa kulumaan helposti. Kävimme lauantaiaamuna ruokamarkkinoilla Loiren rantapenkalla sekä puistossa kirpparitarjontaa ihmettelemässä. Kirpparilla oli tarjolla lähes mitä vain ja hinta tuntui olevan neuvoteltavissa. Oli hurjan hauskaa ajankulua ihmetellä tavarataivasta. Kummallisia asioita on ihmisillä myytävänä ja vielä kummallisempia asioita ihmiset ostivat.

Illallinen vailla vertaa

Orléansissa riittää ravintoloita, kaikentasoisia ja eri lompakoille sopivia. Lähes kaikille ravintoloille on yhteistä se että varaus tarvitaan. Tuurilla toki voit päästä sisään irtopaikoilla. 

Varasimme illallispaikkamme pienestä, periranskalaisesta bistrosta. Illallinen alkoi laskeutumalla viinikellariin ja miettimällä mitä tänään juotaisiin. Olisi suuri ilo nähdä samanlainen viinikellarikonsepti Suomessa -ja vielä jos hintatasokin olisi maltillinen.

Syömiset valikoitiin suppeasta mutta erittäin laadukkaasta ruokalistasta. Usein suppea ruokalista on hyvän keittiön tae ja niin se oli nytkin. Pöytään kannettiin rustiikkisia mutta erittäin maistuvaisia annoksia. Illallisen jälkeen ilolla kävelimme kohti hotellia mahat piukkana herkuista.